V
vieras...
Vieras
Olen viime päivien ajan tutustunut Kaunis Pieni Elämä- nimiseen blogiin, joka on nimensä mukaisesti todella kaunis. Minä pidän tuosta, sen antamasta inspiraatiosta ja harmoniasta.
Minä en ymmärrä kritiikkiä, jota tuohon blogiin niin monesti tunnutaan kohdistavan... Blogihan tuo kuitenkin vain on, eikä se bloggaajakaan joka hetki vaikuta bloginsa ääressä istuvan, eli eiköhän tuo ole vain pintaraapaisu heidän elämästään. Uskon, että tuossa blogissa on tarkoituskin kertoa vain kauniista, hyvistä asioista - miksi pitäisi kuvata lattialla lojuvia pyykkikasoja tai puhua koko perheen läpikäyneestä ripulista. Kyllähän niitäkin, aidosta elämästä kertovia blogeja on, ja hyvä niin, mutta eihän kaikkien ole pakko kirjoittaa samanlaisista asioista samanlaisin kuvin höystettynä.
Lisäksi jaksan vielä ihmetellä sitäkin, miten niin moni kokee, ettei tuollainen elämä ole mahdollista... No, kai tuossa perheessä nyt muutakin tehdään kuin leivotaan pastellinväriset essut päällä vaaleanpunaisia kuppikakkuja ja askarrellaan pojan kanssa tyttöä varten Barbien kalusteita, mutta miksi tuo ei siis olisi mahdollista?
Meidän koti ei näytä tuolta, mutta on muuten ns. kaunis ja harmoninen. Samaa tyyliä on jonkin verran, mutta meidän tyyli on yksinkertaisempi eikä noin yltäkylläinen. Lasten toiveita pyritään toteuttamaan - totta kai harkiten ja valikoidusti, ei lapset kaikkea saa. Heillä on kauniit huoneet, kauniita ja puhtaita vaatteita... jotka totta kai joskus likaantuvat, mutta ovat ns. hyvin puettuja. Kotikin on useimmiten puhdas. Epäjärjestystä on aina ajoittain, koska lasten leikit leviävät vähän sinne sun tänne... mutta likaista ei ole. Lelutkin päätyy useimmiten paikoilleen sitten, kun leikit loppuvat. En koe että nämä asiat olisivat meidän perheen onnea vähentäneet tai tehneet elämästämme jotenkin epätäydempää tai epänormaalimpaa - oikeastaan päin vastoin; koen että nuo asiat on tuoneet jotain hyvää elämäämme
Mitä te muut ajattelette mielipiteestäni ylipäätään? Siis haluan keskustella tästä ajatuksesta yleensä, en niinkään ko. blogista, onhan näitä muitakin samantyyppisiä.
Minä en ymmärrä kritiikkiä, jota tuohon blogiin niin monesti tunnutaan kohdistavan... Blogihan tuo kuitenkin vain on, eikä se bloggaajakaan joka hetki vaikuta bloginsa ääressä istuvan, eli eiköhän tuo ole vain pintaraapaisu heidän elämästään. Uskon, että tuossa blogissa on tarkoituskin kertoa vain kauniista, hyvistä asioista - miksi pitäisi kuvata lattialla lojuvia pyykkikasoja tai puhua koko perheen läpikäyneestä ripulista. Kyllähän niitäkin, aidosta elämästä kertovia blogeja on, ja hyvä niin, mutta eihän kaikkien ole pakko kirjoittaa samanlaisista asioista samanlaisin kuvin höystettynä.
Lisäksi jaksan vielä ihmetellä sitäkin, miten niin moni kokee, ettei tuollainen elämä ole mahdollista... No, kai tuossa perheessä nyt muutakin tehdään kuin leivotaan pastellinväriset essut päällä vaaleanpunaisia kuppikakkuja ja askarrellaan pojan kanssa tyttöä varten Barbien kalusteita, mutta miksi tuo ei siis olisi mahdollista?
Meidän koti ei näytä tuolta, mutta on muuten ns. kaunis ja harmoninen. Samaa tyyliä on jonkin verran, mutta meidän tyyli on yksinkertaisempi eikä noin yltäkylläinen. Lasten toiveita pyritään toteuttamaan - totta kai harkiten ja valikoidusti, ei lapset kaikkea saa. Heillä on kauniit huoneet, kauniita ja puhtaita vaatteita... jotka totta kai joskus likaantuvat, mutta ovat ns. hyvin puettuja. Kotikin on useimmiten puhdas. Epäjärjestystä on aina ajoittain, koska lasten leikit leviävät vähän sinne sun tänne... mutta likaista ei ole. Lelutkin päätyy useimmiten paikoilleen sitten, kun leikit loppuvat. En koe että nämä asiat olisivat meidän perheen onnea vähentäneet tai tehneet elämästämme jotenkin epätäydempää tai epänormaalimpaa - oikeastaan päin vastoin; koen että nuo asiat on tuoneet jotain hyvää elämäämme
Mitä te muut ajattelette mielipiteestäni ylipäätään? Siis haluan keskustella tästä ajatuksesta yleensä, en niinkään ko. blogista, onhan näitä muitakin samantyyppisiä.