Miksi juuri minä sairastuin vakavasti ;-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja **--**
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

**--**

Vieras
Varoitus..tää teksti sisältää on turhaa vinkunaa

Tämän piti olla meidän perheen onnellisinta aikaa. Vuosien rankkojen lapsettomuushoito jälkeen olin vihdoin raskaana. Voi niitä onnen kyyneleitä silloin. Elämä hymyili, tuntui että nyt kaikki on kunnossa ja elämä voi oikeasti alkaa. Tunsin itseni voittajaksi. Oli ihanaa olla raskaana, suunnittelin kuinka uusilla vaunuilla menemme vauvan kanssa lenkille joka päivä. Kuinka teen sitä ja tätä. Synnytys oli rankka, silloin mietin kun tästä elävien kirjoihin pääsen niin voin keskittyä ihanaan vauvammee. Kunka teen vauvan kanssa kaikkea kivaa. kaikkea mitä olin monia vuosia suunnitellut ja haaveillut. Synnytyksen jälkeen en tullutkaan kuntoon, päivä päivältä menin huonompaan suuntaan. Lääkärit vakuuttelivat ettei ole vakavaa, synnytyksen jälkeistä masennusta vain! kävin monella läkärillä...syytä etsittiin ja etsittiin. Nyt on vihdoin löytynyt testituloksia että neurologinen sairaus on kyseessä. Tietoa ei ole mikä se on. Nyt vauva 5kk ja minä todella huonossa kunnossa. Voimat vähentyneet käsistä ja jaloista. Joka puolella kehoa tuntohäiriöitä, kamala väsymys, näköhäiriöitä, kipuja, kramppeja..lista on pitkä oireista. En pääse kuin 50 metriä kävelemään kunnes täytyy levätä. Elämäni onnellisinaika muutui yhdessä yössä painajaiseksi. Ei ole itkulla enää rajaa...miksi juuri minä?

 
Kuulostaa MS-taudilta. Ystävälläni ja siskolla on ko. tauti. Siskoni on erittäin hyvässä kunnossa, kun sai lääkityksen ja ystäväni taas kävelee huonosti ja lapsenkin kanssa hankalaa. Onko sinulla tutkittu, että olisiko MS-tautia? Oireet kuulostavat täysin siltä ja lääkehoito voisi auttaa sinuakin. Lääkehän ei paranna mutta helpottaa ja hidastaa etenemistä.
 
Kiitos halauksista ja kannustuksista. Ette usko kuinka ne ovat oikeasti tärkeitä tälläisessä tilantteessa. MS-tauti on yksi vaihtoehto muiden joukossa mitä vielä tutkitaan. Pieni epäilyksenvarjo on ilmassa että synnytyksessä laitettu selkäydinpuudutteella voisi olla osuutta näihin oireisiin, koska sen laittaminen ei onnistunut. Ei sillä ole edes väliä, ei se muuta mun tilannettani suuntaan tai toiseen. Joskus vaan käy niin etä jollekkin annetaan enemmän mitä jaksaa kantaa. Meidän pieni ihana vauvamme on ainut syy miksi enään jaksan elää
 
Iso :hug:

Elämä tuntuu nyt pahalta, eikä ole kiva miettiä, mistä on kysymys, kun ei ole täyttä varmuutta.

Eikä ole elämä neurologisen sairauden kanssa aina helppoa, suoraan sanottuna se on joskus ihan perseestä, mutta kyllä tämänkin asian kanssa oppii elämään.

Ja se, että nyt olet huonossa kunnossa, ei tarkoita, että olisit loppuelämäsi ajan huonossa kunnossa. En sano, etttä sinulla on MS-tauti, se on neurologien asia selvittää, mikä sairautesi on, mutta itsellä kokemusta MS:stä kohta kymmenen vuotta diagnosoituna sairastaneena, voin vakuuttaa, että ei se elämä siihen diagnoosiin loppunut.
Itse asiassa nyt on alkanut taas uusi elämä, kun aloitin uudestaan opiskelut, ja valoisin mielin katson tulevaisuuteen. Aina välillä sairaus potkii päähän, mutta valtaosa ajasta ja elämästä on ihan normaalia lapsiperheen elämää iloineen ja murheineen.

Ja lopuksi, ei tuo ollut turhaa vinkunaa, elämä ei aina ole oikeudenmukaista, ja kyllä siitä saa valitttaa, kunhan ei jää valituksensa vangiksi lopuksi ajaksi elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja **--**:
Varoitus..tää teksti sisältää on turhaa vinkunaa

Tämän piti olla meidän perheen onnellisinta aikaa. Vuosien rankkojen lapsettomuushoito jälkeen olin vihdoin raskaana. Voi niitä onnen kyyneleitä silloin. Elämä hymyili, tuntui että nyt kaikki on kunnossa ja elämä voi oikeasti alkaa. Tunsin itseni voittajaksi. Oli ihanaa olla raskaana, suunnittelin kuinka uusilla vaunuilla menemme vauvan kanssa lenkille joka päivä. Kuinka teen sitä ja tätä. Synnytys oli rankka, silloin mietin kun tästä elävien kirjoihin pääsen niin voin keskittyä ihanaan vauvammee. Kunka teen vauvan kanssa kaikkea kivaa. kaikkea mitä olin monia vuosia suunnitellut ja haaveillut. Synnytyksen jälkeen en tullutkaan kuntoon, päivä päivältä menin huonompaan suuntaan. Lääkärit vakuuttelivat ettei ole vakavaa, synnytyksen jälkeistä masennusta vain! kävin monella läkärillä...syytä etsittiin ja etsittiin. Nyt on vihdoin löytynyt testituloksia että neurologinen sairaus on kyseessä. Tietoa ei ole mikä se on. Nyt vauva 5kk ja minä todella huonossa kunnossa. Voimat vähentyneet käsistä ja jaloista. Joka puolella kehoa tuntohäiriöitä, kamala väsymys, näköhäiriöitä, kipuja, kramppeja..lista on pitkä oireista. En pääse kuin 50 metriä kävelemään kunnes täytyy levätä. Elämäni onnellisinaika muutui yhdessä yössä painajaiseksi. Ei ole itkulla enää rajaa...miksi juuri minä?

Niin, mmiksi ei naapurisi, kuule, olen todella pahoillani, mutta kun sairaus iskee ei se valitse kehen iskee..olisiko joku toinen mielestäsi ansainnut sairastua sijastasi? :( halauksia kumminkin, sulla on rankkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tilli:
Iso :hug:

Elämä tuntuu nyt pahalta, eikä ole kiva miettiä, mistä on kysymys, kun ei ole täyttä varmuutta.

Eikä ole elämä neurologisen sairauden kanssa aina helppoa, suoraan sanottuna se on joskus ihan perseestä, mutta kyllä tämänkin asian kanssa oppii elämään.

Ja se, että nyt olet huonossa kunnossa, ei tarkoita, että olisit loppuelämäsi ajan huonossa kunnossa. En sano, etttä sinulla on MS-tauti, se on neurologien asia selvittää, mikä sairautesi on, mutta itsellä kokemusta MS:stä kohta kymmenen vuotta diagnosoituna sairastaneena, voin vakuuttaa, että ei se elämä siihen diagnoosiin loppunut.
Itse asiassa nyt on alkanut taas uusi elämä, kun aloitin uudestaan opiskelut, ja valoisin mielin katson tulevaisuuteen. Aina välillä sairaus potkii päähän, mutta valtaosa ajasta ja elämästä on ihan normaalia lapsiperheen elämää iloineen ja murheineen.

Ja lopuksi, ei tuo ollut turhaa vinkunaa, elämä ei aina ole oikeudenmukaista, ja kyllä siitä saa valitttaa, kunhan ei jää valituksensa vangiksi lopuksi ajaksi elämää.

Kiitos! ihanaa kuulla että neurologisen sairauden kanssakin voi pärjätä.
 
Voimia sulle ja toivottavasti saat diagnoosin pian ja sit mahdollisen lääkityksen. Jos on ms niin nykyisin on hyvät lääkkeet jotka auttaa useimpia. Yritä nauttia vauvasta vaikka se vaikeeta varmasti onkin.
 
En niin tiedä noista neurologisista sairauksista paremmin, mutta se mikä mullakin tuli mieleen on se, että vaikka tilanne on nyt huono niin se ei tarkota että se olisi aina huono tai että menisi vaan pahemmaksi. Kun diagnoosi selviää on hyvät mahdollisuudet kuntoutua paljon paremmaksi! Paljon halauksia ja lämpimiä ajatuksia sulle ja koko perheellesi! Jos se on sinulle ok, voin muistaa sua iltarukouksissani?
 
Toivottavasti syy löytyy, varmasti on katsottu myös borrelioosi yms. Onko varmuudella neurologinen sairaus, muitakin vaihtoehtoja nimittäin on.

Älä lannistu vaikka nyt tuntuu vaikealta. Sairastuin kymmenisen vuotta sitten vaikeaan tautiin, mutta nykyään taudinkulku on pysähtynyt ja voin hyvin.
 
Paljon voimia sinulla ja yritä uskoa että saat apua ja vointisi paranee. Toivotaan että pääset pian hyvässä kunnossa nauttimaan äitiydestä!
Ja kysymykseesi, miksi juuri sinä? haluaisin vastata, että en tiedä. Omalla lapsellani on juuri todetti neurologinen sairaus ja ottaisin sen sairauden heti häneltä pois, itselleni, jos vaan voisin. Elämä ei ole reilua eikä se tule muutuimaan reiluksi. Mutta ei auta, täytyy vaan yrittää elää elämää niissä puitteissa mitä annetaan ja muistaa iloita niistä päivistä kun kaikki on olosuhteisiin nähden hyvin.
 

Similar threads

L
Viestiä
4
Luettu
625
Aihe vapaa
oikeinkirjoitus
O

Yhteistyössä