Miksi joidenkin ihmisten kanssa ei kemiat pelaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

??

Vieras
vaikka, kuinka yrittäisi? Olen yhden äidin kanssa yrittänyt tulla toimeen jo usean vuoden ajan, mutta jotenkin ei kemiat kohtaa ollenkaan. Ja aina jää paha olo hänen kanssa juteltua. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ?
 
On vain ihmisiä, jotka eivät yritäkään päästä salavihaisuudestaan, mutta koska se on olemassa, heidän kanssaan ei synny mitään todellista. Ne ihmissuhteet, joita heillä on, ovat hyvin pinnallisia.
 
Kemiat eivät pelaa itsellänikään erään lähituttavan kanssa. Vaikka vuosia ollaan tunnettu, meillä on toisillemme silti hyvin vähän sanottavaa ja aina jotenkin vältellään toisia (ei katsota silmiin, toinen on kuin ilmaa toiselle).

Omaamme aika erilaisen huumorintajun (ja muutkin maut) ja tästä johtuen kevytmielistä rupattelua on hankalaa käydä. Keskusteluaiheemme ovat hyvin asiapainotteisia ja yleensä argumentointi tyrehtyy muutaman lauseen jälkeen. Kummallakaan ei ole mitään sanottavaa ja annettavaa toiselle.

Kyse ei ole siitä, että oltaisiin toisillemme ilkeitä, vaan jopa ylikohteliaita. Aivan kuin ventovieraat ihmiset juttelisivat toisilleen, varoen jokaista sanaansa ja elettä. Yhteyttä ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän edes pienessä maistissa, jolloin huumorintajumme ja asenteelliset eromme tulevat vielä selvemmin näkyviin.

Häneen olisi kyllä mukava tutustua, mutta mutta mietityttää, että onko näiden monien vuosien jälkeen edes mahdollista murtaa jää väliltämme, vai pysyykö se aina välillämme?
 

Yhteistyössä