"minävaan"
Aikas moni jo vastannutkin, että ei se kaikille ole se elämän täyttymys, että ollaan koko ikä kotosalla. Itse olin kotona yhteensä 5 vuotta (3 lasta) ja enimmäkseen nautin ajasta. Mutta sitten tuntui, että aika aikaansa kutakin. Nautin kivasta työstäni ja sen jälkeen minulle jää aika pitkä ilta vielä perheelle ja harrastuksille. Kotitöitä kyllä kasaantuu välillä viikonlopuille aika paljon, mutta eihän elämän nyt liian ruusuistakaan tarvi olla. Jos mulla olisi joku tosi rikas mies eikä olis rahallisesti tarvis olla kotona, niin todennäköisesti kävisin siitäkin huolimatta työssä.
"vieras"
jos miehelläni olisi yhtä hyvä palkka kuin minulla niin voisin harkita kotiäidiksi jäämistä.
"vieras"
[QUOTE="heh";25561341]
kuulostat huonosti koulutetulta juntilta. Lapsiperheet elättävät tmän maan He käyvät töissä enemmän kuin lapsettomat, koska lapset täytyy elättää ja mitään tukia ei enää ole.[/QUOTE]
Yksikään oikeasti sivistynyt ihminen ei mene laukomaan tuollaisia moukkamaisuuksia päin toisen naamaa, ei edes kuvainnollisesti päin naamaa netissä. Ajatella voi mitä tahtoo, mutta oikeasti fiksu ihminen jättää tuollaiset möläytykset sisäänsä. Siihenhän te huonosti koulutetut juntit (mitäs asetit riman noin alas!
) ette pysty.
En ymmärrä tuota Akaatille kettuilua muutenkaan, tuntuu että melkein joka ketjussa on joku ko. nimimerkille räksyttämässä kuin pieni terrieri. Akaatin en ole koskaan nähnyt olevan ilkeä kellekään. Kasvakaa jo. Hankkikaa vaikka nyrkkeilysäkki, se auttaa noiden aggressioiden kanssa.
kuulostat huonosti koulutetulta juntilta. Lapsiperheet elättävät tmän maan He käyvät töissä enemmän kuin lapsettomat, koska lapset täytyy elättää ja mitään tukia ei enää ole.[/QUOTE]
Yksikään oikeasti sivistynyt ihminen ei mene laukomaan tuollaisia moukkamaisuuksia päin toisen naamaa, ei edes kuvainnollisesti päin naamaa netissä. Ajatella voi mitä tahtoo, mutta oikeasti fiksu ihminen jättää tuollaiset möläytykset sisäänsä. Siihenhän te huonosti koulutetut juntit (mitäs asetit riman noin alas!
) ette pysty.En ymmärrä tuota Akaatille kettuilua muutenkaan, tuntuu että melkein joka ketjussa on joku ko. nimimerkille räksyttämässä kuin pieni terrieri. Akaatin en ole koskaan nähnyt olevan ilkeä kellekään. Kasvakaa jo. Hankkikaa vaikka nyrkkeilysäkki, se auttaa noiden aggressioiden kanssa.
"vieras"
Nyt on kyllä taas harhaisia kuvitelmia lapsettomilla siitä, mitä se arki voi lapsiperheessä olla. Meillä on nyt kaksi lasta, nuorempi vauva ja vanhempi uhmaiässä. Sanon vaan, että mikä tahansa stressikausi duunissa 10+ tunnin päivineen on ollut helpompaa kuin tämö 24/7 työleiri. Ei niitä kotitöitä jumalauta ehdi tekemään, kun kaikki aika menee lasten kanteluun, avustamiseen, huoltamiseen, rauhoitteluun, nukutukseen, leikitykseen, ulkoiluun jne. jne. jne.
Koti on koko ajan kuin kaatopaikka ja se on kova pala tällaiselle siivousfriikille. Ruokaa ei ehdi kunnolla laittamaan, ehkä hätäisesti jonkun jauhelihakastikkeen sutaisee sillä aikaa, kun vauva karjuu leikkimatolla. Yöllä herätys on puolentoista tunnin välein, jolloin seuraa puolen tunnin imetyssessio ja sen jälkeen stressissä kestää nukahtaa taas jonkun aikaa. Ja sittenhän taas onkin jo uusi herätys. Aamupäivin sitten koittaa saada univelkoja kuitattua vauvan kanssa, joten eipä ole silloinkaan aikaa tehdä himassa mitään.
Illalla kun mukulat menevät nukkumaan, on olo kuin jyrän alle jäänyt.
Ja jos tilanne ajautuu siihen, että toinen on kotiin sidottu ja toinen tekee töitään, niin parisuhde menee alamäkeen samaa tietä.
Mut hei, onnea kokeiluun. Tuu sitten kertomaan, miltä kotiäitiys sulle maistuu. Mulle se ei maistu.
Koti on koko ajan kuin kaatopaikka ja se on kova pala tällaiselle siivousfriikille. Ruokaa ei ehdi kunnolla laittamaan, ehkä hätäisesti jonkun jauhelihakastikkeen sutaisee sillä aikaa, kun vauva karjuu leikkimatolla. Yöllä herätys on puolentoista tunnin välein, jolloin seuraa puolen tunnin imetyssessio ja sen jälkeen stressissä kestää nukahtaa taas jonkun aikaa. Ja sittenhän taas onkin jo uusi herätys. Aamupäivin sitten koittaa saada univelkoja kuitattua vauvan kanssa, joten eipä ole silloinkaan aikaa tehdä himassa mitään.
Illalla kun mukulat menevät nukkumaan, on olo kuin jyrän alle jäänyt.
Ja jos tilanne ajautuu siihen, että toinen on kotiin sidottu ja toinen tekee töitään, niin parisuhde menee alamäkeen samaa tietä.
Mut hei, onnea kokeiluun. Tuu sitten kertomaan, miltä kotiäitiys sulle maistuu. Mulle se ei maistu.
"vieras"
Voi apua, mikä asenne. Lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi elättää itse itsensä ja perheensä eikä suunnitella elämäänsä sen varaan, että saa jotain tukia. Juuri tuollaisen asenteen takia suoraan sanottuna vit***aa maksaa veroja. Ymmärrän, että on elämäntilanteita, joissa tarvitaan yhteiskunnan tukea, mutta niiden saaminen ei voi olla se, minkä varaan toimeentulonsa laskee.
"Asumistuen saa helpommin"... Jep, jep. Siinäpä yksi hyvä syy tehdä monta lasta.
[QUOTE="vieras";25561787]Voi apua, mikä asenne. Lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi elättää itse itsensä ja perheensä eikä suunnitella elämäänsä sen varaan, että saa jotain tukia. Juuri tuollaisen asenteen takia suoraan sanottuna vit***aa maksaa veroja. Ymmärrän, että on elämäntilanteita, joissa tarvitaan yhteiskunnan tukea, mutta niiden saaminen ei voi olla se, minkä varaan toimeentulonsa laskee.
"Asumistuen saa helpommin"... Jep, jep. Siinäpä yksi hyvä syy tehdä monta lasta.[/QUOTE]
En minä sitä tuolla tavalla tarkoittanut. Mutta mielestäni on ihan sovealiasta, että ennemmin se asumistuki annetaan henkilömäärän mukaan kuin niin, että jos minä muuttaisin isompaan asuntoon ja saisin siihen asumistukea. Lapsiperhe ei kuitenkaan mahdu asumaan yhtä pienessä asunnossa kuin minä, joten on kai ihan luonnollista, että lapsiperheen asumista isommassa asunnossa kuuluu tukea kuin, että tuettaisiin pelkkien tulojen perusteella välittämättä henkilömäärästä. Ymmärsiköhän kukaan mitä yritin selittää? =)
"Asumistuen saa helpommin"... Jep, jep. Siinäpä yksi hyvä syy tehdä monta lasta.[/QUOTE]
En minä sitä tuolla tavalla tarkoittanut. Mutta mielestäni on ihan sovealiasta, että ennemmin se asumistuki annetaan henkilömäärän mukaan kuin niin, että jos minä muuttaisin isompaan asuntoon ja saisin siihen asumistukea. Lapsiperhe ei kuitenkaan mahdu asumaan yhtä pienessä asunnossa kuin minä, joten on kai ihan luonnollista, että lapsiperheen asumista isommassa asunnossa kuuluu tukea kuin, että tuettaisiin pelkkien tulojen perusteella välittämättä henkilömäärästä. Ymmärsiköhän kukaan mitä yritin selittää? =)
"vieras"
Jos jollain on taloudellinen mahdollisuus olla lasten kanssa kotona ilman asumis- ja toimeentulotukea niin ollos hyvä. Muussa tapauksessa töihin mars mars. Älkää hyvät ihmiset maksattako kotona olemistanne kanssaihmisillänne. Kiitos!
La Paset
Siinä käy herkästi niin, että jos jää kotiin, niin putoaa pian kelkasta. Kehitys menee monella alalla niin hurjaa vauhtia eteenpäin.
"Vieras"
Siinä kohtaa, kun lapsi sairastuu, niin ei enään kysytä, että haluaako jäädä kotiin vai mennä töihin.... Elämä ei mene aina niinkun toivoisi. Mä nautin kovasti siitä, että saan olla lasten kanssa kotona, en valita todellakaan. Mutta kun mulle tullaan sanomaan, että sä oot "vaan" kotona, niin saa laskea aika moneen, ettei tule sanoneeksi jotain ilkeää... Me tehtiin tämä päätös ajatellen myös työkavereita. Jos olisin töissä, niin viimeisen kahden kuukauden aikana mulla olis ollut nolla työpäivää. Toki mä voisin olla töissä ja nostaa palkkaa siitä, mutta mä tiesin tämän, niin ajattelin, että on mukavampi, että muiden ei tarvitse tehdä munkin töitä. En jäänyt murehtimaan sitä, että kuinka tässä taloudellisesti pärjätään. Ihan ok ollaan tultu toimeen ilman sossua ja ilman asumistukea. Toisaalta tässä on oppinut arvostamaan ihan uusia asioita! Oppinut nauttimaan ihan pienistä asioista, kuten ystävän kanssa pizzalla käymisestä (saadaan usein lahjaksi lounasseteleitä, joka mahdollistaa tän). En mä kaipaakaan tämän enempää. Toki toivoisin terveyttä lapsille. Olishan se ihanaa, mutta kun sitäkään ei voi toivoa. Elämä tulee eteen sellaisena, kun se on tarkoitettu. Kaiken tämän henkisen paineen keskellä monet tulee sanomaan, että kun sä oot vaan kotona. Mä voisin vaihtaa viikoksi jonkun sellaisen kanssa paikkaa ja levätä. Parin viikon päästä yksi lapsista menossa leikkaukseen, toivon mukaan kaikki menee hyvin! Ei ne asiat aina ole niin musta-valkoisia. Mä elän mieheni rahoilla, koska en voi työkkäriin ilmoittautua, koska en voi ottaa töitä vastaan. Lapsilla on kaikki, mitä he kaipaavat. Myös uusia vaatteita saavat ja sopiva määrä muuta tavaraa. Isot lapset eivät kaipaa sitä kauheeta tavarapaljoutta, pienemmät ihailevat kaikkia uusia ihania leluja, joita kaupan hyllyt notkuu ja leluesitteissä on. Mutta tyytyvät paljon pienempään. Osaavat iloita jopa tripistä, minkä saavat! ;D Ruokaa meillä on pöydässä joka päivä. Itse tehdään paljon ja leivotaan paljon. Siitäkin olen oppinut tykkäämään! Enkä sano, että aina olis hyvä päivä, mutta kaikilla asioilla on tarkoituksensa! Halusin vaan tuoda oman esimerkkimme tähän, koska heti, kun ilmoittaa olevansa "vaan" kotona, niin ihmiset ajattelee, että elää miehensä rahoilla. Meillä ne on yhteisiä ja päätös on ollut yhteinen!
Oppinut nauttimaan ihan pienistä asioista, kuten ystävän kanssa pizzalla käymisestä (saadaan usein lahjaksi lounasseteleitä, joka mahdollistaa tän). En mä kaipaakaan tämän enempää. Toki toivoisin terveyttä lapsille. Olishan se ihanaa, mutta kun sitäkään ei voi toivoa. Elämä tulee eteen sellaisena, kun se on tarkoitettu. Kaiken tämän henkisen paineen keskellä monet tulee sanomaan, että kun sä oot vaan kotona. Mä voisin vaihtaa viikoksi jonkun sellaisen kanssa paikkaa ja levätä. Parin viikon päästä yksi lapsista menossa leikkaukseen, toivon mukaan kaikki menee hyvin! Ei ne asiat aina ole niin musta-valkoisia. Mä elän mieheni rahoilla, koska en voi työkkäriin ilmoittautua, koska en voi ottaa töitä vastaan. Lapsilla on kaikki, mitä he kaipaavat. Myös uusia vaatteita saavat ja sopiva määrä muuta tavaraa. Isot lapset eivät kaipaa sitä kauheeta tavarapaljoutta, pienemmät ihailevat kaikkia uusia ihania leluja, joita kaupan hyllyt notkuu ja leluesitteissä on. Mutta tyytyvät paljon pienempään. Osaavat iloita jopa tripistä, minkä saavat! ;D Ruokaa meillä on pöydässä joka päivä. Itse tehdään paljon ja leivotaan paljon. Siitäkin olen oppinut tykkäämään! Enkä sano, että aina olis hyvä päivä, mutta kaikilla asioilla on tarkoituksensa! Halusin vaan tuoda oman esimerkkimme tähän, koska heti, kun ilmoittaa olevansa "vaan" kotona, niin ihmiset ajattelee, että elää miehensä rahoilla. Meillä ne on yhteisiä ja päätös on ollut yhteinen!
"mona"
No kyllä mäkin jään vuoden työssäolon jälkeen mielelläni takaisin kotiin äitiyslomalle ( esikoinen vajaa 3v), mutta täytyy sanoa että kyllä teki hyvää olla töissä vuosi. Toki rahallisestikin, mutta siis se piristi mua ihan älyttömästi. Mä en vaaan oo koti-ihminen..
"poikia3"
Hih, mua suorastaan huvittaa sun valtava kotitöiden määrä. Pistäppä siihen sotkeva itse syömistä opetteleva taapero tai urheilevia teinipoikia, niin pyykin määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Pesukone pyörii joka päivä mahdollisesti jopa useamman kerran.
Kun kotona syödään 5 kertaa päivässä ja syöjiä on vaikka 5, on tiskin määräkin ihan toista, kuin sinkkutaloudessasi.
Ja kun se taapero opettelee syömään ja ulkoilujen myötä sisään kantautuu hiekkaa. Kun ne lapset leikkivät ja levittävät lelujansa joka ikinen päivä siellä sisällä on sitä siivottavaakin ihan joka päivä.
Eli on sulla toki useampia tunteja aikaa tehdä niitä kotitöitä, jotka vievät moninkertaisen määrän nykytilanteeseen nähden. Mutta sen lisäksi ulkoilet lasten kanssa, hoidat ja vaihdat vaippoja, kylvetät lapset, laitat lapselle ruokaa, ja pienen syöttämiseen voit kuluttaa päivästä jopa 2,5 tuntia (tuon verran laskin joskus menevät vauvaikäisen pelkkään syöttämiseen päivässä) plus vielä imetykset päälle.
Ja työaika ei lopu koskaan, illalla on hommia ihan samalla lailla kuin päivällä, ja kun lapsi / lapset eivät nuku yöllä jatkuu se työvuoro myös yölläkin.
Sinulla on tosi ruusuiset kuvitelmat.
"alma"
Mä voisin kyllä lorvia himassa muutaman vuoden. Ja kyllä, minulle se olisi lorvimista, sillä meillä on yksi helppo lapsi, eikä kotona olo todellakaan tunnu työltä.
Mutta itse ajattelen kyllä tulevaisuuttakin, eli luulen, että minulle olisi vaikeaa palata töihin vuosien kotona olon jälkeen. Olisin varman niin työelämästä irtaantunut ja laiskistunut. Enkä muutekaan ole mikään vuoden äiti- tyyppi. Käytän luppoajan mielummin shoppailuun ja ravintolassa istumiseen (lapsi toki mukana), kun johonkin huovuttamiseen ja käpyjen keräämiseen.
Mutta itse ajattelen kyllä tulevaisuuttakin, eli luulen, että minulle olisi vaikeaa palata töihin vuosien kotona olon jälkeen. Olisin varman niin työelämästä irtaantunut ja laiskistunut. Enkä muutekaan ole mikään vuoden äiti- tyyppi. Käytän luppoajan mielummin shoppailuun ja ravintolassa istumiseen (lapsi toki mukana), kun johonkin huovuttamiseen ja käpyjen keräämiseen.
[QUOTE="poikia3";25570066]Hih, mua suorastaan huvittaa sun valtava kotitöiden määrä. Pistäppä siihen sotkeva itse syömistä opetteleva taapero tai urheilevia teinipoikia, niin pyykin määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Pesukone pyörii joka päivä mahdollisesti jopa useamman kerran.
Kun kotona syödään 5 kertaa päivässä ja syöjiä on vaikka 5, on tiskin määräkin ihan toista, kuin sinkkutaloudessasi.
Ja kun se taapero opettelee syömään ja ulkoilujen myötä sisään kantautuu hiekkaa. Kun ne lapset leikkivät ja levittävät lelujansa joka ikinen päivä siellä sisällä on sitä siivottavaakin ihan joka päivä.
Eli on sulla toki useampia tunteja aikaa tehdä niitä kotitöitä, jotka vievät moninkertaisen määrän nykytilanteeseen nähden. Mutta sen lisäksi ulkoilet lasten kanssa, hoidat ja vaihdat vaippoja, kylvetät lapset, laitat lapselle ruokaa, ja pienen syöttämiseen voit kuluttaa päivästä jopa 2,5 tuntia (tuon verran laskin joskus menevät vauvaikäisen pelkkään syöttämiseen päivässä) plus vielä imetykset päälle.
Ja työaika ei lopu koskaan, illalla on hommia ihan samalla lailla kuin päivällä, ja kun lapsi / lapset eivät nuku yöllä jatkuu se työvuoro myös yölläkin.
Sinulla on tosi ruusuiset kuvitelmat.[/QUOTE]
Voi olla ruusuiset kuvitelmat, mutta minulla jäisi silti 10 tuntia enemmän aikaa kaikkeen. Lisäksi uskon, että pitäisin siitä, sillä samalla tulisi ihan eri tavalla hyötyliikuntaa kuin nykyisin. Moni kehuu astianpesukonetta, sellaisen voisi sitten ostaa jos tuntuisi, ettei hallitse enää astiavuorta. Lisäksi kyse on mielestäni myös siitä, kumpaa tekisi mieluummin?
8 tunnin työpäivää + tunnin matka suuntaansa eli 10-tuntista työpäivää kaikkine matkoineen vai katsoisi omien lasten kasvua ja kehitystä? Itse en missään nimessä haluaisi uhrata omien lasten ensimmäisiä elinvuosia työlle. Kyllä ihan varmasti lasten kanssa oleminen olisi minulle arvokkaampaa kuin työ, jota voi tehdä silloin, kun lapset eivät enää haluaisi äidin olevan koko ajan kotona.
Kun kotona syödään 5 kertaa päivässä ja syöjiä on vaikka 5, on tiskin määräkin ihan toista, kuin sinkkutaloudessasi.
Ja kun se taapero opettelee syömään ja ulkoilujen myötä sisään kantautuu hiekkaa. Kun ne lapset leikkivät ja levittävät lelujansa joka ikinen päivä siellä sisällä on sitä siivottavaakin ihan joka päivä.
Eli on sulla toki useampia tunteja aikaa tehdä niitä kotitöitä, jotka vievät moninkertaisen määrän nykytilanteeseen nähden. Mutta sen lisäksi ulkoilet lasten kanssa, hoidat ja vaihdat vaippoja, kylvetät lapset, laitat lapselle ruokaa, ja pienen syöttämiseen voit kuluttaa päivästä jopa 2,5 tuntia (tuon verran laskin joskus menevät vauvaikäisen pelkkään syöttämiseen päivässä) plus vielä imetykset päälle.
Ja työaika ei lopu koskaan, illalla on hommia ihan samalla lailla kuin päivällä, ja kun lapsi / lapset eivät nuku yöllä jatkuu se työvuoro myös yölläkin.
Sinulla on tosi ruusuiset kuvitelmat.[/QUOTE]
Voi olla ruusuiset kuvitelmat, mutta minulla jäisi silti 10 tuntia enemmän aikaa kaikkeen. Lisäksi uskon, että pitäisin siitä, sillä samalla tulisi ihan eri tavalla hyötyliikuntaa kuin nykyisin. Moni kehuu astianpesukonetta, sellaisen voisi sitten ostaa jos tuntuisi, ettei hallitse enää astiavuorta. Lisäksi kyse on mielestäni myös siitä, kumpaa tekisi mieluummin?
8 tunnin työpäivää + tunnin matka suuntaansa eli 10-tuntista työpäivää kaikkine matkoineen vai katsoisi omien lasten kasvua ja kehitystä? Itse en missään nimessä haluaisi uhrata omien lasten ensimmäisiä elinvuosia työlle. Kyllä ihan varmasti lasten kanssa oleminen olisi minulle arvokkaampaa kuin työ, jota voi tehdä silloin, kun lapset eivät enää haluaisi äidin olevan koko ajan kotona.