[QUOTE="vieras";28656019]Käsillä tekevä ihminen tulee betoniviidakon kerrostaloboxissa ahdistuneeksi, siellä ei ole mitään tekemistä.
Minä kaipaan niitä omakotitalon hommia, minä haluan leikata nurmikkoa, tehdä lumitöitä, korjata ja nikkaroida, kitkeä kasvipenkkiä...yms.
Ihmiset ovat erilaisia.
Onneksi kohta haaveista tulee totta ja muutto takaisin maalle on totta. Vanha 400m2 kyläkoulu odottaa navettarakennuksineen, peltoineen ja metsineen kunnostajaansa. =)[/QUOTE]
No mä en ahdistu missään, onneksi.
Olen nauttinut isosta tilasta ja sen hoitamisesta. Lapsuutenikin olen elänyt maalla; sieltä kerrostaloon muuttaessani opin löytämään kaupungin lukuisat kulttuurimahdollisuudet, lenkkipolut, sosiaalisen ympäristön ja runsaat mahdollisuudet sekä tekemiseen että kokemiseen. Kun olin oman lapsuuteni elänyt maalla, tuntui luontevalta lapset saatuani muuttaa maalle; rakennus tehtiin itse mutta pihaahan ynnä muuta tilalla oli jo valmiiksi. Oli mukavaa kuokkia ja raivata, elää isoa pihaa ja runsasta tilaa metsän ja peltojen kupeessa. Mutta kun parinkymmenen vuoden avioliitto päättyi eroon, oli itselleni ihan selvä, etten yksin ala moisia tiluksia hoidella. Muutin kerrostaloon ja olin erittäin onnellinen sielläkin. Keväisin kaihersi parvekkeen puute, mutta muuten kuulosti vallan ihanalta kun lumenauraaja ajeli pihaan aamuisin, ja seinänkorjaaja korjasi seinää silloin kun taloyhtiössä niin oli päätetty. Uuden liiton solmittuani kuitenkin taas päädyimme omakotitaloon, jossa on lapsenlapsille pihaa touhuta, itselle sitä pihaa pieni pläntti kuokittavaksi ja nurkkia tietysti siivottavaksi ja maalattavaksi...
Mutta eiköhän meille riitä tulevaisuudessa mökki + kerrostalokämppä ihan kaikkiin tarpeisiin, jahka muutama vuosi eletään.