Nyt tulee anonyymisti rehellinen vastaus jonka itsekin vasta oivalsin. Ja kyllä, tajuan että kyseessä on oma ahdasmielisyys ja perusteeton ennakkoluulo.
Jos joku ilmoittaa _haluavansa_ lapsia (pitkälle) yli kolmekymppisenä, herää ajatus, haluaako hän niitä ensinkään. Tai onko asia tärkeä tai riittävän tärkeä että siihen leikkiin kannattaisi ryhtyä. Onko vapaus, ura, matkailu prioriteettilistalla korkeammalla - ja mikä takaa että lista muuttuu jos lapsia tulee?
Teidän ei tartte selittää mikä kaikki tuossa mättää, tajuan itsekin että eri elämänvaiheissa voi haluta eri asioita ja on viisautta ymmärtää ja yrittää vähän suunnitella elämänsä sen mukaan, jos mahdollista, ja ehkä juuri sillä tavalla on eniten annettavaa niille lapsille jos niitä ilmaantuu. Mutta kun tuota aloitusta luin niin tuollaisen idiotismin löysin oman selkäranka-reaktioni takaa. Onneksi tuli esiin niin voin puhua itselleni järkeä