Miksi ihmiset tekee lapsia? Miksi te teitte teidän lapset? :)

Ihania vastauksia kaikilta, kiitos Ehkä sitä on helppo ajatella että ei halua lasta, mutta sit jos/kun sen saa niin siitä ei luopuisi mistään hinnasta.

Toisaalta haluan kokea äitiyden, toisaalta mulla ei ole lapselle mitään annettavaa tällä hetkellä ja maailma on hyvin paha niin miten lastaan osaa suojella pahuudelta kun itsekkin toisinaan pelkää. Ajattelutapanne sai mut ymmärtämään miksi ihmiset tekee lapsia, itse en tuota syvintä merkitystä silleen tajunnut

Itseltäni ainakin tuollainen maailman pahuuden pelkääminen jäi lasten saamisen myötä. Sitä kun tulee voimakas tarve olla vahva kun on toinen josta huolehtia, ei jää enää peloille aikaa. Ja toisaalta aika raskastahan se olisi pelätä... lapset on maailman rakkainta, eihän kenenkään pää kestäisi jatkuvasti pelätä rakkaimpiensa puolestaan jotain. Tarkoitan, että itseäni on lapset vahvistaneet.

 

Halusin oman perheen, ja lapset joiden kasvua ja kehitystä seurata. Ydinperhettä mulla ei ole, menetin äitini 7-vuotta sitten, olen ainoa lapsi ja isään ei ole yhteyksiä. Ilman omaa perhettäni olisin aika yksin maailmassa.

En osaa edes kuvitella sun tilannetta, mulla kun on molemmat vanhemmat ja monta sisarusta... Onko sulla kehenkään sukulaiseen läheisiä välejä? Onko sitten sun miehen puolelta lapsille isovanhemmat?

 

Halusin oman perheen, ja lapset joiden kasvua ja kehitystä seurata. Ydinperhettä mulla ei ole, menetin äitini 7-vuotta sitten, olen ainoa lapsi ja isään ei ole yhteyksiä. Ilman omaa perhettäni olisin aika yksin maailmassa.

En osaa edes kuvitella sun tilannetta, mulla kun on molemmat vanhemmat ja monta sisarusta... Onko sulla kehenkään sukulaiseen läheisiä välejä? Onko sitten sun miehen puolelta lapsille isovanhemmat?

Olen läheinen kummitätini kanssa (äitini toiseksi vanhin sisko), hän on meidän pojille kuin mummo (on jo 8-kymppinen), tavataan n. 4 vuodessa ja soitellaan joka viikko. Miehen vanhemmat eivät asu Suomessa joten siksi nähdään heitä vain noin kerran vuodessa, mutta onneksi Skype on keksitty mutta tosiaan ilman omaa perhettä, etenkään jos miestäkään ei olisi, aika yksin sitä olisi.

 

Halusin lapsen koska halusin kokea äitiyden, vanhemmuuden. Tiesin olevani sen ihmisen kanssa jonka kanssa haluan perheen perustaa, yhdessä saada pieni ihminen jonka kasvattaa ja opastaa elämään, kokea kaikki ilot ja surut pienen ihmisenpennun kanssa, hoivata häntä sairaana, taputtaa hassuille esityksille, peitellä illalla nukkumaan, saada koko paketti mitä ei koskaan voi toisten lasten kanssa saada.

Ei mulla oikeastaan mitään vauvakuumetta ollut, enemmänkin lapsikuume tai äitiyskuume Nyt kun omia pieni on, vasta ymmärrän mitä se pohjaton rakkaus omaa lasta kohtaan on mistä ihmiset puhuivat. Tunneskaala on mittaamaton, kaikki se pelko ja huoli lapsen puolesta ja omasta kykenevyydestä äidiksi ja kasvattajaksi, toisaalta se ääretön onni ja ylpeys kun oma pienokainen oppii uuden taidon ja rakkaus kun lapsi tulee halaamaan ja antaa nauraen pusun poskelle. Päivääkään en pois vaihtaisi :heart:

 

Mä halusin lapsia koska halusin kokea äitiyden, halusin oman vauvan jota hoitaa. Kun eka lapsi sitten syntyi niin halusin myös toisen lapsen koska halusin lapselle sisaruksen ja samalla myös itse kokea uudestaan sen ihanan tunteen kun saa vauvan ja myös siks koska huomasin ensimmäisen lapsen jälkeen, että rakastan lapsia, varsinkin omia Nyt lapsia on kolme