Kun menet minne tahansa julkiselle paikalle, kuten kouluun tai kauppaan, kaikki on silleesti niinkuin tosi rauhallisia eikä ikinä saa minkäänlaisia kilahtamisia. Kaikki tuntuu tietävän, miten käyttäytyä niinkuin ihmisiksi. Koulussakin (varsinkin 2.aste ja siitä ylöspäin) opettajat on aina, siis ihan aina, rauhallisia.
Mutta sitten kun olet vaikkapa perheen kanssa niin voi vittu. Kaikki käytöstavat tuntuu unohtuvan kokonaan. Äyskimistä, tiuskimista, isoja kovaäänisiä riitoja jne. Omille lapsille ja puolisolle tiuskitaan ja äyskitään. Aivan kuin ÄO olisi laskenut monta kymmentä pistettä ja vuorovaikutustaidot kadotettu kokonaan matkalla töistä kotiin. Sitten nämä täysin samat ihmiset kodin ulkopuolella taas osaa käyttäytyä oikein. Oikeasti mitä vittua?
Siis että mitä läheisemmäksi suhde menee, niin sen vittumaisempaa kohtelu tulee olemaan...
Mutta sitten kun olet vaikkapa perheen kanssa niin voi vittu. Kaikki käytöstavat tuntuu unohtuvan kokonaan. Äyskimistä, tiuskimista, isoja kovaäänisiä riitoja jne. Omille lapsille ja puolisolle tiuskitaan ja äyskitään. Aivan kuin ÄO olisi laskenut monta kymmentä pistettä ja vuorovaikutustaidot kadotettu kokonaan matkalla töistä kotiin. Sitten nämä täysin samat ihmiset kodin ulkopuolella taas osaa käyttäytyä oikein. Oikeasti mitä vittua?
Siis että mitä läheisemmäksi suhde menee, niin sen vittumaisempaa kohtelu tulee olemaan...
Läheisten ihmisten kanssa saa olla oma itsensä ja näyttää negatiivisetkin tunteet, ja toisaalta tuon ihmisten ilmoilla väkisin ylläpidetyn kohteliaisuuden aiheuttama jännitys purkautuu sitten kotona. Väärinhän se on niitä läheisiä kohtaan toki...