Toggle sidebar

Miksi hyvät ihmiset sairastuu/kuolee/kärsii kohtuuttomasti tällä maapallolla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suru silmässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Suru silmässä

Vieras
Siis mä en voi vain käsittää! Lähipiirissä kaikki ihanat, lämpimät, toisista aidosti välittävät saavat kohtuuttomia kärsimyksiä ja sairauksia.

Onko planeetta maa, avaruuden maanpäällinen helvetti?
Hyvät halutaan täältä pois kärsimästä?

Oikeasti, olen ihan pois tolaltani :(
 
Kuolema on vaan siirtymistä uuteen elämään. Kärsimykset ja sairaudet on kasvamista tähän uuteen alkuun. En tiedä miten hullulta kuullostaa, mutta olen itse kokenut itse aika kovia asioita alle vuoden sisään ja nyt meni varmaan järki, mutta kun ajattelen noin niin en koe suurta toivottomuuden ja lopun tunnetta.
 
elämä on kuolemista (sen tiesi jo Juice-vainaa) joka on mielestäni suuri sanoittaja ja tulee olemaan sitä aina. Mutta siis tarkoitan sitä, että itsekkäät, pinnalliset ihmiset porskuttaa, murheinaan tekokynnen huollot, ja autojen hinnan tipahtaminen jne (kärjistys) yhteisölliset, selvästi hyvää tarkoittavat ja toteuttavat ihmiset joutuu kärsimään kamalista sairauksista, tulipaloista jne.

On sanonta, ettei Jumala anna enempää kun pystyy kantamaan ja hyvät menevät aina edellä.. En ole ennen ollut kallellani raamattuun päin mutta kohta alan olemaan. Näin se tuntuu menevän. Ja olen jo keski-ikäinen, että ei ihan nuoren ja lyhyen elämän havainto.
 
No ehkä ne hyvät ihmiset on just niitä jotka salaa kantavat kaunaa ja katkeruutta ja vihaa ja siksi sairastuvat kaikista tukahdutetuista tunteistaan?

En oo pahemmin elämässäni sairastellut, mutta olenkin aikamoinen kusipää :D
 
en ole kohtalouskoinen enkä usko ns. mihinkään. Tällaisen epäreilun havainnon olen tehnyt ja se pistää miettilääksi toden totta. Tiedän, että suurin osa elää elämäänsä mitään miettimättä, minä en ole sellainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei selviä hengissä elämästä:
Kaikki tulevat kuolemaan.
Click to expand...

näin se menee. ja elämä kuten kuolemakaan eivät ole tasa-arvoisia. jos on vaikka elänyt aivan sikapaska elämän, ryypänny ja vaikka mitä, niin ei se kuolema sitä kato. tulee aikanaan ja on yhtä armollinen kaikille. otamme siis päivän kerrallaan ja pääasia, että jotain mukavaa puuhaa on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en ole kohtalouskoinen enkä usko ns. mihinkään. Tällaisen epäreilun havainnon olen tehnyt ja se pistää miettilääksi toden totta. Tiedän, että suurin osa elää elämäänsä mitään miettimättä, minä en ole sellainen.
Click to expand...

Minä olen miettinyt. Vastaus on sattuma, ainakin osaksi.
 
Kuulin radiosta yks päivä pohjalaisesta saarnaajasta (joskus pari sataa vuotta sitten elänyt). Hän oli nähnyt puukkojunkkareita, jotka olivat saaneet pahaa sakinhivutusta ja nuoleskelivat jossain haavojaan. Saarnaaja meni heidän luokseen ja totesi: Jumala varmaan rakastaa teitä enemmän kuin minua, sillä teidän syntinne ovat tulleet julki, minun eivät.
 
Musta taasen tuntuu, että ihmisestä tulee sairastumisien jälkeen juurikin noita ihania, lämpimiä, toisista aidosti välittäviä.

Unohdetaan kaikki pahat teot ja ihmisestä usein tulee pyhimys sairastuttuaan vakavasti.

No synnit anteeksi annettakoon viimeistään kuolin vuoteella.

Niin ja eikö Jeesuskin ollut hyvä ja ihana ihminen, mutta joutui silti kärsimään?
Jospa juontaa juurensa sieltä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On sanonta, ettei Jumala anna enempää kun pystyy kantamaan ja hyvät menevät aina edellä.. En ole ennen ollut kallellani raamattuun päin mutta kohta alan olemaan. Näin se tuntuu menevän. Ja olen jo keski-ikäinen, että ei ihan nuoren ja lyhyen elämän havainto.
Click to expand...

Ehkäpä siksi juuri tällaista tapahtuu, että asia koskettaisi edes jotakin ja hän kääntyisi Jumalan puoleen. Olisitko tarttunut Raamattuun, jos kaikki olisi ollut niin kuin aina, ihan hyvin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On sanonta, ettei Jumala anna enempää kun pystyy kantamaan ja hyvät menevät aina edellä..
Click to expand...

Miten tuohon sopii itsemurhat tai mielenterveyden pettäminen? Kyllä silloin on annettu enemmän kuin on kestetty.
 
mutta toki koulutuksen myötä (ev.lut) on nuo teesit jäänyt mieleen.
Kuten jo totesin (menee kertaamiseksi), että nämä sairaat, koetellut ihmiset ovat AIVA olleet toisia vilpittömästi auttavaisia ja rauhaa ja toisia kunnioittavia. ei mikään "kuolinvuoteella" herätys ja sitä kautta synnipäästö tms. Vaan oikeasti HYVIÄ, vastuuntunoitisia, välittäviä ihmisiä ja juuri heille käy huonosti.. :(

En jaksa/osaa ymmärtää.
 
Kärsimyksen summa on vakio.
En kyllä allekirjoita ap´n havaintoja. Mun tuntemista ihmisistä suurin osa on kärsineet ja sairastelleet. Mukaan mahtuu niitä ihania ja empaattisia ihmisiä, samoin kun kammottavan itsekeskeisiä kakkiaisia.
Yksi uskoo Jumalan suureen suunnitelmaan, toinen karmaan, kolmas sattumaan ja neljäs ei mihinkään.
Ainoastaan varmaa on että jokainen kuolee joskus, ja suurin osa meistä kärsii kehdosta hautaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa