Miksi kieltäytyä epiduraalista?

Kaksi lasta oon luomusti vääntänyt, ei yhtään repeämää, molemmista oon itse kävellyt salista lapsen kanssa osastolle, hoitanut vauvan, vauva ei hetkeäkään kätilöiden hoidossa ja istunut persiilläni salissa jo.

Oliko lapset minkä kokoisia, pituus, paino ja päänympärys?

En kirjoittanut tuota mutta voin vastata, että 3150 g ja 3770 g, pituudet 50 ja 49. Toinen syntyi ns. käsi poskella ja jäi hartioista kiinni. En muista päänympäryksiä.

 

Mulla oli ennen epiduraalia sellaiset kivut, ettei siinä olisi pystynyt synnyttämään, kun reidet kramppasivat joka supistuksella, ihan hirveä olotila. Epiduraalin jälkeen särky reisissä katosi, mutta paineen tunne ei. Lopulta tosin päädyttiin hätäsektioon, kun sydänäänet alkoivat tippua, mutta sillä ei ollut epiduraalin kanssa mitään tekemistä.

 

Halusin kieltäytyä epiduraalista tokassa synnytyksessä sen perusteella, että ekalla kerralla sen jälkivaikutukset olivat mm.se, etten voinut kahteen päivään kävellä kunnolla synnytyksen jälkeen (en tuntenut jalkojani) ja vielä vuosi synnytyksen jälkeen pistoskohta oli kipeä selässä, sekä todella arka vedolle ja kylmälle.
Toinen synnytys sitten menikin onneksi niin, etten tarvinnut epiduraalia (enkä muitakaan kipulääkkeitä)

 

no toi vierihoito oli kyllä nyt ihan typerä juttu, eihän tolla ole mitään yhteyttä epiduraaliin en revenny minäkään ja vauvat oli heti alusta alkaen sylissä ja vieressä molemmilla kerroilla. ja en ole ottanu epiduraalia

 

Synnytys, jossa epiduraalin sain, johti pahoihin repeämiin ja jouduin leikkuriin kursittavaksi synnytyksen jälkeen. En istunut kuukauteen kunnolla ja vierihoito oli mahdotonta. Toisessa kaikki meni kivuttomasti ja nopeasti, ilman mitään mömmöjä. Itse kärräsin vauvan osastolle ja virtaa olisi riittänyt vaikka mihin heti synnytyksen jälkeen.

Heijaaminen, leuan rentouttaminen ja kävely olivat parempia minulle kipua poistamaan ja synnytystä edistämään.

 

Mulla epiduraalista tuli se kamala päänsärky viikovksi ja veripaikkakaan ei auttanut. Toisella synnytys kerralla en todellakaan halunnut ottaa sitä.

 

sain epiduraalia esikoisen synnytyksessä ja olin niin pihalla etten tienny maailmasta mitään (kivuista myös). en halunnu enää muissa synnytyksissä kokea samaa. onneks muut meni niin paljon nopeemmin etten tarvinu, enkä olisi ehtinytkään.

 

Mites kun oma äiti on pahasti allerginen puudutteille (ei o koskaan mitään saanu ku meitä lykkäs maailmaan), ja mulle ei o koskaan mitään puudutteita ees kokeiltu (esim.hammaslääkärissä), kuinkahan periytyvää tuollainen yliherkkyys on? Ja kannattaako mainita synnärillä asiasta?

 

En nyt ollenkaan ymmärtänyt miten se epiduraalista kieltäytyminen tai sen hyväksyminen liittyy vierihoitoon???

Yleensä ei ole äidin päätettävissä saako vauvan heti viereen vai viedäänkö se ensin osastolle. En kyllä tiedä yhtään äitiä, joka olisi kieltäytynyt ottamasta vauvaa viereensä. Ehkä joku, joka antaa lapsensa adoptioon?

ei kun äidit on niin puhki että eivät jaska muuta kuin nukkua ja sitten hoitajat hoitaa vauvoja sillä välin, että äidit saa nukkua. Vierhihoito on sitä, kun vauva on aina lähellä eikä viedä koskaan pois edes nukkumisen ajaksi. Kun synnyttää itensä aivot pellolle kondikseen, niin ei siinä jaksa vauvaa hoitaa. Tiedän monia, jotka antanu vauvat hoitajien huoneeseen jotta voivat itse nukkua. Ja se on musta ihan hirveetä sille lapselle. ev voi ymmärtää.

paremminhan sitä jaksaa kun ei ole missään pöhnässä. Ja vauvakin nukkuu miltei koko ajan, äiti voi nukkua vauva vierellään, miksi pitäisi viedä hoitajille?
Epiduraali usein pitkittää synnytystä niin miksi sitä olis jotenkin levänneempi silloin?

 

niin ja mä en tokalla kerralla tahtonut epiduraalia koska se eka kerralla miltei pysäytti synnytyksen ja piti sitten laittaa oksitosiinia. Tipan kanssa en osannut liikkua, makoilin vaan, eihän se synnytys silleen oikeen etene. Pöhnänen olo oli myös ja ponnistaminen hankalaa.

 

Mulle oli tärkeetä tuntea miltä synnytys tuntuu, kipuineen kaikkineen.
Toki jos mun synnytykset oisivat kestäneet tunti tolkulla niin ehkä olisin joutunut turvautumaan epiduraaliin.

 

Synnytys, jossa epiduraalin sain, johti pahoihin repeämiin ja jouduin leikkuriin kursittavaksi synnytyksen jälkeen. En istunut kuukauteen kunnolla ja vierihoito oli mahdotonta. Toisessa kaikki meni kivuttomasti ja nopeasti, ilman mitään mömmöjä. Itse kärräsin vauvan osastolle ja virtaa olisi riittänyt vaikka mihin heti synnytyksen jälkeen.

Heijaaminen, leuan rentouttaminen ja kävely olivat parempia minulle kipua poistamaan ja synnytystä edistämään.

Mitä toi leuan rentouttaminen tarkottaa?

 

Sitä paitsi, mulle sanottiin, et sit ei saa enää kävellä, kun se epiduraali annetaan.

Tää on muuten sairaalakohtaista. Yliopistosairaaloissa tuntuu että synnytys on niin medikalisoitu, että synnyttäjän tahto ja toiveet usein unohtuvat kun synnytyslinjauksia tehdään. Epiduraali voidaan myös antaa kertaboluksena niin, että katetri jää kuitenkin epiduraalitilaan ja siitä voidaan lääkettä tarvittaessa lisätä, ei siis mene lääkettä koko ajan. Tuon boluksen antamisen jälkeen synnyttäjä on makuulla 20-30 minuuttia ja paineita tarkkaillaan jonka jälkeen synnyttäjä on taas vapaa liikkumaan myös kävellen.

 

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=76

 

mä sain epiduraalin ja olin silti niin rikki synnytyksen jälkeen ettei meinannu silmät pysyy auki.. mutta ei hoitajat tarjoutunu ottaan vauvaa ekaks yöks hoitoon.. siinä sit silmät ristissä yritin opetella imettään. oli rankkaa.. :/

 

Ei se vauvan vieressäolo ole mitenkään epiduraalista kiinni. Itse en ottanut epiduraalia, koska synnytys meni ihan hyvin ilman sitäkin. Olin kuitenkin joutunut valvomaan 2 vuorokautta ennen vauvan syntymää ja nukkunut äärimmäisen huonosti edellisen kuukauden niin TODELLAKIN annoin vauvan hoitajille ensimmäiseksi yöksi (ja osaksi toistakin yötä). Mielestäni äidin hyvinvointi on laitettava etusijalle tällaisessa tapauksessa, koska juuri nämä vaikeat ja unettomat alut altistavat synnytyksen jälkeiselle masennukselle ym. ongelmille. Vain silloin kun äiti on kunnossa, voi hän olla paras äiti lapselleen. Kun olin saanut voimia takaisin, jaksoin hyvin vauvankin kanssa. Jos minut olisi pakotettu pitämään vauva vieressä ja valvomaan, en tiedä kuinka olisin selvinnyt alusta.

 

ymmärtää, että nämä "olen synnyttänyt 1-3 kertaa, kävi näin" -kommentit voi todistusvoimaltaan unohtaa. Kaikki luulevat tietävänsä yleiset totuudet omien lapsiensa pohjalta. Neuvojia ja oikeassa olijoita riittää.

Jokainen synnytys ja lapsi on erilainen. Paras toimintatapa myös.

 

Mulle on luonnollisuus tärkeitä - sekä synnytyksessä että ruokavaliossa. Siksi en halua mitään ylimääräisiä lääkkeitä, ainakaan mitään jättipiikkiä selkään.

Synnytyksen ei tartte sattua jos hengittää oikein ja syvään supistusten aikana. Mä menetin kontrollin muutamassa supistuksessa ja silloin sattui ihan helvetisti, mutta kun hengitin syvään ja rauhallisesti sain jopa muutaman ihan kivuttoman supistuksen kun rentoutin koko kehon. Seuraavalla kerralla panostan vielä enemmän rentoutukseen, viimeksi olin niin loppu (20 h supistuksia ) etten oikeen täysillä jaksanu keskittyä.

Mutta hyvä kokemus oli

 

Ekasta sain epiduraalin ja oli ihan taivaallinen olo sen jälkeen. Synnytyskin lähti etenemään kunnolla sen jälkeen kun pystyin rentoutumaan ja paikat sai aueta rauhassa. Tosin vauva yritti hirttäytyä napanuoraansa joten eppariin ja imukuppiin jouduttiin. Siitä huolimatta istuin jo salissa, enkä tarvinnut missään vaiheessa särkylääkettä.

Tokasta epiduraalia ei ehditty antaa, kun eteni pikkuisen reippaammin. Pelkän ilokaasun voimalla mentiin. Toisen asteen repeämä tuli, mutta tälläkin kertaa pystyin istumaan ja liikkumaan ihan tavallisesti.

En siis sanoisi että epiduraalilla olisi mitään tekemistä mun kohdalla toipumisessa. Mutta olisi se ollut ihana saada tokalla kerrallakin, teki sen verran kipeetä...

 

Kyllä se homma normaalisynnytyksessä menee luomuna, ei niillä missää Ambomaallakaan oo epiduraaleja käytössä.

Epiduraalissa vauvat on monesti tosi unisia synnytyksen jälkeen. Morfiini menee epistä myös vauvaan. Luomuna vauva saa normaalit adrenaliinit ja muut, mitä äidin keho luonnostaan erittää. Nainen on nerokkaasti suunniteltu. Tunto ei katoa ja keho tietää, miten toimia.

Kaksi lasta oon luomusti vääntänyt, ei yhtään repeämää, molemmista oon itse kävellyt salista lapsen kanssa osastolle, hoitanut vauvan, vauva ei hetkeäkään kätilöiden hoidossa ja istunut persiilläni salissa jo.

Ja epiduraali ei todellakaan ole riskitön.

Toi on ehkä ärsyttävin asenne ikinä..! Pitäiskö meidän samantien lopettaa syöpähoidotkin täällä, kun "ei niillä ambomaallakaan oo"... Ja vaikka sä sait sun lapset luomuna ilman ongelmia, se ei tarkoita että kaikilla menisi yhtä hyvin... Siellä Ambomaallakin iso osa naisista kuolee synnytykseen!

 

Mä otan tässä kolmannessa synnytyksessä mielummin spinaalin,samoin kun kakkosessa. Spinaali on mielestäni sata kertaa parempi kuin epiduraali. Spinaali auttaa sen ns pahimman ohi ja vaikutus loppuu sit,ponnistusvaihe onkin sit ilman puudutetta.

 

Monet sanoo, ettei halua epiduraalia. Ymmärrän, että siinä on riskinsä, mutta onhan sillä etunsakin. Mulla ei tullu mitäään repeämiä ja voimat oli tallella synnytyksen jälkeen. Sain hoitaa pienokaistani vierihoidossa ja häntä ei tarvinnut viedä hetkeksikään pois luotani. sama kakkosen kanssa. En olisi antanut, sillä on tärkeää olla läsnä ja lähellä heti. Äiti on se turva ja lämpö pienelle. läheisyys ja tuttu ääni. Onhan se synnytys hirveen iso juttu sille lapsellekin. Pelottavaa tulla ulos turvallisesta lämpimästä massusta kylmään maailmaan, missä kaikki on ihan uutta.

Musta on ainakin ihan sika tärkeetä, että äiti jaksaa hoitaa lastaan heti enkä hyväksy ollenkaan sitä, että vauva viedään hoitajien huomaan, jotta äiti saa nukkua. Jos ei kertakaikkiaan jaksa ja pysty kun on epiduralistakin kieltäytynyt ja synnytys ollut sen vuoksi erityisen rankka, niin ei se ole nasta vaihtoehto sille vastasyntyneelle vauvalle sekään.

No onnistuu tuo ilman epiduraaliakin. Kolme synnytystä ilman kivunlievityksiä,yksi imukuppi.
Kaikki olleet heti vierihoidossa,tikkejä kyllä muttei minun menoani haitanneet-ei kipuja minkäänlaisia.

 

Mä en halunnut- pelotti.
Kunnes mä sitten jo ihan itse sitä vaadin saatavaksi

Sain, mutta ihan turha se oli, mitään kipuja se ei vienyt pois koska supistukset tuntuivat vain ja ainoastaan selässä.
Synnytys oli epiduraalista huolimatta pitkä ja raskas, ei se sitä onnea ja auvoa takaa.

Lapsi vietiin hoitajien toimesta ekaksi yöksi pois että saisin nukkua. Arvatkaa nukuinko kun kaikki hormonit sekaisin? Sen ne unohti mulle sanoa että halutessani olisin saanut jotain nukahtamisen apua.

Toisessa synnytyksessä ilmoitin heti että mistään epiduraalista en sitten halua edes kuulla, se mitään auta kuitenkaan.


Jokatapauksessa molempien synnytysten jälkeen olin ns 'voimissani' heti, kävelin omin jaloin, istuin, hoidin lasta jne.
Ekankin jälkeen, vaikka tikkejä tuli vähän sinne ja tänne- siitä epiduraalista huolimatta.

 

Mulle ei epiduraalin takia tullut ollenkaan ponnistamisen tarvetta. Ponnistusvaihe venyi pitkäksi ja lopulta vauva syntyi imukupin avulla. Nyt toisella kerralla yritän välttää epiduraalia. Katsotaan miten käy.

 

Syitä on monia, jos katson taaksepäin synnytyksiäni niin jos olisin tästä viimeisestä tiennnyt miten tuo epi vaivaa vuoden synnytyksen jälkeen olisin turvautunut muihin vaihtoehtoihin. MInulla nimittäin epi meni hermoon ja ja vieläkään ei ole oikea puoli selästä kunnossa eikä oikea jalka toimi normaalisti. Kuntoutusta kuntoutusta se auttaa

Millälailla sun selkä ja jalkas sitte oirehti??