Mun mielestä se on hienoa, että ihmiset puhuu vaikeista asioista.
Mun yhdellä uudehkolla ystävällä on ollut rintasyöpä. Häneltä on poistettu toinen rinta, enkä ole ennen sellaista edes nähnyt. Mä arvostan tosi paljon sitä, että kun kysyn, että mitä kuuluu ja miten voit, hän kertoo avoimesti syövästä ja toipumisesta. Miten voi olla ystävä jonkun kanssa jakamatta noin suurta asiaa? Hän meinasi melkein kuolla, miksi emme siis puhuisi siitä?
Ja minun on vaikea kysellä, joten on tosi kiva, että hän itse kertoo. Yritän parhaani mukaan kuunnella, mitä hän sanoo. Sitäpaitsi olen ihan aidosti kiinnostunut asioista, joita hän käy läpi. Hän on myös uusi idolini, niin hienosti hän suhtautuu noinkin pelottavaan asiaan. Tunnen nyt, ettei minunkaan tarvitse pelätä.