Kai se on siinä, että lukuromaanilla tarkoitetaan yleensä sellaista, johon voi uppoutua ja jota voi "vain lukea". Se ei siis esitä yleensä suuria filosofisia ajatuksia, joita pitäisi jäädä pohtimaan kesken lukemisen. Kaikki yhtään viihteellisempi voisi siis olla lukuromaaneja, kun taas syvällisemmät ja (ainakin toisille) raskaslukuiset romaanit eivät niinkään olisi lukuromaaneja, koska niissä täytyy lukemisen lisäksi myös ajatella, pohtia ja ehkä lukea joitain kohtia uudestaan, jotta ne aukeavat.