Miksi kotiäidit on usein lihavia?

Siis ihan tosissaanko joku miettii tämmöstä

Työssäkäyväthän kuntoilee väh. 5päivänä viikossa ja syö vain tuoretta ja rasvatonta ruokaa Eikä kukaan työssäkäyvä oo lihava.

Mä tunnen itseasiassa enemmän lihavia työssäkäyviä kuin lihavia kotiäitejä. Tarkemmin ajattelee niin en tunne ketään lihavaa kotiäitiä

Lihavat ei töissä kyllä jaksa käydä.

Aijaa, ootko lihava ku tiedät niin hyvin? Kuulostaa omakohtaiselta kokemukselta.

Ei, en ole. Mutta en ole nähnyt missään lihavaa työntekijää. Vaikka toisaalta, jos ne tekee jotain peitehommia niin eivät vaan näy?!

Ei jumankauta mitä juttuja taas! Sä et vissiin paljon liiku ihmisten ilmoolla.

En liiku kun on se HIMI tautikin yms pöpejä

joo pöpejä on jos jonkinmoista. ei kannata lähtee mihinkään kotoa, liikkuminen on yliarvostettua

 

En ole tavannut lihavaa lääkäriä, juristia, johtajaa tms koulutetumpaa henkilöä. Mutta lihavia lähihoitajia ja kaupankassoja olen nähnyt.

Mä olen kyllä nähnyt ylipainoosia lääkäreitä ja johtajia.

Näitä kyllä löytyy ylipainoisina pilvin pimein...

 

Mistä johtuu? Eivätkö he liiku vaan istuvat kotona koneella aamusta iltaan ja syövät koko ajan? Ja kotiäidit on kai köyhiä niin ei ole rahaa ostaa kasvista ja kevyttä lihaa, niin siksi ostavat vaan ranskalaisia ja nakkeja yms läskipommeja? Ja sitten itkseävt kun mies lähtee lätkimään kun on perse levinnyt ja sitten on lihava ja yh... Lähtekää vaikka lenkille jos ette muuten pääse harrastamaan esim. zumbaa.

Tähän varmaan vaikuttaa jokaisen kohdalla eri asiat. Onhan töissä käyvistäkin ihmisistä osa läskejä ja osa laihoja, samoin koululaisista yms. Kaikki me ollaan erilaisia. Mä oon ollut kotiäitinä n. 4-vuotta ja mun "läskiajat" on ollut sillon, ku oon ollut raskaana. Puol vuotta synnytyksen jjälkeen oon ollu ihan samassa kunnossa, kun ennen raskaaksitulemistakin. Ja olen aika pieni sekä hoikka.

 

En ole tavannut lihavaa lääkäriä, juristia, johtajaa tms koulutetumpaa henkilöä. Mutta lihavia lähihoitajia ja kaupankassoja olen nähnyt.

Meidänkin klinikalla noita löytyy neljä

 

En ole lihava, mutta sen verran voin sanoo, et lihonnut.

Mulla ainakin yks päivän parhaita hetkiä on vauvan nukkumaanmenot. Silloin vaan tulee aina keitettyä kahvit ja otettua vähän jotain hyvää. Ja aluksi vauva nukkui kolmesti, nyt kahdesti ja onneks kohta vaan kerran päivässä Mut silti on ne illat....

 

Minkäs sille voi, kun mies kantaa jatkuvasti kotiin herkkuja?
Nyt hieman on alkanut jännittää, mahdunko ulko-ovestamme lainkaan ulos.
Olen enää tämän kuun hoitovapaalla ja helmikuussa pitäisi mahtua työpaikankin ovesta sisään

 

No jo on taas jutut...

 

Kummankin äitiysloman loputtua viisi kiloa lähti nopeasti ja ihan töiden ansiota. Elämä kiireisempää ja syöminen jää vähiin. Kyllä siinä totta on, että työt laihduttaa, kaikkiin ei kuitenkaan päde. Ja en älomallakaan ollut ylipainoinen, töissä paino aina putoaa alarajoille.

 

En ole tavannut lihavaa lääkäriä, juristia, johtajaa tms koulutetumpaa henkilöä. Mutta lihavia lähihoitajia ja kaupankassoja olen nähnyt.

Ehdottaisin että poistut joskus ulkoovesta ja pidät silmät auki.

Meidän tehtään johdosta ,mitä isompi pomo sen tukevampi. Meidän terveyskeskuksessa ON lihavia lääkäreitä. Meidän kaupungin johdossa ON lihavia henkilöitä, voi tietysti johtua siitäkin että paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa käyttävät enemmän alkoholia kun työväen luokka mut varmaan jotain tekemistä myös työn kanssa jos joutuu usein "edustamaan".

 

Puhdasta biologiaa: ruokaa syödään silloin kun sitä on. Näitä syöppögeenejä saamme kiittää siitä, että olemme selvinneet lajina.

Minustakin on kiva kun nykyään voi aina syyttää geenejä, oli sitten juoppo tai läski. Pääasia ettei vika ole omassa itsessään ja korvien välissä.

Oikeassa olet Timppa: geeneillä ei ole ihmisen elämässä mitään merkitystä.

Nälkä, ruokahalu ja lihominen eivät ole vikoja geeneissä, päin vastoin. Missä muovipurkissa sinäkin olet elämäsi elänyt?

 

Sama kun kysyisi, miksi johtajat ja muut pamput ovat yleensä lihavia. Meitä ihmisiä on lihavia ja laihoja ja siltä väliltä ihan ammatista tai siviilisäädystä riippumatta.

 

Mulla kyllä täysin päinvastoin..

Olin kotiäitinä 7 vuotta. Painoin tuolloin 56 kg ekan lapsen jälkeen ja kolmannen jälkeen 63 kg (pituus 170 cm).
Menin töihin (it-ala) ja puolitoista vuotta myöhemmin painoinkin 83 kiloa

 

Oikeassa olet Timppa: geeneillä ei ole ihmisen elämässä mitään merkitystä.

Nälkä, ruokahalu ja lihominen eivät ole vikoja geeneissä, päin vastoin. Missä muovipurkissa sinäkin olet elämäsi elänyt?

Tottakai ne vaikuttavat. Mutta ihan omalla päätöksellään sitä nälkäänsä syö tai jättää syömättä. Samoin ihan omilla valinnoillaan määrittelee mitä syö. Jos geeni sanoo että on nälkä niin pakkoko sitä on heti vetäistä suklaalevyä naamariin? Aivan samoin se on alkoholin kanssa: joillakin on altistava geeni alkoholismiin mutta se juominen on kuitenkin oma valinta. Ei se järjen käyttö ole kielletty, geeneistä huolimatta.

 

Vell, juu tel mii...meitsi ei ainakaan oo. :saint:

 

Täällä palstalla ainakin on huomannut sen että kotiäidit valittaa kun kotona on niin rankkaa ja ei ehdi tekemään omia juttuja ollenkaan. Mutta syödä kyllä ehtii.

ehkä se syy lihavuuteen on siinä, että syö epäsäännöllisesti, töissä ollessa kun on ruokatauko ja kahvipausseja.

tiesittekö, että ihminen, joka syö 5 ateriaa päivässä, on yleensä hoikempi, kuin ihminen, joka syö 2-3 ateriaa päivässä

 

Sama kun kysyisi, miksi johtajat ja muut pamput ovat yleensä lihavia. Meitä ihmisiä on lihavia ja laihoja ja siltä väliltä ihan ammatista tai siviilisäädystä riippumatta.

Juuri niin ja miksi ihmisten pitäisi ylipäätään olla kaikken kukkakeppejä? Meitä ihmisiä pitää olla moneen makuun ,jotkut tykkää että pitää olla mistä ottaa kiinni ja kurvikas nainen on kauniipi kuin laiheliini ja laiheliineillekin on omat kannattajansa. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia!

 

ehkä se syy lihavuuteen on siinä, että syö epäsäännöllisesti, töissä ollessa kun on ruokatauko ja kahvipausseja.

tiesittekö, että ihminen, joka syö 5 ateriaa päivässä, on yleensä hoikempi, kuin ihminen, joka syö 2-3 ateriaa päivässä

Ihme sinänsä ettälasten kanssa kotona ollessa olisi jotenkin "epäsäännölliset" ruoka-ajat. Lapset kuitenkin tarvitsevat säännöllisesti ja useaan kertaan päivässä syömistä. Mikä estää äitiä syömästä lasten kanssa?

 

Täällä palstalla ainakin on huomannut sen että kotiäidit valittaa kun kotona on niin rankkaa ja ei ehdi tekemään omia juttuja ollenkaan. Mutta syödä kyllä ehtii.

ehkä se syy lihavuuteen on siinä, että syö epäsäännöllisesti, töissä ollessa kun on ruokatauko ja kahvipausseja.

tiesittekö, että ihminen, joka syö 5 ateriaa päivässä, on yleensä hoikempi, kuin ihminen, joka syö 2-3 ateriaa päivässä

Ihan joka työssä ei ole kunnon pausseja... Ite syön jos ehdin ja koska on kiire niin se menee hamppariin tai muuhun sontaan. Tai sit mussutan nachoja ja dippiä kassalla että saan pidettyä edes jotenkin päivän kalorit kohillaan ja verensokerin ookoona...

 

Hihi nämä jutut menee ihan omia raiteitaan. Ajattelin lähinnä, että (myös) kotiäidit kokevat stressiä, yksinäisyyttä yms. tunteita, jotka saavat ihmisen lohtusyöpöttelemään. Ellei sitten pysty käyttämään järkeään (jonka käytöstä Timppa puhui).

 

ehkä se syy lihavuuteen on siinä, että syö epäsäännöllisesti, töissä ollessa kun on ruokatauko ja kahvipausseja.

tiesittekö, että ihminen, joka syö 5 ateriaa päivässä, on yleensä hoikempi, kuin ihminen, joka syö 2-3 ateriaa päivässä

Ihme sinänsä ettälasten kanssa kotona ollessa olisi jotenkin "epäsäännölliset" ruoka-ajat. Lapset kuitenkin tarvitsevat säännöllisesti ja useaan kertaan päivässä syömistä. Mikä estää äitiä syömästä lasten kanssa?

mulla ainakin oli se, että lapsille säännöllisesti laitoin ruokaa, mutta itselle ei sitten aina maistunut, söin liian harvoin.

töissä kuluu enemmän energiaa, ja on pakko syödä aina tauon aikana, ellei tahdo näänyä loppupäivästä.

 

Ihan sama kun kysyis että miksi lehmät lentää? Yhtä typerä kysymys!

 

Koulutustaso korreloi painon kanssa ja arvaatte varmaan miten päin. Alhaisemman sosioekonomisen aseman naiset syövät epäterveellisemmin eivätkä halua/ viitsi/ pysty panostamaan. Töissäkäyvien elämä on aktiivisempaa.