Miksi jotkut jättävät kaikki hyvät asiat toiselle sanomatta?

Ei ole kovin kivaa saada aina huonoa palautetta, joka asiasta löydetään väkisin aina ne huonot puolet...Vahingossakaan ei tule kehua mistään. Ihmettelen, eikö edes small talkissa voisi joskus kohteliaisuussyistä sanoa jotain mukavaa? Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että kaikki on aina huonosti, ja vaikkei olekaan, siitä tehdään huonoa??

 

Suomalaista perusjäykkyyttä: haukkua ja moittia on helpompaa,kuin kehua.Tosi asiassa en osaa vastata sun kysymykseen,mutta näin olen asiat selvitellyt..

 

Ihan samaa mietin tänään, kun paskaa tuli niskaan tuutin täydeltä. Usein nuo pahat asiat on vielä kiertäneet suusta suuhun ennen kuin tavoittavat asianomaisen. Olisi kiva, että henkilö itse tulisi suoraan juttelemaan, jos jokin asia mättää.

Positiivista palautetta on turha toivoakaan saavansa. Itse pyrin tätä antamaan aina kun on aihetta, sillä tiedän miten hyvältä se voi tuntua.

 

Mie oon opetellut sitä viime aikoina. Ekaksi siksi, että meillä töissä min vastuualuetta laajennettiin siihen, että olen esimiesten lähin tukija mitä työhyvinvointiin tulee. Mutta nyt olen huomannut, että positiivisen palautteen antaminen on niin ihanaa, että annan sitä kaikkialla.

 

Vahan asian sivusta mutta ei ehka kuitenkaan - aamulenkilla mietiskelin sita etta miten hyva mieli siita tuleekaan kun vastaantulijat toivottavat hyvaa huomenta - vaikka ei tunneta. Siita tosiaan tulee hyvalle mielelle, ihan noin pikkuasiasta.

 

varmaan siks, että monest on niin hauska ja itsetuntoa kohtottavaa saada moittia toista. kiitosta ja hyvää on varmaankin joistakin niin vaikea sanoa.

 

Mä en oo tavannu suoranaista moittimista mut yks kaveri ei just koskaan kehu toista vaikka se näkis et uus tukka, joku vaate, uus kämppä .. sit se ihmettelee miks kukaa ei ehi nähä sitä. Ystävyys pitäis olla vastavuorosta ja molempien saada siitä jotakin..