Miksi ihmisten pitää antaa sisustustuotteita joululahjaksi?

[minä]

Olen kiittämätön, tiedän juu, mutta minua ahdistaa kun vuosi toisensa jälkeen miehen puolen suvulta tulee jotain sisustusesinetta. Vaasia, patsasta, taulua, kaikenlaista. Eikä ne yleensä ole mitään sellaisia, jotka meille sopisivat tai olisi meille käytännöllisiä tai tarpeellisia. Häälahjaksikin saatiin valtava taulu, jossa oli raamatunlauseita, ihan kiva lahja varmaan uskovaiselle ihmiselle mutta kun me ei olla uskossa, eikä kuuluta seurakuntiin.

Olen kyllä vuodesta toiseen sanonut, ettei meitä tarvitse lahjoa mutta joka vuoksi lahjoja tulee kuitenkin. Toivat eilen taas paketteja (miehen vanhemmat ja sisarukset) ja nyt siellä on meille joku suuri taulu paketoituna :| Koitan olla avoimin mielin, mutta kun meillä on jo kaapissa heiltä useampi taulu, jotka ei meidän seinille tule :ashamed:

Eikä meillä ole mitään kauhean vaativa maku, mutta rukoustaulut tai uskonnolliset kuvat tai tätimäiset maalaukset jäävät kyllä kaappiin :ashamed: Yksi vuosi saatiin eräs taulu, joka on minun mielestäni niin karmiva että en voi sitä seinällä pitää. Siis pelottava. Yksi heistä harrastaa maalaamista, ja hänen taulujaan tulee aika usein lahjaksikin.

 

[utelias]

Mitä tuossa pelottavassa taulussa on ?

 

[Viblsp-]

Mie tykkään sisustusjutuista, etenkin jos lahjan antaja tietää mistä pidän. Mulla ja siskollani on samanlainen maku sisustuksen suhteen, joten häneltä tulee usein todella ihania tavaroita.

 

[Pink Poodle]

Jos ette ole tauluja/tavaroita esille laittaneet niin luulisi ymmärtävän sukulaisten että teitä ei lahjat miellytä. Itse sitä kodistaan määrää. En minäkään laita lahjoja esille jos ei miellytä, aikansa kaapissa lojuvat ja sitten kirppikselle :kieh:

 

[minä]

Mitä tuossa pelottavassa taulussa on ?

Pieni lapsi, mutta se taulu on jotenkin kammottava. Tausta on kauhean uhkaava, ja lapsi näyttää minusta ihan kalmolta :ashamed:

Ja onhan ne sisustuslahjat kivoja, jos tietää sen lahjansaajan tyylin. Tai no, tietää noikin kai, mutta eivät anna sen mukaisia lahjoja, vaan sellaisia mistä itse tykkäävät.

 

[chef]

Me annetaan siksi, että niitä meiltä toivotaan.

Esim. äitini keräilee norsuja jotka ovat tummaa puta. Meillä on aika samanmoinen maku, joten joka ikinen ostamani norsu on ollut hälle mieluinen ja se on löytänyt heti paikkansa. Jos teksiin virheostoksen, en toki loukkaantuisi, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä tehnyt. Tänäkin jouluna toivoin lahjaksi norsua ja sen saa.

Sillon tällöin ostamme myös muille sisustusjuttuja mutta nekin ovat sellaisia, joita tiedämme kyseisen ihmisen haluavan vaikkei sitä meiltä olekaan pyydetty. Ystäväni mm. metsästi jokunen aika sitten harmaita käsipyyhkeitä eikä löytänyt. Nakkasin niitä hälle sitten pakettiin ja kovin oli iloinen.

Mun puolesta mikäli ei lahjan saaja lahjasta pidä, hän voi sen vaihtaa tai laittaa eteenpäin. En todellakaan odota että joku sisustaa kotiaan ostamillani tuotteilla/teoksilla, mikäli hän ei niistä pidä.

Me saimme viime vuonna jonkun saakelin suolakidelampun, joka on niin ällötyksen ruma, että meinasi taju lähteä kun sen näin. Sulloin sen kaappiin mutta nyt se on ollut hetken esillä miehen toiveesta. Mutta kyllä se on ruma, en voi muuta sanoa.

Anoppi on toki ajatellut hyvää, mutta kun hän on nyt ostanut lampun joka on HÄNEN makuunsa, eikä siis minun.

Ehkä tuollekin lampulle joskus löytyy käyttöä...tai sitten ei

 

[Mummy Sunshine]

Mä kans toivoisin, että sisuatustavaraa ei tulisi lahjaksi, koska haluan itse ostaa kotiini tulevat tavarat. Toiset osaa kyllä ostaa sopivaa kamaakin, mutta sellaset "krumeluurit" koriste-esineet ym. ei miellytä ja sitten nolottaa, kun ei niitä näy esillä, kun niiden antajat tulee kylään.

 

[utelias]

Mitä tuossa pelottavassa taulussa on ?

Pieni lapsi, mutta se taulu on jotenkin kammottava. Tausta on kauhean uhkaava, ja lapsi näyttää minusta ihan kalmolta :ashamed:

Ja onhan ne sisustuslahjat kivoja, jos tietää sen lahjansaajan tyylin. Tai no, tietää noikin kai, mutta eivät anna sen mukaisia lahjoja, vaan sellaisia mistä itse tykkäävät.

Arvelinkin jotain tuollaista Ei tulis seinälle meillekkään .

 

[Lentokala]

Meidän porukassa on annettu ( ja tiedän että nyt me saadaan ) lahjakortteja huonekalu- tai sisustusliikkeisiin.
Musta niin on parempi niin saa varmasti oman maun mukaan.

 

[mona]

Mä en ainakaan haluais sisustuslahjoja sellasilta jotka ei ymmärrä mun tyyliä. Miesten sukulaisilta saadaan pääasiassa astiasarjaa, joka ollaan ite valittu..

 

[mie]

Jos niiden mielestä teillä on huono maku sisustuksen suhteen ja yrittävät vain jeesata

 

[toinen kiittämätön]

Siis ihan kuin mun anoppi. Ostaa oman makunsa tyylisiä tavaroita ja just sisustusesineitä. Ja isokokoisia niin etteivä toikein mahdu mihinkään.

Ja meidän lapselle ostaa vaatteita Mustamäentorilta tms. paikoista ja nekään ei koskaan käy mun maun kanssa yksiin. Jotain bodeja voisikin pitää vaikka olisivat rumiakin, mutta silloin harvoin kun lapsi puetaan juhlavaatteisiin, niin kyllä haluan että ne on mun mielestä kauniit vaatteet. Anoppi siis ostaa mahdollisimman epäkäytännöllisiä vaaatteita, joita ei arjessa tule käytettyä.

Mieluummin antaisi vaikka lahjan rahana tai ei mitään lahjaa. Nyt mulle tulee vaan ongelmia sellaisista tavaroista, joita en alunperinkään olisi halunnut. Pitää tunkea ne jonnekin kellariin tai nähdä vaivaa ja viedä ne kirppikselle tms.

 

[minä]

Mä en ainakaan haluais sisustuslahjoja sellasilta jotka ei ymmärrä mun tyyliä. Miesten sukulaisilta saadaan pääasiassa astiasarjaa, joka ollaan ite valittu..

Joo no mekin kerätään yhtä astiasarjaa, ja kuitenkin helpolla sitä löytyy monesta kaupasta. Miehen sukulaiset tuo kyllä meille astioita, mutta ei sitä sarjaa mitä meillä on, vaan ihan jotain muuta.

Ja mun vähän harmittaa senkin vuoksi, että ne vuosi toisensa jälkeen hassaa aikaansa (maalaamalla) ja rahojaan lahjoihin, joille meillä ei ole käyttöä :/

 

[Endless Sacrifice]

Meille ei ole onneksi annettu lahjaksi sisustusjuttuja, paitsi sellaisia krääsäkoristeita. Esim pikkuinen "patsas" jossa on possu ja tonttu, mutta se näyttää siltä kuin se tonttu tekis jotain alaikäsiltä kiellettyä sen possun kanssa.

Uskonnollisista lahjoista olen ihan samaa mieltä. Ainoa minkä mä olen hyväksynyt (mies ei) on häälahjaksi saatu nahkakantinen iso raamattu mun vanhemmilta, mutta sen oli äiti luvannut mulle jo n. 20v sitten ja se on kirjana arvokas vaikka en sisällöstä niin välitäkkään.

 

[minä]

Jos niiden mielestä teillä on huono maku sisustuksen suhteen ja yrittävät vain jeesata

Voi olla joo, ja ne raamatulliset sisustuselementitkin on todennäköisesti vaan yritys käännyttää meitä uskoon :|

 

[lol]

Mä ostan aika monesti jotain kynttiläjuttuja koska en tiedä mitä muuta ostais.. esim. tädille on typerää antaa lahjakortti niin ostan jonkun kynttiläjutun jonka voi vaikka heittää roskiin jos ei pidä..

 

[minä]

Mä ostan aika monesti jotain kynttiläjuttuja koska en tiedä mitä muuta ostais.. esim. tädille on typerää antaa lahjakortti niin ostan jonkun kynttiläjutun jonka voi vaikka heittää roskiin jos ei pidä..

No mutta kynttilät voi sentään polttaa, niistä on iloa sellaisina vaikka ei muuten istuis siihen kotiin.

Noilla tauluilla ei vaan oikein tee mitään muuta, niiden idea on olla esillä seinillä.

 

[äiti neljälle]

Kun aikaa kuluu vielä, opit antamaan arvoa noillekin lahjoille, onneksi.
Vanhetessaan alkaa arvostamaan ihan eri asioita kuin aikaisemmin, ellei tosiaan pidä ikinuoruudesta tiukasti, kynsin ja hampain kiinni.