Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ja minua ihmetyttää miten ja miksi elämän pitää muuttua niin totaalisesti kumppanin löydyttyä, että minkäälainen pidempi lomailu entisessä ystäväryhmässä ei ole vaihtoehto eikä se kiinnosta saati että se olis soveliasta?
Mun mielestä on taas kovin surullista, jos elämä ei muutu totaalisesti kumppanin löydyttyä ja lasten tultua kuvioihin. Tai siis enhän mä voi tietää, miten te olette sinkkuina eläneet, mutta minä ainaikin olin niin villi, että ei parisuhteesta tai äitinä olemisesta olisi tullut mitään, ellei jonkinlaista täyskäännöstä olisi tapahtunut.
Toisekseen, mä kyllä vietän mielummin lomani perheeni kanssa, kuin kavereiden. Kyllä mä jonkun yhden yön reissun voin ystävien kanssa tehdä, mutta en mä viikoksi mihinkään malttaisi häipyä. Johan mulle tulis ihan sairas ikävä.
Meidän perheen erikseen lomailemattomuuteen vaikuttaa toki sekin, että lomat tuppaa olemaan eri aikoihin ja kun ei me päästä lomailemaan yhdessä, niin ei se sitten erikseenkään kiinnosta.
Meillä näin. Toki mulle on ihan yhdentekevää miten muut lomailee.
Osa ihmisistä aikuistuu ja hilluminen kännissä ei enää kiinosta.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29992479:No jaa, ei sen villeyden tarvitse loppua parisuhteeseen. Eihän se tarkoita välttämättä irtosuhteita ja jatkuvaa kännäilyä. Lapsen tulo minulla ainakin oli se ratkaiseva käännekohta, ei parisuhde. Ja lapsien tulokin tarkoitti käytännössä sitä, että asiat on vähän hankalampi järjestää ja niitä omia juttuja tehdään harvemmin, ei sitä, että kiinnostuksen kohteet yhtäkkiä muuttuisi totaalisesti.
Kyllä mun kiinnostuksen kohteet on muuttuneet iän myötä ja vuosien varrella. Kun mun mies tuli kuvioihin, niin siitä tuli kiinnostuksen kohde. Sen jälkeen tuli lapsia ja niistäkin tuli mun kiinnostuksen kohteita. Siinä vaiheessa, kun mun elämä täyttyi näin monesta uudesta kiinnostuksen kohteesta, jäi muu vähän vähemmälle huomiolle. Turhat kaverit on karsiutuneet ja ne muutamat hyvät on jääneet. Ne on edelleen läheisiä ja rakkaita. Mun ei vaan tarvi juhlistaa niiden kanssa meidän suhdetta viikkoa kanarialla. Olen tyytyväinen ja nautin elämästäni juuri näin.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29992508:Niin, iän myötä ja vuosien varrella. Kyllä minullakin. Siksipä onkin minusta hassua sanoa, että parisuhde ja lapset ne kertaheitolla muuttaisivat.
Itselläni kävi ainakin niin, että menot olisivat kyllä kiinnostaneet, mutta vauva-aikoina ei päässyt eikä oikein olisi jaksanutkaan lähteä. Nyt kun vauva-ajoista on päästy, on kiinnostuksen kohteet hiljalleen vaihtuneet, koska tässä välissä on vähän ikääkin tullut.
Jaa. Kyllä mun kiinnostuksen kohteet muuttui kertaheitolla parisuhteen myötä. Ei ollut hirveesti intressejä lähteä hillumaan kavereiden kanssa, kun oli vähän muuta mielessä
Lasten tulon myötä mun menohalut väheni, eikä ne kiinnostaneet oikeastaan sen vertaa, että olisin edes jaksanut vaivautua järjestämään jotain.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29992570:Ilmeisesti puhumme taas ihan eri asioista. Ehtiminen ja priorisoiminen ovat eri asioita, kuin kiinnostuksen täydellinen lakkaaminen. Eikö tosiaan seurustelun alettua olisi yhtään kiinnostanut lähteä kavereiden kanssa viettämään aikaa, jos miehellä olisi ollut esim joku meno eikä itsellä mitään muuta tekemistä?
No itseasiassa ei. Mutta mä olenkin "ääripää" ihminen. Tai siis tietysti mä mun parhaita ystäviä näin ja jauhoin paskaa niiden kanssa, mutta ei mulla ollut hinkua lähteä niiden kanssa mihinkään reissuun. Tosin mulla ja mun oikeasti hyvillä ystävillä joko oli jo lapsia tai niitä tuli samaan aikaan, kun meillekkin... joten samanlainen elämäntilanne kaikilla helpotti elämien yhteensovittamista. Mutta ei meistä ketään ole mitään viikon kaverireissuja hinkunut lasten saamisen jälkeen.
No itseasiassa ei. Mutta mä olenkin "ääripää" ihminen. Tai siis tietysti mä mun parhaita ystäviä näin ja jauhoin paskaa niiden kanssa, mutta ei mulla ollut hinkua lähteä niiden kanssa mihinkään reissuun. Tosin mulla ja mun oikeasti hyvillä ystävillä joko oli jo lapsia tai niitä tuli samaan aikaan, kun meillekkin... joten samanlainen elämäntilanne kaikilla helpotti elämien yhteensovittamista. Mutta ei meistä ketään ole mitään viikon kaverireissuja hinkunut lasten saamisen jälkeen.
Outo mies.
On se ihan normaaleilla haluilla varustettu mies. Mutta se tylsistyisi ko.paikassa.
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29992617:Ja kiinnostaminen ei myöskään ole sama asia kuin hinkuminen. Minua kiinnostaisi esimerkiksi matkustelu tai vaikka käsityöt ja musiikki, mutta minulla ei ole tarpeeksi aikaa niihin, joten en niitä tee. En kuitenkaan voi sanoa, etteikö minua nuo jutut kiinnosta.
Jos tosiaan sinua ei enää seurustelun alettua oikeasti kiinnostanut olla kavereiden kanssa, niin en kyllä ihmettele yhtään sitä, että ne kaverit karsiutuivat.
Aivan. Niin tietysti.
Ei sitä miestä tietenkään edes silmänruoka kiinnostaisi.
Tää voi kuulostaa ylemmyydentuntoiselta, mutta hän ei arvosta semmoisia naisia pätkääkään (ihmisinä arvostaa tietty).
Se näkee painajaisia siitä että on jonkun toisen kanssa tai mä olen löytänyt jonkun toisen.![]()
Tää voi kuulostaa ylemmyydentuntoiselta, mutta hän ei arvosta semmoisia naisia pätkääkään (ihmisinä arvostaa tietty).
Se näkee painajaisia siitä että on jonkun toisen kanssa tai mä olen löytänyt jonkun toisen.![]()
Tää voi kuulostaa ylemmyydentuntoiselta, mutta hän ei arvosta semmoisia naisia pätkääkään (ihmisinä arvostaa tietty).
Se näkee painajaisia siitä että on jonkun toisen kanssa tai mä olen löytänyt jonkun toisen.![]()