O
"outoa"
Vieras
Kun mahdollisiman luomu ja alkuperäinen on aina terveellisintä kai tiesit?
Käyttäkää sitä Voita hyvät ihmiset.
Käyttäkää sitä Voita hyvät ihmiset.
B
bbierass
Vieras
Koska,margariinissa on vähemmän rasvaa. Toinenkin syy, vielä tärkeämpi: en halua perheelleni ja itselleni kolesterolia ja sen aiheuttamia sydän- ja verisuonitauteja. Lisäksi margariini on paljon helpompi levittää leivälle.
C
"Ccc"
Vieras
E
endis
Vieras
BBVieras ei siis tiedä, että maitorasva (tai eläinrasvat) ei olekaan pahasta? Edustat varmasti mielipiteinesi suurinta osaa kansasta, kiitos mielipiteestäsi.
Mikäli joskus viitsit, paneudu siihen miten margariinit valmistetaan. Niissä oli ennen hirveä määrä transrasvoja (koska hydraus jätettiin puolitiehen). Nykytiedon mukaan transrasvat ovat terveydelle erittäin haitallisia.
Nykyistem margariinien valmistus http://www.rasvatieto.fi/tietoa-rasvasta/margariinien-valmistus-0
Mikäli joskus viitsit, paneudu siihen miten margariinit valmistetaan. Niissä oli ennen hirveä määrä transrasvoja (koska hydraus jätettiin puolitiehen). Nykytiedon mukaan transrasvat ovat terveydelle erittäin haitallisia.
Nykyistem margariinien valmistus http://www.rasvatieto.fi/tietoa-rasvasta/margariinien-valmistus-0
Ö
Öljyjä vain
Vieras
E
ei salaista
Vieras
Sokeasti uskotaan kaikki mitä suolletaan. Valion tutkimukset kaikista epäilyttävimpiä.
Voi ja oliiviöljy seosta ravintoammattilaisetkin suosittelevat eikä näitä "markkinamargariinihömpötyksiä".
Voi ja oliiviöljy seosta ravintoammattilaisetkin suosittelevat eikä näitä "markkinamargariinihömpötyksiä".
E
endis
Vieras
Tiede kehittyy ja asiat muuttuvat. Mielestäni fiksuin tällä hetkellä oleva suomenkielinen artikkeli on tässä http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/46-nykykasitys-ravinnon-rasvoista
46 Nykykäsitys ravinnon rasvoista
Käsitys tyydyttyneiden rasvahappojen haitallisuudesta ja monityydyttymättömien rasvahappojen edullisuudesta sydänterveyteen (kirjoituksessa CHD, coronary heart disease) luotiin 1950-luvulla valikoidun tilasto-otoksen perusteella.
Tämä ns. rasvahypoteesi on pyritty osoittamaan oikeaksi sadoissa vuosisadan loppupuolella tehdyissä laajoissa tai suppeammissa tutkimuksissa siinä onnistumatta. Tulokset ovat olleet täysin ristiriitaisia, kuten suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa on osuvasti todettu (Pietinen ym. 1997).
Mitä uudet meta-analyysit kertovat rasvoista?
Hiljattain on julkaistu kolme merkittävää, yhteensä satoja tutkimuksia kattavaa yhteenvetoa, ns. meta-analyysiä rasvahappojen ja sydänterveyden välisistä suhteista.
Skeaff ja Miller (2009) sisällyttivät selvitykseensä 28 yksittäistä väestötutkimusta. Tämän huolellisen meta-analyysin tuloksena voitiin todeta:
Kulutetun rasvan kokonaismäärällä ei ollut merkitsevää yhteyttä CHD tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan (riskiin).
Tyydyttyneillä rasvahapoilla ei ollut merkitsevää yhteyttä tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan.
Kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla ei ollut yhteyttä tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan.
Monityydyttymättömillä rasvahapoilla oli merkitsevä yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuden, muttei tapahtumien vaaraan.
Monityydyttymättömällä, ihmiselle välttämättömällä linolihapolla (omega-6) oli merkitsevä yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuden, muttei tapahtumien vaaraan.
Monityydyttymättömällä, ihmiselle välttämättömällä alfa-linoleenihapolla (omega-3) ei ollut yhteyttä kuolleisuuden eikä tapahtumien vaaraan.
Pitkäketjuisilla omega-3 -monityydyttymättömillä rasvahapoilla ja kalan kulutuksella oli merkitsevä yhteys vähentyneeseen kuolleisuuden, mutta ei tapahtumien vaaraan.
Trans-rasvahapoilla oli merkitsevä yhteys sekä lisääntyneeseen kuolleisuuden että tapahtumien vaaraan.
Skeaff ja Miller tarkastelivat myös tuloksia viidestä interventiotutkimuksesta, joissa monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantisuhdetta, ns. P/S-suhdetta oli muutettu. Toisaalta 16 tutkimuksessa oli muutettu erityisesti pitkäketjuisten omega-3 -rasvahappojen saantia. Analyysit osoittivat:
Edullisena pidetty suuri P/S-suhde ei vähentänyt CHD-kuolleisuuden vaaraa, mutta merkitsevyyden rajalla vähensi näiden tapahtumien vaaraa.
Pitkäketjuiset omega-3 monityydyttymättömät rasvahapot eivät vähentäneet kuolleisuuden vaaraa, mutta vähensivät merkitsevästi tapahtumien vaaraa.
Skeaff ja Miller viittaavat julkaisunsa post sciptumissa kohteliaasti samanaikaisesti tehtyyn meta-analyysiin (Jacobsen ym. 2009). Siinä 11 valikoidun tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että ravinnon tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen monityydyttymättömillä rasvahapoilla ehkäisee CHD-tapahtumia ja kuolleisuutta.
Selvitykseen valitussa tutkimusaineistossa rasvan kokonaissaanti vaihteli välillä 26.042.3 E%, tyydyttyneiden rasvahappojen saanti välillä 9.421.3 E% ja monityydyttymättömien välillä 2.29.0 E%. Näiden kahden rasvaryhmän välinen P/S-suhde vaihteli välillä 0.100.84.
Selvitys ja sen väittämä herättävät monia kriittisiä kysymyksiä:
Edellä kuvatut rankat muutokset eri tutkimusryhmien ravinnon rasvasisällössä merkitsevät väistämättömästi valtavia muutoksia myös satojen muidenkin ravintoaineiden saannissa. Miten tutkijat voivat kohdistaa muutokset CHD-tapahtumissa ja kuolleisuudessa juuri P/S- suhteen muutoksiin? Tätä aivan olennaista kysymystä ei ole julkaisussa juuri laisinkaan pohdittu.
Tutkijoiden ehdotus antaa yksioikoisen, suorastaan absurdin kuvan, jonka mukaan P/S-suhteen loputon kasvattaminen hävittäisi CHD- tapahtumat ja -kuolleisuuden. P/S-suhteen kovin suuri muuttaminen esimerkiksi Suomen nykyoloissa on teoreettinen eikä käytännön ravitsemuksessa edes mahdollinen (Sanders, 2009).
Selvitys ei erottele fysiologisilta vaikutuksiltaan aivan erilaisia lyhyt-, keskipitkä- ja pitkäketjuisia tyydyttyneitä rasvahappoja.
Selvitys käyttää yleistä ilmaisua monityydyttymättömät rasvahapot puuttumatta laisinkaan nykyisin aivan olennaiseen asiaan, omega-6 ja omega-3 monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuhteeseen ja niiden erilaisiin, keskenään kilpaileviin, ratkaisevasti erilaisiin vaikutuksiin.
Selvitys ei myöskään puutu laisinkaan omega-3 rasvahappojen, välttämättömän alfa-linoleenihapon ja tärkeiden pitkäketjuisten omega-3 happojen saantisuhteeseen ja erilaisiin fysiologisiin vaikutuksiin.
Jacobsenin ym. meta-analyysissä rasvan käytön ääripäissä olivat USA:n adventistit ja toisaalta 1960-luvun suomalaiset. Näiden ryhmien ravinto kokonaisuudessaan tai esimerkiksi alkoholin käyttö, muut käytöstavat ja elinympäristö olivat taatusti täysin erilaiset. Siten CHD:n sitominen vain kahteen kovin ylimalkaiseen rasvaryhmään ja niiden suhteeseen on yksinkertaisuudessaan ällistyttävä. Jacobsenin ym. meta-analyysin varaan ei rasvasuosituksia voida rakentaa.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet mielenkiintoisessa artikkelissaan ravinnon ja CHD:n välistä suhdetta. Kohteena on ollut runsaat 500 väestötutkimusta ja vajaat 100 interventiotutkimusta. Johtopäätöksenä väestötutkimuksista todetaan mm:
Trans-rasvahapot lisäävät merkitsevästi CHD- vaaraa.
Kertatyydyttymättömät rasvahapot (MUFA) ja varauksin pitkäketjuiset omega-3 rasvahapot vähentävät merkitsevästi CHD- vaaraa.
Tyydyttyneillä ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ole yhteyttä CHD- vaaraan.
Alfa-linoleenihapolla ei ole yhteyttä CHD-vaaraan.
Menten ym. analyysin mukaan interventiotutkimukset osoittavat mm:
- Pitkäketjuisten omega-3 rasvahappojen lisääntynyt käyttö vähensi CHD-vaaraa. Monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhteella (P/S) ei ollut yhteyttä CHD- vaaraan.
Suomi Euroopassa
Pohjoismainen ravitsemussuositus (Nordic Nutrition recommendations, 2004) on kartoittanut rasvan kulutusta ja sen yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Suomessa kulutettiin toiseksi vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja, 14.0 E%, ja toiseksi eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja, 5.1 E%. P/S-suhde Suomessa oli toiseksi suurin eli 0,36.
Pohjoismaiden välisen vertailun mukaa tyydyttyneiden tai monityydyttymättömien rasvahappojen kulutusmäärät tai P/S-suhde eivät mitenkään korreloidu sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Suomessa, missä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vertailumaista suurin, rasvahappojen kulutusluvut ja P/S-suhde ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat.
Transfair-tutkimus (van de Vijver ym, 2000) on ainutlaatuinen selvitys rasvan kulutuksesta ja veren rasva-arvoista kahdeksassa Euroopan maassa: Espanjassa, Hollannissa, Islannissa, Kreikassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomen tutkimusosuudesta vastasi silloinen Kansanterveyslaitos.
Suomen sijoittui Portugalin jälkeen toiseksi vähiten rasvaa kuluttavaksi kansakunnaksi (29.4 E%). Tyydyttyneitä rasvahappoja meillä kulutettiin 11.0 E% eli kolmanneksi vähiten ja monityydyttymättömiä rasvahappoja 4.2 E%. P/S-suhde Suomessa oli siten 0.37.
Veren LDL-pitoisuudet vaihtelivat välillä 3.63.9 mmol/l ollen Suomessa 3.7 mmol/l. HDL-pitoisuudet vaihtelivat välillä 1.21.6 mmol/l ollen Suomessa 1.5 mmol/l. LDL/HDL-suhde vaihteli välillä 2.43.4 mmol/l ja oli Suomessa 2.6 mmol/l.
Eurooppalaisessa vertailussa kokonaisrasvan, tyydyttyneiden tai monityydyttymättömien rasvahappojen kulutusmäärät tai P/S-suhde eivät mitenkään korreloidu veren rasva-arvoihin tai CHD-kuolleisuuteen. Suomessa, missä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vertailumaista suurin, rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat.
"Yhteenveto Suomen olosuhteisiin
Karkeaan rasvahappoluokitteluun perustuvalla rasvahypoteesilla ei ole tieteellisiä perusteita. Tyydyttyneillä tai monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ryhminä ole yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Siten tyydyttyneiden rasvahappojen jatkuva korvaaminen monityydyttymättömillä eli P/S- suhteen suurentaminen saattaa johtaa, ellei ole jo johtanutkin ennalta-arvaamattomiin seuraamuksiin. Herääkin kysymys, onko suhteen kasvattamisella ja samanaikaisesti suositetulla hiilihydraattikuorman lisäämisellä ollut vaikutusta diabeteksen ja lihavuuden voimakkaaseen lisääntymiseen?
Huomiota on kiinnitettävä erityisesti omega- 6 sarjaan kuuluvan linolihapon ja omega-3 sarjan alfalinoleenihapon ja vastaavien pitkäketjuisten happojen kohtuulliseen absoluuttiseen ja keskinäiseen saantimäärään (Lands, 2008).
Samoista aneenvaihduntaentsyymeistä kilpaillen niistä syntyy fysiologiaamme ja terveyteemme herkästi vaikuttavia prostanoideja, joiden roolia ei täysin edes tunneta. Ravitsemussuositukset ovat jo mahdollisesti johtaneet linolihapon liialliseen saantiin ja suosimiseen alfalinoleenihapon ja muiden omega-3 happojen kustannuksella.
Kasviöljyjen kemiallisessa kovetuksessa syntyvät trans- rasvahapot tulee tarpeettomina ja CHD- vaaraa lisäävinä poistaa suomalaisesta ruokavaliosta. Onneksi näin on eräin osin jo kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut. Esimerkiksi pöytämargariinien valmistusteknologia on muutettu, joskin puolestaan vaihtoesteröinnissä syntyvien triglyseridien vaikutuksia on tutkittava.
Kari Salminen
Professori"
46 Nykykäsitys ravinnon rasvoista
Käsitys tyydyttyneiden rasvahappojen haitallisuudesta ja monityydyttymättömien rasvahappojen edullisuudesta sydänterveyteen (kirjoituksessa CHD, coronary heart disease) luotiin 1950-luvulla valikoidun tilasto-otoksen perusteella.
Tämä ns. rasvahypoteesi on pyritty osoittamaan oikeaksi sadoissa vuosisadan loppupuolella tehdyissä laajoissa tai suppeammissa tutkimuksissa siinä onnistumatta. Tulokset ovat olleet täysin ristiriitaisia, kuten suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa on osuvasti todettu (Pietinen ym. 1997).
Mitä uudet meta-analyysit kertovat rasvoista?
Hiljattain on julkaistu kolme merkittävää, yhteensä satoja tutkimuksia kattavaa yhteenvetoa, ns. meta-analyysiä rasvahappojen ja sydänterveyden välisistä suhteista.
Skeaff ja Miller (2009) sisällyttivät selvitykseensä 28 yksittäistä väestötutkimusta. Tämän huolellisen meta-analyysin tuloksena voitiin todeta:
Kulutetun rasvan kokonaismäärällä ei ollut merkitsevää yhteyttä CHD tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan (riskiin).
Tyydyttyneillä rasvahapoilla ei ollut merkitsevää yhteyttä tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan.
Kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla ei ollut yhteyttä tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan.
Monityydyttymättömillä rasvahapoilla oli merkitsevä yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuden, muttei tapahtumien vaaraan.
Monityydyttymättömällä, ihmiselle välttämättömällä linolihapolla (omega-6) oli merkitsevä yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuden, muttei tapahtumien vaaraan.
Monityydyttymättömällä, ihmiselle välttämättömällä alfa-linoleenihapolla (omega-3) ei ollut yhteyttä kuolleisuuden eikä tapahtumien vaaraan.
Pitkäketjuisilla omega-3 -monityydyttymättömillä rasvahapoilla ja kalan kulutuksella oli merkitsevä yhteys vähentyneeseen kuolleisuuden, mutta ei tapahtumien vaaraan.
Trans-rasvahapoilla oli merkitsevä yhteys sekä lisääntyneeseen kuolleisuuden että tapahtumien vaaraan.
Skeaff ja Miller tarkastelivat myös tuloksia viidestä interventiotutkimuksesta, joissa monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantisuhdetta, ns. P/S-suhdetta oli muutettu. Toisaalta 16 tutkimuksessa oli muutettu erityisesti pitkäketjuisten omega-3 -rasvahappojen saantia. Analyysit osoittivat:
Edullisena pidetty suuri P/S-suhde ei vähentänyt CHD-kuolleisuuden vaaraa, mutta merkitsevyyden rajalla vähensi näiden tapahtumien vaaraa.
Pitkäketjuiset omega-3 monityydyttymättömät rasvahapot eivät vähentäneet kuolleisuuden vaaraa, mutta vähensivät merkitsevästi tapahtumien vaaraa.
Skeaff ja Miller viittaavat julkaisunsa post sciptumissa kohteliaasti samanaikaisesti tehtyyn meta-analyysiin (Jacobsen ym. 2009). Siinä 11 valikoidun tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että ravinnon tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen monityydyttymättömillä rasvahapoilla ehkäisee CHD-tapahtumia ja kuolleisuutta.
Selvitykseen valitussa tutkimusaineistossa rasvan kokonaissaanti vaihteli välillä 26.042.3 E%, tyydyttyneiden rasvahappojen saanti välillä 9.421.3 E% ja monityydyttymättömien välillä 2.29.0 E%. Näiden kahden rasvaryhmän välinen P/S-suhde vaihteli välillä 0.100.84.
Selvitys ja sen väittämä herättävät monia kriittisiä kysymyksiä:
Edellä kuvatut rankat muutokset eri tutkimusryhmien ravinnon rasvasisällössä merkitsevät väistämättömästi valtavia muutoksia myös satojen muidenkin ravintoaineiden saannissa. Miten tutkijat voivat kohdistaa muutokset CHD-tapahtumissa ja kuolleisuudessa juuri P/S- suhteen muutoksiin? Tätä aivan olennaista kysymystä ei ole julkaisussa juuri laisinkaan pohdittu.
Tutkijoiden ehdotus antaa yksioikoisen, suorastaan absurdin kuvan, jonka mukaan P/S-suhteen loputon kasvattaminen hävittäisi CHD- tapahtumat ja -kuolleisuuden. P/S-suhteen kovin suuri muuttaminen esimerkiksi Suomen nykyoloissa on teoreettinen eikä käytännön ravitsemuksessa edes mahdollinen (Sanders, 2009).
Selvitys ei erottele fysiologisilta vaikutuksiltaan aivan erilaisia lyhyt-, keskipitkä- ja pitkäketjuisia tyydyttyneitä rasvahappoja.
Selvitys käyttää yleistä ilmaisua monityydyttymättömät rasvahapot puuttumatta laisinkaan nykyisin aivan olennaiseen asiaan, omega-6 ja omega-3 monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuhteeseen ja niiden erilaisiin, keskenään kilpaileviin, ratkaisevasti erilaisiin vaikutuksiin.
Selvitys ei myöskään puutu laisinkaan omega-3 rasvahappojen, välttämättömän alfa-linoleenihapon ja tärkeiden pitkäketjuisten omega-3 happojen saantisuhteeseen ja erilaisiin fysiologisiin vaikutuksiin.
Jacobsenin ym. meta-analyysissä rasvan käytön ääripäissä olivat USA:n adventistit ja toisaalta 1960-luvun suomalaiset. Näiden ryhmien ravinto kokonaisuudessaan tai esimerkiksi alkoholin käyttö, muut käytöstavat ja elinympäristö olivat taatusti täysin erilaiset. Siten CHD:n sitominen vain kahteen kovin ylimalkaiseen rasvaryhmään ja niiden suhteeseen on yksinkertaisuudessaan ällistyttävä. Jacobsenin ym. meta-analyysin varaan ei rasvasuosituksia voida rakentaa.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet mielenkiintoisessa artikkelissaan ravinnon ja CHD:n välistä suhdetta. Kohteena on ollut runsaat 500 väestötutkimusta ja vajaat 100 interventiotutkimusta. Johtopäätöksenä väestötutkimuksista todetaan mm:
Trans-rasvahapot lisäävät merkitsevästi CHD- vaaraa.
Kertatyydyttymättömät rasvahapot (MUFA) ja varauksin pitkäketjuiset omega-3 rasvahapot vähentävät merkitsevästi CHD- vaaraa.
Tyydyttyneillä ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ole yhteyttä CHD- vaaraan.
Alfa-linoleenihapolla ei ole yhteyttä CHD-vaaraan.
Menten ym. analyysin mukaan interventiotutkimukset osoittavat mm:
- Pitkäketjuisten omega-3 rasvahappojen lisääntynyt käyttö vähensi CHD-vaaraa. Monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhteella (P/S) ei ollut yhteyttä CHD- vaaraan.
Suomi Euroopassa
Pohjoismainen ravitsemussuositus (Nordic Nutrition recommendations, 2004) on kartoittanut rasvan kulutusta ja sen yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Suomessa kulutettiin toiseksi vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja, 14.0 E%, ja toiseksi eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja, 5.1 E%. P/S-suhde Suomessa oli toiseksi suurin eli 0,36.
Pohjoismaiden välisen vertailun mukaa tyydyttyneiden tai monityydyttymättömien rasvahappojen kulutusmäärät tai P/S-suhde eivät mitenkään korreloidu sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Suomessa, missä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vertailumaista suurin, rasvahappojen kulutusluvut ja P/S-suhde ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat.
Transfair-tutkimus (van de Vijver ym, 2000) on ainutlaatuinen selvitys rasvan kulutuksesta ja veren rasva-arvoista kahdeksassa Euroopan maassa: Espanjassa, Hollannissa, Islannissa, Kreikassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomen tutkimusosuudesta vastasi silloinen Kansanterveyslaitos.
Suomen sijoittui Portugalin jälkeen toiseksi vähiten rasvaa kuluttavaksi kansakunnaksi (29.4 E%). Tyydyttyneitä rasvahappoja meillä kulutettiin 11.0 E% eli kolmanneksi vähiten ja monityydyttymättömiä rasvahappoja 4.2 E%. P/S-suhde Suomessa oli siten 0.37.
Veren LDL-pitoisuudet vaihtelivat välillä 3.63.9 mmol/l ollen Suomessa 3.7 mmol/l. HDL-pitoisuudet vaihtelivat välillä 1.21.6 mmol/l ollen Suomessa 1.5 mmol/l. LDL/HDL-suhde vaihteli välillä 2.43.4 mmol/l ja oli Suomessa 2.6 mmol/l.
Eurooppalaisessa vertailussa kokonaisrasvan, tyydyttyneiden tai monityydyttymättömien rasvahappojen kulutusmäärät tai P/S-suhde eivät mitenkään korreloidu veren rasva-arvoihin tai CHD-kuolleisuuteen. Suomessa, missä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vertailumaista suurin, rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat.
"Yhteenveto Suomen olosuhteisiin
Karkeaan rasvahappoluokitteluun perustuvalla rasvahypoteesilla ei ole tieteellisiä perusteita. Tyydyttyneillä tai monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ryhminä ole yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Siten tyydyttyneiden rasvahappojen jatkuva korvaaminen monityydyttymättömillä eli P/S- suhteen suurentaminen saattaa johtaa, ellei ole jo johtanutkin ennalta-arvaamattomiin seuraamuksiin. Herääkin kysymys, onko suhteen kasvattamisella ja samanaikaisesti suositetulla hiilihydraattikuorman lisäämisellä ollut vaikutusta diabeteksen ja lihavuuden voimakkaaseen lisääntymiseen?
Huomiota on kiinnitettävä erityisesti omega- 6 sarjaan kuuluvan linolihapon ja omega-3 sarjan alfalinoleenihapon ja vastaavien pitkäketjuisten happojen kohtuulliseen absoluuttiseen ja keskinäiseen saantimäärään (Lands, 2008).
Samoista aneenvaihduntaentsyymeistä kilpaillen niistä syntyy fysiologiaamme ja terveyteemme herkästi vaikuttavia prostanoideja, joiden roolia ei täysin edes tunneta. Ravitsemussuositukset ovat jo mahdollisesti johtaneet linolihapon liialliseen saantiin ja suosimiseen alfalinoleenihapon ja muiden omega-3 happojen kustannuksella.
Kasviöljyjen kemiallisessa kovetuksessa syntyvät trans- rasvahapot tulee tarpeettomina ja CHD- vaaraa lisäävinä poistaa suomalaisesta ruokavaliosta. Onneksi näin on eräin osin jo kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut. Esimerkiksi pöytämargariinien valmistusteknologia on muutettu, joskin puolestaan vaihtoesteröinnissä syntyvien triglyseridien vaikutuksia on tutkittava.
Kari Salminen
Professori"
N
niino
Vieras
O
OT
Vieras
Nikkelijäämien takia en ole käyttänyt vuosikymmeniin margariineja, kun iho ei siedä niitä yhtään. Mut tämän jälkeen en luota "asiantuntijoiden" toimiin ollenkaan:
Ajankohtaista - Tukes valmistelee poikkeuslupaa neonikotinoideilla peitatun rypsin- ja rapsinsiemenen käyttöön keväällä 2014
O
OT
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rätti Väsynyt;30379756:Syökää majoneesia se on terveellisempää
Ai? Luomumunista kun tekee itse, voi olla, mut mitä öljyä siihen, et MAISTUU hyvälle?
Tuolta varmaan löytyy vastaus siihen, mut ei kaupasta kunnollista majoneesia saa:
PRINTTIKIRJASSA ON TULEVAISUUS | | Blogi | Antti Heikkil
Leipää en useinkaan syö, mutta munakkaaseen suolatonta (tai merisuolattua) luomuvoita ostaisin, jos sitä sais, kotimaan luomumaidosta. Ingmannin luomukermaa sentään saa vielä kaupasta
V
Vie ras
Vieras
En käytäkkään. Epäterveellisiä lisäaineineen. Sitä paitsi oivariini ja voi paljon paremman makuisia. Kaikki veriarvot ollut aina kunnossa, myös verenpaine ym. pituus 167 ja paino 51 kg eli ei ylipainoa.
O
Outlet harmaana
Vieras
O
OT
Vieras
Margariinia se oivariinikin on suurelta osalta:-(
http://tatsi.org/keventyyko-kauppalasku-luomulla-ja-terveellisella-ruoalla/
Tottumus on se perimänä saatu synti, jota ei osaa muuttaa, vaikka todellisuus täytys nähdä uudelleen joka päivä. Aivopesulta ei suojaa mikään - eikä vanhempien mielivallalta, kun on kyse ruoasta?
http://tatsi.org/keventyyko-kauppalasku-luomulla-ja-terveellisella-ruoalla/
Tottumus on se perimänä saatu synti, jota ei osaa muuttaa, vaikka todellisuus täytys nähdä uudelleen joka päivä. Aivopesulta ei suojaa mikään - eikä vanhempien mielivallalta, kun on kyse ruoasta?