Miksi ihmeessä yritämme olla "normaaleja", kun emme sitä ole?

[Emma Epänormaali]

Tämä brobleema saattasi kuulua hyvin kodinhoito-osastoon...mutta katsoin sen liippaavan parisuhdejuttuja niin läheltä, että kirjoitin sen tänne.

Mieheni on henkeen ja vereen jenkkiauto-miehiä. Laittaessamme hammasharjat samaan mukiin tiesin, että autot, etenkin amerikanraudat tulevat olemaan osa perhettämme. Aina! Itse himoitsin moottoripyöriä, autoja(jenkkejä) ja ylipäätänsä kaikkea, jolla pääsee kovaa eteenpäin...joten tuo mieheni autoharrastus oli pelkästään positiivinen piirre. (En kyllä todellakaan mennyt mieheni kanssa auton takia yhteen. Ihan aluksi en edes tienyt hänen omistavan jenkin!!!)

Ensimmäinen miesehdokas pitkään aikaan, joka ymmärsi minua ja rakkauttani tienpäällä olemiseen. Hän ymmärsi minua ja sitä kuinka suuren nautinnon voi moottori, maantie ja kova vauhti minulle antaa.

Autoista ja niiden moottoreista en kyllä paljon tiedä... mutta nautin suunnattomasti, jos saan olla mukana möyrimässä konepellin- tai auton alla. Tunnen eläväni autotallintuoksuisissa vaatteissa koen ja tekemisen ja löytämisen riemua, jos opin jotakin uutta.

No...ainoa negatiivinen puoli tässä autoharrastuksessa on, että autonosia ajautuu sisälle saakka. Eikä ihan pientä määrää. Ja mitään ei luonnollisestikkaan saa heittää pois! Kaikkea voi tarvia vielä joskus eräänä päivänä. Tämä romun keräily ja siihen suoranainen rakkaus on kyllä monelle jenkkiharrastajalle yhteinen piirre. Siihen on olemassa hyvä syy: jokainen osa maksaa ja usein on hyvää tuuria jos kyseinen osa jostain edes löytyy!

Naisellinen puoli minussa aiheuttaa jonkin sortin pesänrakennusvietin... olen yrittänyt kodistamme tehdä nättiä...perinteisesti kodikasta kotia...kaikenmaailman ruuvit, prikat, putkenpätkät, nippelit ja nappelit esim. kirjahyllyssä ei oikein kuulu kuvaan. Tosin, sieltähän ne olisi helposti saatavilla silloin, kun niitä tarvitsee.

Nytkin olen suursiivoa tekemässä. Raivaan kaappeihin tilaa, jotta saisi turhaa pois silmistä. Tilan raivaaminen tietää turhan rojun ja romun pois heittoa. Kuinkas heittää mitään pois, kun kaikkea voi joskus tarvia. Ottaa aivoon! Olen kyllä jo huomannut, että turha on edes kysyä, että saako tätä "juttua" heittää pois?. Ei sitä saa kuitenkaan hävittää ja hukata. Vähän aikaa sitten vielä kiukutti...nyt kun katselen näitä kaikkia pieniä osia, joiden kaikkien nimiä en edes tiedä... sanon niitä yleispätevällä nimellä "juttu" tai "systeemi"...alkaa ihan naurattaa.

Toisaalta on tullut sellainen tunne, ettei tämä kodikkuus ja "esteettisyys" istu meille. Me emme vain ole sellaisia ihmisiä, jotka kukkataulujen ja nättien koriste-esineiden keskellä viihtyvät. Miksi kummassa yritämme olla sellaisia??!?

Ompa mielessä käynyt sellainen vähän ehkä outo ajatus, ettei pitäisi tehdä kodistamme nättiä "perinteistä" kodikasta kotia...mitäpä jos tekisimme kodistamme sellaisen, jossa todella viihdymme, joka todella on meille hyvä paikka olla ja asua? Entä jos hankkisimme niille tällä hetkellä romuksi ja rojuksi luokiteltaville osille kunnollisen hyllykön kirjahyllyn tilalle? Jospa heivaisimme ruokaryhmän h*lvettiin ja rakentaisimme baaritiskin ja hankkisin baarijakkaroita? Sopisivat enemmän tyyliimme. Miksi en hankkisi biljardipöytää, kun sitä tykkääme pelata? Miksi emme "tapetoisi" seiniä "unelma-autojemme" kuvilla? Niistä olisi enemmän iloa, kuin seinillä könöttävistä "kauniista" kukkatauluista...

Miksi ihmeessä yritämme tehdä kodistamme niin "normaalia"? Miksi? Miksi emme vain olisi omia outoja itsejämme ja rakentaisi oman näköistä jenkkiauto-koloa ja olisi onnellisia siellä... tai ainakin onnellisempia kuin täällä (normaalissa "kauniissa" kodissamme).

 

[ilimi]

Sitä minäkin ihmettelen.

 

[Sama mies]

Kuulostaa hyvältä. Kotihan voi olla kaunis vaikka tyyli ei olisi perinteinen. Jos harrastus on kuitenkin jossain määrin yhteinen, niin miksi ei tehdä kaunis, siustettu ja huoliteltu koti sen asukkaita yhdistävän teeman pohjalta. Eikun baarijakkarat ja biljardipoytä sisään!!

 

[pikkutarkka sipistäjä]

Siitä vaan! Persoonalliset kodit ovat ihania!!! Ja sitä paitsi, kotihan on aina siellä asuvia ihmisiä varten, ei vieraita =) Toivoisin itse välillä, että stressaisin vähemmän likatahroista yms, mutta olen tullut siihen tulokseen, että vain kunnon järjestys ja minimaalinen määrä tavaraa tekee minun asuntoni kunnolla kotoisan tuntuiseksi =)

 

[normaali nainen]

Mikä on kaunista?
Joku väittää että romu on kaunista.
Mielestäni kukat ovat kauniimpia kuin romut ja autot. Ehkä kannattaa kuitenkin heittää pois se mitä ei tarvitse. Eli jos ette tarvitse mitään tavallista sisustusrekvisiittaa, kuten maljakkoja ja koristeposliinia, tauluja, niin heittäkää ne pois tieltä. Mielestäni on myös turha kasata kotiin mitään vain muodon vuoksi. Tuloksena on vain idyllisesti sisustettu koti johon on ympätty auton osia jotka riitelevät muiden esineiden kanssa, jompi kumpi on liikaa.
Voisi olla tietenkin ahdistavaa jos koko koti muistuttaisi siitä mitä harrastetaan, kun se voisi olla neutraali.
Meillä on kahden ihmisen asunto, joka on järjestetty juuri sen mukaan mikä on meille tärkeää.
Meillä ei ole ruokaryhmää eikä sohvaa, ei kaunista teeveepöytää eikä yleensäkään mitään, mikä tähtää esimerkiksi vieraiden viihdyttämiseen. Meillä ei ole edes ylimääräisiä tuoleja. Tärkeintä ovat esimerkiksi kaiuttimet, soittimet ja kodin "viihdekeskus"Ei ole haitannut elämistä. Kirjahyllyt ovat esineiden säilytystä varten, eikä kauniiden esineiden näyttelille panoa varten. Tosin sisustuksellinen paratiisi tämä ei ole.

Ehkä teidän kannattaakin panostaa kiinteiden huonekalujenne esteettisyyteen ja yhtenäisyyteen. Romujen vastapainoksi selkeitä värejä ja yhteinäisiä huonekaluja. Jos kaikki muu on selkeää ja neutraalia, sitä varmasti täydentää hyvin epäsäännöllisen muotoiset ja näköiset romut. Joitakin niistä voisitte vaikkapa puhdistaa, ehkä kromata, jotta ne ovat parhaimmillaan.

 

[normaali nainen]

Tulipa mieleeni jopa kaunis lasimaljakko, joka on täytetty puhdistetuilla muttereilla ja muilla palasilla. Pari gerberaa sinne pystyyn. spottivalot voisivat olla kivoja piilotettuina hyllyn taakse, jossa ne piirtävät esiin esineiden muotoja tai siluetteja.
Tuli mieleeni myös punainen seinä, johon on laitettu ikäänkuin tauluksi työkaluja tai jotain putkepätkiä nauloihin roikkumaan, selkeäksi muodostelmaksi

 

[normaali nainen]

http://www.taunton.com/regcontent/finewoodworking/Studley_640x480.jpg

 

[näin meillä]

Minä olen sen verran normaali etten sietäisi auton osia yms. roinaa kodissani hetkeäkään. Minusta tuollaiset varusteet kuuluvat johonkin omaan tilaansa kuten autotalliin tai varastoon. Miehelläni on omat harrastuksensa, mutta ei hän tuo harrastusvälineitään asuinhuoneistoon. Hän on täysin samaa mieltä kanssani, että kodin pitää näyttää kodilta eikä miltään harrastepajalta, varsinkin on kyse jostakin isommista tavaroista joita ei saa pois silmistä.

 

[musiikkia]

Heh, me taas olemme mieheni kanssa musiikki-ihmisiä. Stereot, suuri vinyylilevyjen kokoelma sekä muutama soitin hallitsevat olkkarissa, makuuhuoneesta löytyy kaikenmaailman julistetta, bändi"lippua" sun muuta musiikkiin liittyen. Sisustus on muutenkin tummansävyinen. Tänne ei kukkaverhot tai kukkatapetit sovi! Ja hyvä niin.

 

[Pyhä Yksinkertaisuus]

Onko harrastusroinan vastakohta sitten kukkaverhot ja kukkatapetit? Eikö ole muita sisustussuuntauksia olemassa?

 

[musiikkia]

Onko harrastusroinan vastakohta sitten kukkaverhot ja kukkatapetit? Eikö ole muita sisustussuuntauksia olemassa?

No hohhoijaa, taidat olla itse vähän yksinkertainen? Tuo nyt oli vaan esimerkki, en minä ala kaikkia sisustussuuntauksia luettelemaan omani vastakohdaksi. Tietysti olisin voinut vain kirjoittaa että meille ei sovi normaali sisustustyyli mutta sitten olisit varmaan alkanut nipottamaan siitä mikä on normaalia, sellaista kun on hieman vaikea määritellä.... Sanotaan sitten että sisustustyylimme ei ole valtavirtaa, en ole kenelläkään ihan meidänlaista nimittäin nähnyt. Ok?

 

[nainen 30+]

Normaali, mikähän sekin on. Lapset ne ovat ehkä yleisin syy "tasapäistämiseen ja normaliuuteen" myös sisustuksessa. Muuten voitte laittaa kaiken ihan itse miten mielitte. Se mikä mietityttää, että eikös romuille ole muuta paikkaa, eikös noiden romujen paikka olisi niiden autojen vieressä?

Mutta ei tuo edellinen sisustusehdotus ollut huono, se oli vain esimerkki siitä, että sisustusta voi rakentaa ja tehdä ihan miten mielii. Ehkä koti olisi tuolla tavalla persoonallisempi. Jos teillä on peruskamaa, peruskirjahyllyineen ja ruokapyötineen mutta ne ovat täynnä romua. On teillä silloin vain ihan "tavis/perussisustus" kodissa mutta sillä erotuksella että se on täynnä romua.

 

[loslas]

Ja sitä paitsi, kotihan on aina siellä asuvia ihmisiä varten, ei vieraita =)

Samoilla linjoilla tämän aiemmin esiintyneen ajatuksen kanssa!

Olipa kyseessä autohullu, metsästyshullu, hienoelektoriikkahullu, ompeluhullu, valokuvaushullu tai muu harrastushullu näkyy se aina kodissa. Ja mitä vanhempi auto sen varmempaa on, ettei yhtäkään mutteria saati varaosaa hävitetä. Sehän olisi samaa kuin seisoisi tuulessa repimässä seteleitä silpuksi.

Meillä vastaava ongelma on ratkaistu niin, että osa kodistamme on varattu miehen "romuille" ja osa ei. Olen osoittanut kaapit ja lokerot, jonne hän saa survoa kaikki rakkaat ja hirmu tärkeät varaosat ja näyttänyt kädestä pitäen minne en halua yhtäkään herran "pyhäinjäännöstä".Lisäksi ruokin asiaa huumorilla, joten neuvottelut varaosien merkittävyydestä köydään hyvässä hengessä. Se siis on auttanut hävittämään jotakin, minkä selvästi tunnistan tuhoon tuomituksi.

En myöskään ole siivoushullu ja mottoni on kuten tuossa alussa jo tuli selväksi: koti on sen asukkaita varten. Nyt myös olemme ostamassa kesäpaikkaa, jossa on iiiiiiso autotalli ja vanhan kansan rasvamonttu. Mikä paratiisi ;D

 

[kyllläpä]

kylläpä kaikki on nyt niin persoonaa ja niin epänormaalia.
nainen rakastaa autoja, silti kaikki autot osineen ovat miehen ostamia. nainen pääsee myös mukaan konepellin alle. Voi sitä juhlapäivää kun pääsee konepellin alle. ei ole vakuuttavaa. Joku yrittää esittää jotain.

 

[Emma Epänormaali]

Kiitos kaikille vastauksista. Sain lisää varmuutta siitä, ettemme kuulu "normaaliin", "perinteiseen" kotiin. Ongelma on osien suhteen siis oli se, ettei niillä kaikilla ole oikein omaa hyvää paikkaa ja niitä ajautuu aina kotiin. Siksi mielestäni on järjetöntä uida vastavirtaan ja yrittää piilottaa johonkin, kun se ei auta. Enemmänkin auttaisi ratkaista ongelma niin, että niillä olisi täälläkin riittävästi tilaa. Kyllä... minä viihdyn sellaisessa "harrastepajamaisessa" kämpässä.

No sinulle "kylläpä (vierailija)", miksi sinulla on noin ivallinen asenne? Miksi en voisi olla kiinnostunut autoista? Olen ollut hoitoalalla ja nyt meinaan ryhtyä floristiksi... tavallaan siistiä hommaa molemmat. Paskaiset haalarit ja kädet kyynerpäitämyöten mustassa mömmössä on hyvää vaihtelua ja siksi oiva tapa rentoutua. Rahapulan vuoksi "ihan ikiomaa" autoa ei ole... mutta onko kiellettyä hankkia sellainen ja opetella rassaamaan sitä (niinkin, että se vielä toimii!)