Alkuperäinen kirjoittaja täysin erimieltä:Mulla kanssa muuten muusikko mies edelleen.
No aika ristiriistaisia noi sun kirjotuksesi jos nyt sanot, että kuitenkin se on luovaa....kotona olo siis
Kiihkeinä luovuuden kausina mä kylläkin uppoudun niihin omiin juttuihini, mutta samalla pesen sitä pyykkiä ja teen ruokaa.
Sellasta se elämä tuppaa olemaan kun on lapsia, mutta kyllä se luovuus siinä koko ajan kulkee ystävänä vierelllä.
Joskus mä turhaudun enenmmänkin kun tylsistyn. Turhaudun tyhjään valkoiseen ruutuun, runoihin jotka jää kesken, pyykkivuoreen ja ruooan tekoon vaikka itsellä ei ole nälkä....
No vähän ristiriitainen ja ailahteleva tuppaan kyl joskus olemaankin, täytyy myöntää.
Vaihtelee tosiaan kaudet aikalailla milloin mihinkin osaa keskittyä enemmän ja miten osaa luovasti tavalliseen arkeen asennoitua. Joskus tuppaa vaan jotkut asiat vyörymään ylitse niiden kotihommien ja silloin jää vaan muut asiat roikkumaan mutta nyt yh:na on ollut vähän pakko kehittää tuota organisointikykyä tehokkaammaksi että ehtisi toteuttaa itseäkin. Kun en ole ollut koskaan kovin nopeatempoinen liikkeissäni. Se on joko tai, kotiaskareet tai luovat projektit. Päivät menee siis askareissa ja lasten kanssa ja yöllä sit koitan tehdä jotain omia juttuja. Sekin usein jää haaveeksi jos olen tosi väsynyt. Tunnustan aika helposti jaksamiseni rajat enkä yritäkään ehtiä liikoja. Joskus voin sanoa että risoo jos olisi aikaa tehdä omia juttuja ja pää on täysin tyhjä! Niinkuin mies aikoinaan totesi että on ryhdyttävä heti hommiin kun joku ajatus tulee päähän, muuten ne unohtuu. Niinhän siinä usein käy. :/ En vain silti jostain syystä viitsi itsekkäästi tehdä juttujani jos lapset kinuaa huomiotani. Mies tuppasi taasen niin käyttäytymään yleensä.
