Miksi jotkut vauvansaaneet unohtaa ystävänsä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unohdettu, hyljätty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
kuule se vauva sitoo 24/7 ja sitä lapseton ei pysty tajuamaan. en pääse kun soitat että lähdetään siiderille-herne nenään.. en jaksa lähteä keilaamaan kun vauva on valvottanut koko yön ja viikon ehkä kuukauden. en pidä enää innostavana huulipunan glitterin määrää kun mietin pääni puhki lähdenkö viemään avutonta lasta lääkäriin ja lääkitsenkä oikein. se vauva kasvattaa-kavereita se ei kyllä kasvata. tilalle tulee uusia ystäviä jotka ovat samassa elämäntilnteessa. ehkä sinäkin sitten kun rauhoitut ja saat perheen..
 
siksi koska se "ystävä" pyytää siiderille vaikka olin raskaana. bilettämään vaikka vauva on 2kk ja todellakin halusin olla vauvan kanssa kotona, miehen kanssa illan, nukkua heidän kanssa hyvän yön...
puhuu loputtomasti yhen yön jutuista, joista osaa ehkä haluaisi jatkaa, osassa muita probleemia...
joo ei kiinnosta.
 
Mulle taas kävi niin, että lapsettomat eivät jaksaneet YHTÄÄN kuulla mun elämästä eli lähinnä siis lapsistani, mutta heidän vauhdikas sinkkuelämänsä piti analysoida moneen kertaan. Mä taas koen, että multa lähti näitä lapsettomia kavereita pois aika paljon. Yhdelle vauvan saaneelle kaverille hänen ystävänsä sanoi, että "nyt meillä ei ole enää paljonkaan yhteistä, että palataan parin vuoden päästä".
 
Kun ystäväni sai 19v:na vauvan lähes kaikki ihmiset hävisivät hänen ympäriltään "koska hän ei käy missään". Voi sinne kaverinkin luokse mennä käymään jos toinen ei sieltä kerran mihinkään pääse/osaa lähteä... Mä- koen ennemmin että suurin osa ystävistämme hylkäsi hänet joka sen vauvan sai.
 
Mun yksi ystävä lopetti pikkuhiljaa yhteydenpitoa jo kun pelkästään odotti! Ja harvensi yhteydenpitoa entisestään kun vauva syntyi. Eniten ärsyttää se, että tosiaan laitetaan vauvan piikkiiin, kun oikea syyhän on aina se ettei vaan kiinnosta.
 
Ton mä ymmärrän hyvin, et "unohtaa" ystävät joksikin aikaa, kun vauva vie uskomattomasti voimia. Mutta sitä en, että jonkun äijän takia unohtaa ystävät, eikä aikaa löydy mistään! niinkuin jotkut tekee.
 
Kun ystäväni sai 19v:na vauvan lähes kaikki ihmiset hävisivät hänen ympäriltään "koska hän ei käy missään". Voi sinne kaverinkin luokse mennä käymään jos toinen ei sieltä kerran mihinkään pääse/osaa lähteä... Mä- koen ennemmin että suurin osa ystävistämme hylkäsi hänet joka sen vauvan sai.

Peesi tähän. Itse olen ainoa kaveripiirissäni, jolla lapsia ja kyllä musta tuntuu siltä, että nimenomaan mut on hylätty eikä päinvastoin. :( Ketään ei enää kiinnosta mun seura kun en kuitenkaan pääse mihinkään. Ja ei, en todellakaan jauha lapsistani ystävilleni, päinvastoin yritän olla puhumatta kotiäitimäisiä juttuja.
 
Jo pelkästään se etteivät läheskään kaikki vauvat tai taaperot nuku heräämättä öisin. Meidän 1v8kk nukkui lopulta lähes koko yön. Ei siinä ollut paljon innokkuutta jatkuviin treffeihin.

Lisäksi oli sellaisia väitejä, jotka ihan surutta vierailivat flunssaisten pilttien kanssa vauvaperheessä... kun ainahan ja kaikilla on nuhaa...
 
Minua ei oo ketään kaveri hylänny vaikka oonkin ainoa kenellä lapsi ja kohta toinenkin =) Kun näen kaverei niin todellakin haluan puhua muusta kun tosta lapsesta, mut ne aina kyselee lapsesta kaiken maailman asioita. Osa on vielä kaiken lisäksi miehiä. Eli oon sitä mieltä et jos on kunnon ystävyys/kaverisuhde niin se kyllä kestää tuollaiset asiat=)
 
[QUOTE="vieras";22088314]Minua ei oo ketään kaveri hylänny vaikka oonkin ainoa kenellä lapsi ja kohta toinenkin =) Kun näen kaverei niin todellakin haluan puhua muusta kun tosta lapsesta, mut ne aina kyselee lapsesta kaiken maailman asioita. Osa on vielä kaiken lisäksi miehiä. Eli oon sitä mieltä et jos on kunnon ystävyys/kaverisuhde niin se kyllä kestää tuollaiset asiat=)[/QUOTE]

Samaa mieltä et oikea ystävyys paljastuu just tällaisissa "kriisitilanteissa". Eli ap:n ystävä ei oikea koskaan ollutkaan!
 
Enpäs ole. Samalla tavalla olen tavannut kavereita ku ennenkin :D
Kouluhommat tosin syö juuri nyt, mutta pian sekin on ohi ja aikaa vaan enemmän. :)
Ei meillä ainakaan sido kukaan mua 24/7 :D
 
Mulla ainakin on enemmän just päinvastainen kokemus, eli ne lapsettomat kaverit hylkäsivät kun itse sain lapsia. Ehkä olin sitten vaan niin tylsää seuraa? En tiedä, mutta oon ajatellut että ehkä he sitten osaavat ajatella asiaa kun ovat joskus äitiyslomalla ja tuntevat itsensä yksinäiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shjgiöhy;22088368:
onpa omituista. en ole ennen törmännyt äitiin joka lopettaa äitinä olemisen kun viel lapsen tarhaan tai lähtee itse vaikka viikonlopuksi lappiin.

Lopettaa äitinä olemisen? Kuka lopettaa...nyt en oikeen tajunnu :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja unohdettu:
Miksi jotkut vauvansaaneet unohtaa ystävänsä? Onko vauvansaanti todella niin rankkaa joillekin vai onko se vauva vain tekosyy?

Eihän tähän voi sanoa muutakuin, että toimii se yhteys toisinkin päin. Ota sinä yhteyttä ystävääsi ja ole ystävä ystävälle, jos vaikka vauva nyt vähän valvottaa ja kaipaisi piristystä mutta ei osaa sitä itse pytää/hakea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shjgiöhy;22088368:
onpa omituista. en ole ennen törmännyt äitiin joka lopettaa äitinä olemisen kun viel lapsen tarhaan tai lähtee itse vaikka viikonlopuksi lappiin.

Olipa ällöttävä mamma-vastaus. Ei minuakaan lapsi sido 24/7, vaikka niitä kaksi onkin :D Ihan äiti olen vaikka vedän *tunmoiset perseet kylillä kavereiden kanssa tai vaikka oltiin viikko Lapissa lomalla ihan vaan miehen kanssa kaksin..! :D
 
Jonkun vauva sitoo 24/7, jollain toisella taas isä hoitaa lasta sen aikaa, että äiti pääsee rauhassa soittamaan ystävälleen tai käymään iltalenkillä ystävänsä kanssa. Jollekin vauvan kanssa liikkuminen on hankalaa, toinen menee sujuvasti neljänkin lapsen kanssa. Joku ei halua tehdä muuta kuin olla vauvan kanssa, toinen taas haluaa tehdä muutakin. Äidit on erilaisia, vauvat on erilaisia, isät on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia.
 

Yhteistyössä