Miksi kukaan ei ihastu muhun?

[Seitsemän vuotta sinkkuna]

Mä oon ihan oikeasti nätti ja kiva ja mukava. Oon ihan kiltti, enkä halua loukata toisia, mutta osaan kyllä puolustaa itseäni ja toisia tarpeen vaatiessa. Mulla on huumorintajua ja nauran paljon. Ihan fiksukin koen olevani, olen kouluttautunut ammattiin, jota rakastan ja jossa viihdyn. Mulla on perusasiat kunnossa, on ihana koti ja kaikki se materia, mitä tarvitsen. Mulla on myös lapsia ja muutama ylikilo, mutta niin on muillakin ja silti niillä on rakkaus elämässään.

Mulla on paljon ystäviä, tuun hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mun kanssa on helppo olla. Mä oon luotettava ja tunnollinenkin, ja arvostan rehellisyyttä. Sitoutuessani sitoudun kokonaan, ja haluan tehdä kaikkeni parisuhteen eteen. En kuitenkaan ole kahlitseva enkä mustasukkainen, haluan että kummallakin on silti omaakin elämää vaikka uskollisuutta vaadinkin ja siihen myös itse kykenen.

Kaikki tämä ja paljon muuta. Ja silti mä vaan oon itsekseni. Kukaan ei edes ihastu muhun. Mä oon miehille korkeintaan kaveri, ja niitä onkin kertynyt aika monta.. mutta kaikki jää siihen. Harmitonta flirttiä saan, mutta ei koskaan mitään muuta.

Miksi? Mitä niin perustavanlaatuista voi naisessa olla vikana, että kukaan mies ei edes ihastu muhun?

 

[Non compos mentis]

Miehet keskimäärin kaipaavat jotain vähemmän älyllistä ja sellasta helpompaa muutenkin. Monenlaiset tuntuvat parin itselleen löytävän, mutta tietyillä ihmisillä on vaikeaa. Ilmeisesti ns. "nössöt" miehet ja sitten sellaiset vähän turhan itsenäiset naiset eivät löydä puolisoa vaivatta.

 

[Seitsemän vuotta sinkkuna]

Huoh. Siitäkö se kiikastaa. Että oon liian itsenäinen. Tulen toimeen omillani ja pärjään hyvin sinkkuna. Minusta ei myöskään saa äitihahmoa, ei kotipiikaa, ei pullantuoksuista kotirouvaa. Mutta minusta saa aikuisen ja tasaveroisen kumppanin, ihmisen joka osaa rakastaa ja joka arvostaa rakkautta. Kai se sitten on liikaa tarjottu. Liikaa vaadittu.

 

["mies"]

En todellakaan kaipaa vähemmän älyllistä. Päinvastoin.

 

["Niinpä"]

Ihan samaa olen miettinyt. Mikä minussa on vikana, etten kelpaa. Ajattelen itsestäni kuten sinäkin, vähintään mukiin menevä joka suhteessa. Minulle on jopa eräs mieskin sanonut noin. Ketkuille ja rantaleijonille olisin kyllä kelvannut. Jaa että "turhan itsenäinen..." Huoohhh. Olkoon sitten niin...

 

["vieras"]

ehkä olet liian täydellinen tai ainakin itse vaikutat ajattelevasi niin...

 

["vieras"]

Jotenkin kuulostaa siltä, että ajattelet itsestäsi, että olenpa täydellinen paketti, mutta miksi ei kenellekään kelpaa. Ja varmaan itsekin etsit jotain täydellistä pakettia. Minä en ole ikinä löytänyt suhdetta järkeilemällä vaan ihan sattumalta, voisitko sinäkin yrittää saada itses jotenkin tuonne markkinoille, missä vapaita miehiä liikkuu. Ja voi elämä, että nyt niitä liikkuukin keväällä. Ei ne tule sinua kotoa hakemaan joka tapauksessa.

 

["vieras"]

Paas kuvasi tänne niin tarkistetaan ekaks oletko nätti.

 

["vieras"]

No en nyt niin varmaksi tiedä sanoa, mutta ainakin minusta ihastumiseen ja rakkauteen kuuluu pikkainen ripaus tarvitsevuutta ja yksinäisyyttä ilman suhdetta. Jos ei ole yhtään "epätoivoinen" (tämä kuitenkin erotuksena sille epätoivoisuudelle, joka ajaa haluamaan epäsopivankin ja joka näkyy naamasta), niin kyllä suhteesta jotakin puuttuu, esim. intohimo ja tiivis läheisyys. Liian rationaaliset ihmiset usein jäävät yksin, koska suhdetta ei edes välttämättä synny, jos kaikki ajatellaan järjellä.

 

[Seitsemän vuotta sinkkuna]

En mä ajattele olevani mitenkään täydellinen paketti, en tosiaan. En ole omahyväinen, mutta mussa on jonkun verran tervettä itseluottamusta ja itsetuntemusta, ja tiedän mitä olen ja mitä en ole. On mussa huonojakin puolia, ihan niinkuin kaikissa muissakin ihmisissä.

Enkä mä etsi täydellistä miestä, mutta en mä myöskään huoli ihan ketä tahansa. Miehellä pitää olla oma elämä ja pää kunnossa, siinä on mun vaatimukset.

 

["Laulu"]

Sä olet vähän niin kuin mun vanhempi veli. Se on samanmoinen kuin sä, mutta siis vastakkaista sukupuolta. Naisia ystävänä iso liuta. Veli silloin tällöin ihastuu johonkin ja luulee saavansa vastakaikua - tasan niin kauan kuin naisella on vanhan suhteen itkut itketty ja on aika jatkaa elämää. Veli on siis aina olkapäänä, laastarina haavan päälle.

Ja mun veli on oikeasti ihana ihminen, vaikka toki heikkouksiakin on. Mutta siitä joku saisi lapsilleen mahtavan isän, ainaski meidän lapset tykkää siitä ihan satasella.

 

[Aikoinaan kauan etsinyt]

Voit kyllä tehdä vaikutuksen juuri sellaisena kuin olet. Tee nettiin profiili, kirjoita tarkoin valittujen harvojen kanssa omana itsenäsi ja tapaa heitä ilman paineita. Ei tule ainakaan ihan niin odotustenvastaisia tyyppejä tavattua - rivien välistähän voi lukea paljonkin.

Mulla taas on sellainen vaikutelma, että takertuja on se karteltavin tapaus molemmilla sukupuolilla. Itse en ainakaan kestä ko. tyyppiä, ja toisaalta muistan elävästi kuinka opiskeluaikana pahaa masennusta potiessani jäin baarissa yleisesti ottaen seinäkukkaseksi. Oli kuin otsassa olis lukenut, että tämä tyttö sitten kaipaa silittelyä ja ystävällisiä ylisanoja.

 

["vieras"]

Ehkä se näkyy, että vähän arvostelet ja laskelmoit ja et ole heittäytyvää sorttia. Leikkimielisyys puuttuu ja tosikkomaisuus ja liian tosimielellä katsastelu karkottaa.

 

["vieras"]

Otatko mitään riskejä elämässä? Mokailetko? Tarvitsetko ketään, vai oletko niin itsenäinen, että et tarvii miestä auttamaan? Ja kun tuossa sanoit, että et ole kenenkään kotipiika, ei kukaan mies sellaista haluaisikaan, mutta kyllä he naisen haluaisivat heistä huolehtivan. Siis niin kuin nainen huolehtii miehestä, koska hän rakastaa tätä. Ja näyttääköhän sun perhe ulospäin niin tiiviiltä paketilta, ettei mies uskaltais siihen tulla? Entä oletko seksikäs, uskaltaisitko heittäytyä jos joku katsois sua silmiin ja sun tekis mieli, vai tulisko heti järki väliin?

 

[Seitsemän vuotta sinkkuna]

[QUOTE="Laulu";23796539]Sä olet vähän niin kuin mun vanhempi veli. Se on samanmoinen kuin sä, mutta siis vastakkaista sukupuolta. Naisia ystävänä iso liuta. Veli silloin tällöin ihastuu johonkin ja luulee saavansa vastakaikua - tasan niin kauan kuin naisella on vanhan suhteen itkut itketty ja on aika jatkaa elämää. Veli on siis aina olkapäänä, laastarina haavan päälle.

Ja mun veli on oikeasti ihana ihminen, vaikka toki heikkouksiakin on. Mutta siitä joku saisi lapsilleen mahtavan isän, ainaski meidän lapset tykkää siitä ihan satasella.[/QUOTE]

Tuo olkapäänä oleminen on niin tuttua. Noin mullekin on käynyt jopa muutamaan otteeseen. Paitsi että mun kohdalla ne miehet ei itke menneitten suhteiden haavoja, vaan ihan justiinsa meidän tuttavuuden aikana syntyneitä sydänsuruja. Ja minä kun olen luullut joka kerta, että jotain on oikeasti kehittymässä MUN ja sen miehen välille. Mut ehei.

Ilmeisesti tuo johtuu sitten jotenkin luonteesta, mun ja sun veljen ja ehkä meitä on sitten muitakin. Kurja juttu.

 

[tytsi-89]

Mä ihastun tosi harvoin kehenkään. Ja vielä harvemmin käy niin hyvä tuuri, että saan vastakaikua, kun ihastun.

 

[Hra Majuri]

Mä ihastun tosi harvoin kehenkään. Ja vielä harvemmin käy niin hyvä tuuri, että saan vastakaikua, kun ihastun.

Sä et ole vielä tavannut mua opcorn:

 

[tytsi-89]

Sä et ole vielä tavannut mua opcorn:

:hug:

 

["vieras"]

Oletko sinä ihastunut miehiin? Siis luuleeko miehet että olet kylmä ja viileä.

 

[Seitsemän vuotta sinkkuna]

Mä elän oikeasti elämässäni enemmän tunteella kuin järjellä, vaikka mun teksti saattaa muulta vaikuttaa Riskejä on tullut otettua ja mokiakin tehtyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Uskallan heittäytyä, vaikka siipeeni oon siitä hyvästä saanutkin.

Nettideittejä oon välillä katsellut, mutta ei ne oikein nappaa. Mua ahdistaa, kun jokaisen miehen profiilissa lukee että ne etsii sporttista ja laihaa kaunotarta, enkä mä ole sporttinen enkä laihakaan kuten jo alussa sanoin. Mulla on naiselliset muodot ja tykkään kyllä ulkoilusta ja hyötyliikunnasta jne, mutta en ole mikään jumpissa ja kuntosaleilla juoksija kuitenkaan. Joten epä mahdu niihin sporttisen kriteereihin mitenkään.

Takertujakaan en ole. Ehkä sitten vähän liian "vaikeasti tavoiteltava" ja etäinenkin alussa. En halua olla se, joka "saalistaa". Toisaalta en kyllä tunnista itsessäni sitäkään, että pelailisin mitään ihmissuhdepelejä.

Ja sillä "kotipiialla" tarkoitin sellaista naista, joka tekee yksin kaikki kotityöt ja muut, ja mies on talossa vain sohvanlämmittäjänä. Haluan tasa-arvoisen parisuhteen, ja se tarkoittaa sitä, että jos joskus asun vielä miehen kanssa saman katon alla, niin molemmat osallistuu kotihommiin samalla tavalla. Yhdessä. Ei niin, että toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ja toisen hemmottelunkin tulee olla vastavuoroista.

 

[Seitsemän vuotta sinkkuna]

[QUOTE="vieras";23796629]Oletko sinä ihastunut miehiin? Siis luuleeko miehet että olet kylmä ja viileä.[/QUOTE]

Olen mä ihastunut miehiin Mutta eipä niistä ole koskaan tullut mitään. Ja kun ja jos mä ihastun, niin kyllä mä sen omasta mielestäni tuon esille. Hienovaraisesti, en käy päälle, mutta en myöskään piilottele sitä että tykkään toisen seurasta.

Miespuoliset kaverit kehuu että olen aito, avoin ja lämmin ihminen, ihana ja kaunis jne. Tuskin ne kaikki valehteleekaan, joten kai mä ihan positiivisen kuvan annan itsestäni toisille ihmisille kuitenkin.

 

["vieras"]

Ei sinussa mitään vikaa ole. Miehissä se vika.

 

["vieras"]

Mä elän oikeasti elämässäni enemmän tunteella kuin järjellä, vaikka mun teksti saattaa muulta vaikuttaa Riskejä on tullut otettua ja mokiakin tehtyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Uskallan heittäytyä, vaikka siipeeni oon siitä hyvästä saanutkin.

Nettideittejä oon välillä katsellut, mutta ei ne oikein nappaa. Mua ahdistaa, kun jokaisen miehen profiilissa lukee että ne etsii sporttista ja laihaa kaunotarta, enkä mä ole sporttinen enkä laihakaan kuten jo alussa sanoin. Mulla on naiselliset muodot ja tykkään kyllä ulkoilusta ja hyötyliikunnasta jne, mutta en ole mikään jumpissa ja kuntosaleilla juoksija kuitenkaan. Joten epä mahdu niihin sporttisen kriteereihin mitenkään.

Takertujakaan en ole. Ehkä sitten vähän liian "vaikeasti tavoiteltava" ja etäinenkin alussa. En halua olla se, joka "saalistaa". Toisaalta en kyllä tunnista itsessäni sitäkään, että pelailisin mitään ihmissuhdepelejä.

Ja sillä "kotipiialla" tarkoitin sellaista naista, joka tekee yksin kaikki kotityöt ja muut, ja mies on talossa vain sohvanlämmittäjänä. Haluan tasa-arvoisen parisuhteen, ja se tarkoittaa sitä, että jos joskus asun vielä miehen kanssa saman katon alla, niin molemmat osallistuu kotihommiin samalla tavalla. Yhdessä. Ei niin, että toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ja toisen hemmottelunkin tulee olla vastavuoroista.

Laita hei se netti-ilmo, kokeilumielessä... Minäkään en uskonut, että sieltä olis mitään löytynyt, mutta niinpä vain löytyi, ja vieläpä kaikin puolin hyvä mies. Siellä on näiden paskanjauhajien seassa myös niitä, joita ei baarituttavuudet kiinnosta, ja jotka todella haluaisi tavata jonkun kivan. Miten olet itteesi kuvaillut nyt tässä ketjussa, niin siitähän sais jo oikein hyvän profiilin. Varmasti sulla olisi mahiksia löytää joku just sulle sopiva. Kuten sanoin, itse löysin sielunkumppanin, ja se vaan napsahti täysin odottamattomasti. En ikinä kuvitellut että sieltä mitään löytyisi, ainakaan ekojen yhteydenottojen perusteella. Ja sit se oikea oli lukenut mun profiilin ja kirjoitti pitkän viestin mitkä asiat minussa oli hänestä just sopivia ja pyysi, että annan hänelle mahdollisuuden. Oon niin onnellinen, että yritin.

 

[palstamies]

Ihastuin suhun jo.

 

["Laulu"]

Tuo olkapäänä oleminen on niin tuttua. Noin mullekin on käynyt jopa muutamaan otteeseen. Paitsi että mun kohdalla ne miehet ei itke menneitten suhteiden haavoja, vaan ihan justiinsa meidän tuttavuuden aikana syntyneitä sydänsuruja. Ja minä kun olen luullut joka kerta, että jotain on oikeasti kehittymässä MUN ja sen miehen välille. Mut ehei.

Ilmeisesti tuo johtuu sitten jotenkin luonteesta, mun ja sun veljen ja ehkä meitä on sitten muitakin. Kurja juttu.

Niin, en tiedä mikä siinä on "vikana" että kerta toisensa jälkeen käy samalla tavalla. Monesti olen sitä veljeni kanssa pohtinut. Mikä lie, ehkä se luonnekysymys. Huonoksi tuuriksi en sitä ainakaan nimittäisi, kun aina vaan uudestaan ja uudestaan käy niin

Mutta tuosta nettiasiasta.. Laitahan profiili jonnekin. Tiedä vaikka mun veli sut sieltä bongaisi Tähän asti se on ollut moisia juttuja vastaan, mutta pikku hiljaa sekin alkaa vaihtoehdoksi kääntyä. Kun toinen niin toivoisi löytävänsä lämpimän sylin ja jonain päivänä saada lapsia, eikä Se Oikea ole tosielämässäkään vastaan kävellyt.