Miksi et käytä maksamiasi palveluita?

["mie"]

Oliskohan tuossa ollut ainekset syyttää hoitovirheestä?

Saattais olla. Mutta mitä se auttaa? Se vaan vaatii meiltä lisää jaksamista. Ja isä luovutti. Oli se kerta kun hän sai/kykeni pyytämään apua, silloin se olis voinnut auttaa. Kun oli oma tahto. Nyt vaan yritää jaksaa jotenkin... Äitin voimat alkaa olla loppu. On hyviä hetkiä ja huonoja.

Mulla on perhe ja lapset. Työ ja arki. Sen päälle pitäs kai jaksaa.

Vaihtoehto on luovuttaa. Jättää isä yksin. Seuraa sitten mitä seuraa... Ei tunnu sekään ratkaisulta.

 

[Keittiönoita]

se on pelkkä paperi

Ei kuitenkaan kaikkialla. Esim kun mun tytär oli HUSiin jonossa selkäleikkaukseen ja se 6 kk tuli täyteen, HUSista kysyttiin, sopisiko melle tytön selkäleikkaus Ortonissa. Ja sopihan se...jopa mieluummin kuin Töölön sairaalassa.

Mutta siis hoitotakuuhan edellyttää, että saman päivän aikana sulle joku vastaa puhelimeen. Jos vastaa, hoitotakuu on täytetty. Jos hoidon tarvetta ei voi puhelimitse arvioida, pitää saada aika terveyskeskukseen (sairaanhoitajan aika riittää) 3 päivän sisällä. Jos pitää saada jotain ihan hoitoakin, niin perusterveydenhuollossa se pitää saada hoitotakuun mukaan 3 kk:n kuluessa ja erikoissairaanhoidossa 6 kk:n kuluessa. Minusta aika pitkiä nuo ajat, jos on kyse esim masennuksesta tms sairaudesta.

 

[Spiderfly]

Ongelma lienee myös se, että moni suomalainen mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva vähättelee omaa avuntarvettaan, jolloin sitä apuakin osataan hakea vasta kun se köysi on jo ostettu ja herätään siihen todellisuuteen, ei tosin aina silloinkaan. Ja silloin ne kuukausien hoitojonot ovat auttamatta liian pitkiä.

 

[vierass]

Mutta siis hoitotakuuhan edellyttää, että saman päivän aikana sulle joku vastaa puhelimeen. Jos vastaa, hoitotakuu on täytetty.

Ja annetaan ohje, että anna buranaa maksimiannos tai soittele viikon päästä uudestaan, jos vielä vaivaa :headwall:

 

[Keittiönoita]

Ongelma lienee myös se, että moni suomalainen mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva vähättelee omaa avuntarvettaan, jolloin sitä apuakin osataan hakea vasta kun se köysi on jo ostettu ja herätään siihen todellisuuteen, ei tosin aina silloinkaan. Ja silloin ne kuukausien hoitojonot ovat auttamatta liian pitkiä.

Vähättelee tai ei tunnista. Saattaa vaan itsekseen ihmetellä, että mikä mua oikein vaivaa. Mulla on sairaanhoitajan koulutus takana ja elämänkokemustakin jo jonkin verran, mutta en mä vuosi takaperin tajunnut, että mullahan on posrttraumaattinen stressireaktio. Onneksi avasin suuni verisuonipolilla jälkitarkastuksessa, vaikka ensin ajattelin, etten nyt siellä ala painajaisistani ja mielialavaihteluistani puhumaan.

 

[Keittiönoita]

Ja annetaan ohje, että anna buranaa maksimiannos tai soittele viikon päästä uudestaan, jos vielä vaivaa :headwall:

Aivan, hoitotakuu on silloin täytetty.

 

[Ken guru]

Mä luulen, että moni kokee edelleenkin avun hakemisen vaikeaksi. Kun pitäisi nyt sillä kuuluisalla sisulla pärjätä eikä ainakaan saada hullun leimaa otsaansa. Katolisissa maissa on iät ja ajat käyty ripittäytymässä papille, USAssakin on jo pitkään terapeutille juttelu ollut yhtä luontevaa kuin manikyyri. Suomessa omista asioista avautuminen - ja vieläpä tuntemattomalle ja viranomaiselle - on uskoakseni korkeamman kynnyksen takana kuin monissa muissa maissa. Sitten, kun apua lähdetään hakemaan, sitä pitäisi saada heti eikä joskus kuukausien päästä.

USA:ssakin niillä terapeutin nahkatuoleilla löhöilee vain rikkaat ja varakkaat. Siellä vasta keskituloiset ja köyhät saavatkin näistä haaveilla.

 

[Ken guru]

Mitenkäs tuo hoitotakuu?

Niinno, kiireettömänä hoitotakuu tarkoittaa puolen vuoden odotusta. Eikä tämäkään aina riitä.

 

[Keittiönoita]

USA:ssakin niillä terapeutin nahkatuoleilla löhöilee vain rikkaat ja varakkaat. Siellä vasta keskituloiset ja köyhät saavatkin näistä haaveilla.

Totta, mutta siellä siis tämä nahkatuoleilla löhöily on toivottava, tavoiteltava asia. Suomessa taas sitä vältellään viimeiseen asti.

 

[Ken guru]

Totta, mutta siellä siis tämä nahkatuoleilla löhöily on toivottava, tavoiteltava asia. Suomessa taas sitä vältellään viimeiseen asti.

Totta.

 

["happy"]

mä olen saanut apua masentuneena kun olen tarvinnut, enemmönkin on tarjottu kun tartten. nyt pärjään hyvin lasten kanssa.

 

[mamatsu]

Eivät osaa, eivätkä tiedä.

Tämä varmaan ykkössyy ja tietty se että ei jaksa: /
Joihinkin noihin palveluihin voi olla hirveät jonot.

 

[mamatsu]

Totta, mutta siellä siis tämä nahkatuoleilla löhöily on toivottava, tavoiteltava asia. Suomessa taas sitä vältellään viimeiseen asti.

Ja edelleen pidetään hävettävänä asiana.

 

[kahvikirahvi]

Haluatko vähän avata? Mihin et ole saanut apua?

Mää kävin joskus neuvolapsykologilla kun oli todella raskas ja hektinen elämänvaihe ja masennus iski, mutta tunti juttelua kerran kuukaudessa on oikeasti melkein yhtä tyhjän kanssa. Tunnissa ei ehdi käydä läpi läheskään kaikkia mieltä painavia asioita ja 3-4 viikossa joka käyntien välillä oli, ehtii tapahtua niin paljon että ei se seuraavakaan tunti riittänyt.

Alkukuusta soitin varatakseni ajan pitkästä aikaa, mutta työntekijä on vaihtunut ja oli sitä mieltä että asiakkaalla täytyy olla huoli lapsesta jotta ajan saa varattua. No, pitkin hampain mulle aika myönnettiin ja saamani aika on aika tarkalleen kuukauden päässä siitä päivästä kun sain soitettua. Pahimmat ja akuuteimmat ongelmat ja pahat olot on jo onneksi selätetty, eli edessä on ajan peruuttaminen koska en kyseistä apua tai "apua" koe enää tässä vaiheessa tarvitsevani.

Ja soittelin muuten kolme viikkoa kyseiseen paikkaan ennen kun sain edes työntekijää puhelimen päähän. Puhelinaika kahdesti viikossa luonnolisesti työ/kouluaikaan kun ei vaan aina ehdi itse soittaa. Sitten kun ehtii niin on linjat tukossa, työntekijä viikon talvilomalla eikä ketään muuta vastaamassa puhelimeen. Ja huippuna oli vielä kun kolmesti samana viikkona soitin oikeaan aikaan niin vastaaja kertoo että puhelinajat on peruttu ja siirretty.