Miksi ihmiset, joiden lapsia isovanhemmat hoitavat,

ovat yleensä aivan sairaan itsekkäitä?
Nämä ihmiset eivät tajua miten paljon saavat, eivätkä ole kiitollisia siitä että isovanhempi on lapsen kanssa, hakee tätä kotiinsa, vie harrastuksiin, ostaa ruokakassin kun on hakenut lapsen koulusta tai harrastuksesta.

Miksi minusta näyttää että röyhkeimmillä ihmisillä on eniten tuota isovanhempi-apua?

 

Jos ei ole joutunut yksinään venymään, niin voi olla hankala ymmärtää mitä apua saa.

 

Uskon, että sitä osaisi arvostaa vasta sitten kun sitä apua ei enää olisi. Itse olisin äärettömän kiitollinen ja onnellinen, jos saisin mitä tahansa apua. Eniten tosin olisin iloinen siitä, että lapset saisivat vietää aikaa isovanhempiensa kanssa. Itselleni mummi (isäni äiti) oli lapsena elämäni tärkein. Samaa toivoisin omillenikin.

 

Tai sitten isovanhemmat auttavat juuri siksi, että lapset ja koti tulisi hoidettua.

 

Olem kiitollinen ja muistan kiittää äiti on ihana.

 

Aika paljon hoidan lapsenlapsia enkä ole kyllä huomannut että mitenkään erityisen kiittämättömiä nuo lapset olisivat. Päinvastoin, auliisti sitten tarjoavat apua toisinkin päin.

 

Arvostan kyllä sitä, että vanhempani pitävät yhteyttä lapsiini ja ottavat hoitoon noin 2 kertaa kuukaudessa (yön yli). Vielä enemmän kuitenkin arvostaisin sitä, jos edes joskus auttaisivat silloin, kun pyydän ja tarvitsen. Toki oma aika on kivaa, mutta esim sairaalareissujen ajaksi olisi kiva, jos saisi lapset jonnekin eikä aina tarvis pyytää uutta aikaa lekuriin...

 

Kyllä minäkin olin iloinen ja kiitollinen kun äiti perjantaina haki ensin miut sairaalasta ja sitten mun muksut hoidosta ja hoiti meitä kaikkia pe-la yön :heart: ilman äitiä en olis lääkittynä ja leikattuna pärjänny yksin saati lasten kanssa.

 

Arvostan kyllä sitä, että vanhempani pitävät yhteyttä lapsiini ja ottavat hoitoon noin 2 kertaa kuukaudessa (yön yli). Vielä enemmän kuitenkin arvostaisin sitä, jos edes joskus auttaisivat silloin, kun pyydän ja tarvitsen. Toki oma aika on kivaa, mutta esim sairaalareissujen ajaksi olisi kiva, jos saisi lapset jonnekin eikä aina tarvis pyytää uutta aikaa lekuriin...

puhun tässä nyt ihan eri tason hoitamisesta, isovanhemmat hoitavat lähes päivittäin, ja koko talouden pito on järjestetty niin että isovanhemmat tekevät lähes kaiken, siiivouksetkin.

sitten tällainen ihminen saattaa vielä kehua, vaikkapa kotiäidille, miten hän on aina tehnyt niin paljon työtä. siis vaikka ei tekisi mitä nmuuta kuin käy töissä, ei edes siivoa tai hoida lapsiaan.

tai että on se niin rankkaa. ja ulkopuolisesta ainakin näyttää että kyseinen henkilö ei tee mitään. mies ja isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät siivoukset ja ruoat jne.

Koskaan ei kehun sanaa sitä isovanhempaa/isovanhempia kohtaan.

joille riittää ilmeisesti se että saa lapselta rakkautta.

 

[QUOTE="a p";26934431]puhun tässä nyt ihan eri tason hoitamisesta, isovanhemmat hoitavat lähes päivittäin, ja koko talouden pito on järjestetty niin että isovanhemmat tekevät lähes kaiken, siiivouksetkin.

sitten tällainen ihminen saattaa vielä kehua, vaikkapa kotiäidille, miten hän on aina tehnyt niin paljon työtä. siis vaikka ei tekisi mitä nmuuta kuin käy töissä, ei edes siivoa tai hoida lapsiaan.

tai että on se niin rankkaa. ja ulkopuolisesta ainakin näyttää että kyseinen henkilö ei tee mitään. mies ja isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät siivoukset ja ruoat jne.

Koskaan ei kehun sanaa sitä isovanhempaa/isovanhempia kohtaan.

joille riittää ilmeisesti se että saa lapselta rakkautta.[/QUOTE]

:O Ihan ku mun äiti! Ja vähän/joskus isäki...

 

[QUOTE="mmmm";26934340]ovat yleensä aivan sairaan itsekkäitä?
Nämä ihmiset eivät tajua miten paljon saavat, eivätkä ole kiitollisia siitä että isovanhempi on lapsen kanssa, hakee tätä kotiinsa, vie harrastuksiin, ostaa ruokakassin kun on hakenut lapsen koulusta tai harrastuksesta.

Miksi minusta näyttää että röyhkeimmillä ihmisillä on eniten tuota isovanhempi-apua?[/QUOTE]

Minä olen kiitollinen siitä kaikesta. Miun tytöt joutuvat tässä elämäntilanteessa olemaan paljon isovanhemmilla hoidossa, enkä koe siitä huonoa omatuntoa. Ne, jotka eivät ole tätä kokeneet eivät voi ymmärtää.
Hoidatan siis lapsia heillä paljon, ja muistan kyllä kiittää. Kaikki taas eivät.

 

Enpä juuri apua ole saanut ja katkera olen. Ärsyttää eräs kaveri, joka haukkuu anoppiaan, joka hoitaa heillä kotia, puutarhaa ja lapsia uutterasti. Pesee jopa matot ja ikkunat JOKA VUOSI. Mutta tämä vain haukkuu =(

 

Toinen ääripää on se, että isovanhemmat eivät auta edes hätätilanteessa, koska heillä on muodikkaasti OMA ELÄMÄ. Itse olen kerran ollut ystäväni lasten unta valvomassa, kun hänen miehensä oli kolarissa ja oli kriittisessä tilassa sairaalassa. Ystäväni sitten soitti omalle äidilleen ja pyysi nukkuvien lasten seuraksi, että pääsisi sairaalaan miehensä luo. Äitipä ei viitsinytkään lähteä, kun oli elokuva kesken ja muutenkin vähän väsytti. Oli vaan todennut, että mitäs järkeä sinne sairaalaan on mennä, jos ei mies ole edes tajuissaan :headwall:

 

[QUOTE="mmmm";26934340]ovat yleensä aivan sairaan itsekkäitä?
Nämä ihmiset eivät tajua miten paljon saavat, eivätkä ole kiitollisia siitä että isovanhempi on lapsen kanssa, hakee tätä kotiinsa, vie harrastuksiin, ostaa ruokakassin kun on hakenut lapsen koulusta tai harrastuksesta.

Miksi minusta näyttää että röyhkeimmillä ihmisillä on eniten tuota isovanhempi-apua?[/QUOTE]

Minä olen kyllä aina kiitollinen saamastani avusta.

 

Heh! Täähän kertoo että olen aikaisemin ollut täydellinen äiti kun ei ollut mitään lastehoitoapua saatavilla. Sitten kun isovanhemmat muutti samalle paikkakunnalle lastenlastensa kanssa minusta tuli itsekäs paskiainen?

Näinkö se menee? Vai olisiko jotkut ihmiset itsekkäitä riippumatta lastenhoitoavun määrästä? Ja toiset ei?

 

Minä olen kiitollinen siitä kaikesta. Miun tytöt joutuvat tässä elämäntilanteessa olemaan paljon isovanhemmilla hoidossa, enkä koe siitä huonoa omatuntoa. Ne, jotka eivät ole tätä kokeneet eivät voi ymmärtää.
Hoidatan siis lapsia heillä paljon, ja muistan kyllä kiittää. Kaikki taas eivät.

just. kokeneet mitä? sitä että se on mnä minä minä?

 

Minä olen kiitollinen siitä kaikesta. Miun tytöt joutuvat tässä elämäntilanteessa olemaan paljon isovanhemmilla hoidossa, enkä koe siitä huonoa omatuntoa. Ne, jotka eivät ole tätä kokeneet eivät voi ymmärtää.
Hoidatan siis lapsia heillä paljon, ja muistan kyllä kiittää. Kaikki taas eivät.

siis just tuo asenne on näillä hyväksikäyttäjillä, että heidän tilanne on aina jotenkin erilainen kuin toisten lapsiperheiden. että heillä on jotenkin erityisen rankkaa.

 

[QUOTE="noh";26934530]Enpä juuri apua ole saanut ja katkera olen. Ärsyttää eräs kaveri, joka haukkuu anoppiaan, joka hoitaa heillä kotia, puutarhaa ja lapsia uutterasti. Pesee jopa matot ja ikkunat JOKA VUOSI. Mutta tämä vain haukkuu =([/QUOTE]

näinpä. juuri tällaisia.

 

Saan apua aina tarvittaessa. Olen äärimmäisen kiitollinen ja autan kyllä aina vanhempiani ja veljeäni kun apua tarvitsevat. Meillä tämä on aina toiminut molempiin suuntiin. Asutaan lähekkäin

 

AP kirjoittaa muka yleisellä tasolla siitä, millaisia ihmiset "yleensä" ovat, mutta musta vähän tuntuu että AP oikeasti miettii vain jotain tiettyä perhettä. Eikä suinkaan miten ihmiset "yleensä" tekevät.

Mä olen erittäin kiitollinen saamastani avusta ja tiedostan varsin hyvin sen, miten suuri lahja isovanhempien apu on sekä lapselle että minulle. Ja apu kulkee tässä suvussa myös toiseen suuntaan, käyn äitini luona siivoamassa, otan isäni koiraa meille hoitoon tarvittaessa jne.

 

[QUOTE="a p";26934604]just. kokeneet mitä? sitä että se on mnä minä minä?[/QUOTE]

Muistaakseni Jennan unelmalla on pieni keskosvauva osastolla. Sinne ei voi isompia lapsia viedä ja vauvan luonakin tarttee toki olla. Elämäntilanteet on erilaisia. Toisaalta isommat lapsethan vois aina viedä kunnalliseen hoitoon, mutta sekin on palstan mukaan väärin
Jotenkin katkeran oloinen olet....

 

Vähän kieltämättä tulin katkeraksi, kun kuulin että isovanhemmilla on kyllä aikaa/varaa lähteä pitkälle matkalle ulkomaille lapsenlapsen 'varahoitajiksi' mukaan, mutta toisen lapsenlapsen autoa ei voinut korjata edes velaksi(siis että minä olisin maksanut vaikka osissa, nyt auto on romuttamolla) vaikka ukilla on sentään oma autopaja.

Mutta joo, olkoot.

 

[QUOTE="a p";26934604]just. kokeneet mitä? sitä että se on mnä minä minä?[/QUOTE]

Tästä kyllä heijastuu sellainen asenne, että lapset olisivat vain rasite isovanhemmille. Edesmenneellä ex-anopillani oli tapana sanoa, että elämässä tärkeintä on lastenlasten kanssa oleminen ja heidän hoitaminen. Hän olisi pitänyt minua itsekkäänä, jos en olisi kohtuullisen usein antanut hänenkin nauttia lasten seurasta. Millainen elämä voi oikeasti olla rikkaampaa, kuin että saa hoitaa pieniä ihmisiä, jotka ovat järjettömän rakkaita?

 

Kai se vaan on ihmisistä kiinni. Tottumuksesta, kasvatuksesta ja luonteesta. Yksi siskoistani on aina saanut apuja ja äitini on ollut viivana hoitamassa hänen lapsiaan. Meille ei tullut, vaikka pyysin, kun olin synnytyksen jälkeen todella sairas. Ei kuulemma voinut tulla, kun siskollani oli kampaaja ja piti mennä lapsia hoitamaan. Toki välimatkaakin olisi ollut meille enemmän, mutta lupasin matkakustannukset korvata. Ei siskoni kiittämätön ole, lähinnä suhtautuu asiaan hänelle kuuluvana oikeutena. Äiti pitää siskoani jotenkin reppanana, vaikka ihan aikuinen nainen jo on.

Itse olen muutenkin huono ottamaan apuja vastaan. Olen pärjännyt omineni ja tietty turha ylpeys estää apuja anelemasta. Luulen äitini arvelevan, että pärjään hyvin ilman hänen apuaan, mutta "heikompi" siskoni ei. Omia lapsiani olen päättänyt kohdella mahdollisimman tasavertaisesti. Ei se, että toinen pärjää omillaan tarkoita sitä, että hänet voisi sitten hätätilanteessa sivuuttaa täysin.

 

Kai se vaan on ihmisistä kiinni. Tottumuksesta, kasvatuksesta ja luonteesta. Yksi siskoistani on aina saanut apuja ja äitini on ollut viivana hoitamassa hänen lapsiaan. Meille ei tullut, vaikka pyysin, kun olin synnytyksen jälkeen todella sairas. Ei kuulemma voinut tulla, kun siskollani oli kampaaja ja piti mennä lapsia hoitamaan. Toki välimatkaakin olisi ollut meille enemmän, mutta lupasin matkakustannukset korvata. Ei siskoni kiittämätön ole, lähinnä suhtautuu asiaan hänelle kuuluvana oikeutena. Äiti pitää siskoani jotenkin reppanana, vaikka ihan aikuinen nainen jo on.

Itse olen muutenkin huono ottamaan apuja vastaan. Olen pärjännyt omineni ja tietty turha ylpeys estää apuja anelemasta. Luulen äitini arvelevan, että pärjään hyvin ilman hänen apuaan, mutta "heikompi" siskoni ei. Omia lapsiani olen päättänyt kohdella mahdollisimman tasavertaisesti. Ei se, että toinen pärjää omillaan tarkoita sitä, että hänet voisi sitten hätätilanteessa sivuuttaa täysin.

just tätä tarkoitin. näitä tarinoita on suomi täynnä. että yksi vaan olettaa ja se on itsestäänselvyys että kaikki kuuluu hänelle. ei kiinnosta paskaakaan vaikka toiset eivät saa mitään.

siis että vanhemmat aina paapovat vain yhtä.