Miksi epäonnistun päivittäin äitinä :( (uhmis kotona)?

["Asta"]

Tänään aamulla rähäjdin aivan totaalisesti pojallemme. En saa häntä tottelemaan. Käytössä on jäähypenkki, mutta silti hän on väkivaltainen sekä minua että erityisesti vauvaa kohtaan.

Lisäksi tuntuu, että hän pilaa kaikki hyvät hetket. Yritän löytää kahdenkeskistä aikaa ja vaikka vauvan nukkuessa maalaamme yhdessä. Ajattelen, että onpa hän ihana poika ja voi kun meillä on mukavaa. Poika katsoo minuun ja lyö kädellä naamaan. Samantapaista tapahtuu, kun vaikka olen nukuttamassa häntä.

Tämän aamuinen räjähdys oli aivan ylimitoitettu verrattain tavalliseen aamuun. Olimme lähdössä ulos ja kun puin vauvaa poika kävi lyömässä vauvaa. Vein hänet jäähylle ja jotenkin napsahdin. Heti, kun poika jäähyn jälkeen alkoi venkoilla pukemisessa, kilahdin ihan totaaliseen huutoon.

En ymmärrä, miksi en selviä äitiydestä. Vauva heti alusta ollut aivan erilainen ja häneen en koskaan hermostu. Pojan kanssa olen usein illalla kyynelissä, kun poika nukkumassa, siitä, miksi en kykene hänen kanssa saamaan kivoja hetkiä.

 

[Tsemppiä!]

Älä huoli, kyllä se siitä! käyhän lukemassa tuota linkkiä. Ja pyydä tarvittaessa apua neuvolasta tai läheisiltäsi. Noita tunteita on yllättävän monilla. Et ole yksin.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

 

["ahaa"]

Et voi verrata vauvaa ja uhmaikäistä! Tuskin uhmiskaan vauvana sinua löi? Poikasi voi vaistota tuollaisen ajattelumallin, että vauva on kiltti ja uhmis tuhma, ja sitten hän toteuttaa tätä odotettua käytösmallia.

Kuuntelepa ylen areenasta tämä ohjelma, siinä käsitellään asiaa.

http://areena.yle.fi/radio/1864010

Voisit lainata siinä mainitun kirjankin kirjastosta, en ole sitä lukenut mutta voisi olla apua. Eli "kun kolmesta tulee neljä".

 

[no tuota]

Tässä vaikuttaa varmasti sekin, että siinä on se vauva joka saa sun hormonit reagoimaan vilkkaasti. Koita noissa hetkissä olla odottamatta mitään, olla reagoimatta. Siis toki kiellät lastaa lyömästä, mutta älä ajattele että "hyvä hetki ja nyt se meni pilalle" vaan mieti että saipa lapsi hetken maalata, hyvä niin. Ei se lapsi tavallaan ole olemassa siksi, että tekisi SULLE niitä hyviä äitiyden hetkiä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

 

["vieras"]

En halua syyllistää vaan keksiä mistä tuo lyöminen johtuu. Onko joku, vaikka toinen lapsi lyönyt häntä? Entäs tvn katselu. Piirretyissäkin voi olla väkivaltaa. Muistatko selittää lapselle miksi ei saa lyödä. Voit myös liiotella. Lapsen tulisi ymmärtää ettei se ole ratkaisu. Hän ei välttämättä tiedä sitä pahaksi. Jos menisitte ammattiauttajalle. Et ole huono äiti, poika on vaan hankala tapaus.

 

["a.p"]

Tässä vaikuttaa varmasti sekin, että siinä on se vauva joka saa sun hormonit reagoimaan vilkkaasti. Koita noissa hetkissä olla odottamatta mitään, olla reagoimatta. Siis toki kiellät lastaa lyömästä, mutta älä ajattele että "hyvä hetki ja nyt se meni pilalle" vaan mieti että saipa lapsi hetken maalata, hyvä niin. Ei se lapsi tavallaan ole olemassa siksi, että tekisi SULLE niitä hyviä äitiyden hetkiä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

En usko, että haen niitä hyviä hetkiä ainakaan enää itseäni varten. Sen sijaan tunnen epätoivoa, että, miksi poika on niin arvaamaton ja vihainen. Miksi en pysty luomaan edes yhtä hetkeä, jolloin hän olisi onnellinen. En voi ymmärtää, miksi hän lyö. Eli siis en ymmärrä poikaa.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";28227802]En halua syyllistää vaan keksiä mistä tuo lyöminen johtuu. Onko joku, vaikka toinen lapsi lyönyt häntä? Entäs tvn katselu. Piirretyissäkin voi olla väkivaltaa. Muistatko selittää lapselle miksi ei saa lyödä. Voit myös liiotella. Lapsen tulisi ymmärtää ettei se ole ratkaisu. Hän ei välttämättä tiedä sitä pahaksi. Jos menisitte ammattiauttajalle. Et ole huono äiti, poika on vaan hankala tapaus.[/QUOTE]

Kun olin vielä töissä ennen äitiyslomaa, saimme tarhasta n. kolmena päivänä viikosta palautetta, että poikamme ollut väkivaltainen. Tarhassa kuitenkin pidettiin tuota normaalina pojan tapauksessa, koska ei osaa vielä puhuen ilmaista itseään.

 

[Birgitte]

[QUOTE="vieras";28227802]En halua syyllistää vaan keksiä mistä tuo lyöminen johtuu. Onko joku, vaikka toinen lapsi lyönyt häntä? Entäs tvn katselu. Piirretyissäkin voi olla väkivaltaa. Muistatko selittää lapselle miksi ei saa lyödä. Voit myös liiotella. Lapsen tulisi ymmärtää ettei se ole ratkaisu. Hän ei välttämättä tiedä sitä pahaksi. Jos menisitte ammattiauttajalle. Et ole huono äiti, poika on vaan hankala tapaus.[/QUOTE]

Jotenkin hirvittävän häiritsevä viesti. Ensinnäkin: lapsi, joka ei ole eläessään nähnyt lyömistä, voi silti lyödä. Se ei välttämättä ole opittu tapa vaan verrattavissa refleksiin tai se on keino ilmaista itseään, jos lapsella ei muita keinoja ole. Mutta Eniten häiritsi tuo lause "Et ole huono äiti, poika on vaan hankala tapaus". Lapsi voi olla haastava, sitä en kiellä, ja haastavan lapsen kanssa äidin hermot joutuvat erityisen koville, enkä sano että hetkellinen hermojen menetys ja huutoon äityminenkään tekisi kenestäkään huonoa äitiä, mutta ei siinä voida ruveta lastakaan sormella osoittelemaan. Lapsi on lapsi, aikuisen kuuluu olla auktoriteetti, joka näyttää mallia itsehillinnässä ja siinä, kuinka vaikeita asioita kohdataan ja käsitellään.

 

["a.p"]

[QUOTE="ahaa";28227783]Et voi verrata vauvaa ja uhmaikäistä! Tuskin uhmiskaan vauvana sinua löi? Poikasi voi vaistota tuollaisen ajattelumallin, että vauva on kiltti ja uhmis tuhma, ja sitten hän toteuttaa tätä odotettua käytösmallia.

Kuuntelepa ylen areenasta tämä ohjelma, siinä käsitellään asiaa.

Perheen aika: "Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi" | Radio | Areena | yle.fi

Voisit lainata siinä mainitun kirjankin kirjastosta, en ole sitä lukenut mutta voisi olla apua. Eli "kun kolmesta tulee neljä".[/QUOTE]

Olet oikeassa, että eri vaiheessa olevia ei voi verrata. Kuka tietää, minkälaisen uhmiksen valtaa vauvamme tulevaisuudessa joutuu.

Se on kuitenkin erona, että poika oli jo vauvasta erittäin vaikea. Hän oli esikoisemme ja en tuota silloin vielä niin tiennyt. Ajattelin, että olen huono äiti, kun joskus menin kaksplus tapaamisiin ja muiden vauvat vaikkapa istuivat sylissä ja minun piti koko ajan kantaa ja heijata poikaa, jotta ei itke. Tuo nyt oli vaan yksi esimerkki, mutta odotin aina kelloa tuijottaen, koska mies tulee töistä ja voin hetken olla kantamatta vauvaa. Toinen lapsemme vaan avannut silmäni sille, että myös minulla voi olla vauva, joka nauttii sylissä olosta ja suukottelusta.

 

["vieras"]

Tuo kuulostaa ihan kamalalta, en kestäisi jos lapseni löisi. Muutenkin inhoan sellaisia kakaroita, jotka mätkivät menemään. Juttelisin lapselle, ihan rauhallisesti esim. niinä kivoina hetkinä ei silloin kun raivari on päällä ja kysyisin miksi lyö, äidille tulee paha mieli ja äitiä sattuu, ja miksi niin ei saa tehdä ym. Sitten kysyisin että mikä mielestäsi olisi hyvä rangaistus lyömisestä ja sitten lapsen kanssa "sopisin" (eli tietenkin sinä päätät mutta lapselle jää olo että on ollut mukana päätöksessä), sopisin siis erilaisia rangaistuksia, jotka sitten lyömisen jälkeen rauhallisesti selittäisin lapselle. Esim. ei tv:tä illalla tai joku lelu pois tietyksi ajaksi yms, mitä nyt itse koet että lapsi ymmärtää hyväksi rangaistukseksi. Ja sitten olisin jämpti enkä antaisi periksi missään vaiheessa, muuten ei toimi. Tsemppiä!

 

[Birgitte]

Aloittajalta kysyisin ensin lapsen ikää? Esim. kolmevuotiaana lapsi voi olla hyvinkin väkivaltainen ja se on osa sitä kehitysvaihetta.

Lisäys: luin tuosta ylempää, että lapsesi on ollut vauvasta asti vaikea. Minun asperger-lapseni oli myös samanlainen. Ei yhtään osannut aloillaan olla, jännitti uusia tiltanteita, tuntui olevan hyvin stressaava lapsi. Ei nukkunut kovinkaan hyvin, ei uskaltanut olla vieraiden sylissa yhtään jne. Mutta tämä ei tarkoita, että sinun lapsesi olisi as-lapsi. Voi olla ihan tavallinen lapsi. Minä esim. pahensin lapseni piirteitä omalla avuttomuudellani.

 

[no tuota]

[QUOTE="a.p";28227839]En usko, että haen niitä hyviä hetkiä ainakaan enää itseäni varten. Sen sijaan tunnen epätoivoa, että, miksi poika on niin arvaamaton ja vihainen. Miksi en pysty luomaan edes yhtä hetkeä, jolloin hän olisi onnellinen. En voi ymmärtää, miksi hän lyö. Eli siis en ymmärrä poikaa.[/QUOTE]

Vai etkö vain näe, että haet niitä (ja petyt samalla)? Koska kirjoituksessasi kyllä kerroit juuri niin. Ein pidä arvioida sinun mielestäsi hyvää hetkeä lapsen mielestä hyvään, tätä tarkoitin. Kerroit että lapsi pilaa kaikki hyvät hetket - eli siis jonkun muun kuin omansa. Mutta hänpä onkin ihan oma persoonansa ja voi olla hyvinkin tyytyväinen siihen että maalaa vain minuutin. Tätä tarkoitin, että älä kasaa paineita lapsen harteille elämästä oikein tai väärin. Se on vain elämää. Lyöminen pitää toki kieltää, mutta muuten anna pojan olla! jos et ole itse onnellinen niin lapsen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi, vaan sinun itsesi.

Positiivinen vahvistaminen auttaa LASTA, mutta jos sen jälkeen tulee takapakkia ja SINÄ petyt, petät samalla lapsen ja koko kasvatuksen. Ota asia kerrallaan ja irrota omat tuntemuksesi lapsen tuntemuksista.

 

[Littledeath]

Mun lapsi on 2v. Hän myös lyö silloin tällöin, hoidossakin joltain silmän mustaksi. Kotona ei ole koskaan väkivaltaa nähnyt eli oppi varmaan tullut hoidosta tai on ihan sisäsyntyistä. Itse harvoin menetän malttini. Otan lasta käsistä kiinni ja käsken katsomaan mua silmiin ja sanon tiukasti että lyödä ei saa. Lyöminen onkin vähentynyt hurjasti ja jos sattuu äkkipikaistuksissaan lyömään niin pyytää anteeksi välittömästi.

Itse olen myös äkkipikainen ja voisin kuvitella että löisin vaikka jotakuta joka ärsyttää. Mutta koska olen aikuinen niin osaan hillitä itseni. Lapsi ei osaa - vielä.

 

["vieras"]

:hug: Kaikilla joskus tulee mitta täyteen. Sanokoot täydelliset ohjeet mitä tahansa. Sitä paitsi psykologienkin mukaan vanhempi saa näyttää pettymyksensä ja suuttumuksenkin.

Minusta on hyvä asia, että olet itse ymmärtänyt milloin on keittänyt liikaa yli. Odotin otsikon perusteella pahempaa. Mitä pojan käytökseen tulee niin selvästi on mustis pienemmästä sisaruksesta. Lueskele siihen liittyvää kirjallisuutta ja netistä asiantuntijoiden vinkkejä, jos tehoaisivat. Puhu neuvolassa.

Olisko kaikesta huolimatta mahdollista ottaa poikaa mukaan hoitamaan vauvaa? Kehut miten isoveli osaa autta pienempää. Jos ja kun menee edes kerran hyvin = lyömättä tai kiusaamatta vauvaa, palkitset. Heti kun tekee kiusaa, otat pois tilanteesta. Silloin kun olet kahdestaan ja alkaa lyödä, kiva tekeminen loppuu justiinsa. Muuten taas onnistunut väritystuokio voi päättyä vaikka mehuhetkeen.

 

["vieras"]

Minkä ikäinen uhmis?

 

[huhhhuu]

Jos et saa nyt lastasi aisoihin, niin miten kymmenen vuoden päästä. Luultavasti on silloin myös kymmenen kertaa vaikeampaa.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";28227985]Minkä ikäinen uhmis?[/QUOTE]

Poika aika tarkalleen 3,5v

 

["a.p"]

Aloittajalta kysyisin ensin lapsen ikää? Esim. kolmevuotiaana lapsi voi olla hyvinkin väkivaltainen ja se on osa sitä kehitysvaihetta.

Lisäys: luin tuosta ylempää, että lapsesi on ollut vauvasta asti vaikea. Minun asperger-lapseni oli myös samanlainen. Ei yhtään osannut aloillaan olla, jännitti uusia tiltanteita, tuntui olevan hyvin stressaava lapsi. Ei nukkunut kovinkaan hyvin, ei uskaltanut olla vieraiden sylissa yhtään jne. Mutta tämä ei tarkoita, että sinun lapsesi olisi as-lapsi. Voi olla ihan tavallinen lapsi. Minä esim. pahensin lapseni piirteitä omalla avuttomuudellani.

Poika siis 3,5v.

Jossain vaiheessa mietin, olisiko jokin ihan diagnoosi käytökselle. Nykyisin en enää tuota oikeastaan mieti, sillä poika pystyy myös olemaan itsekseen ja keskittymään asioihin.

Sellainen tuli mieleen juuri nyt, että aika usein tuo lyöminen tai suuttuminen johtuu myös epäonnistumisesta (siis ei minun mielestä, vaan pojan puuhassa, jokin menee vinoon). Pari päivää sitten tein hänen herkkuaan pinaattilettuja. Poika laittoi niille hilloi, mutta alkoikin kitistä ja heitti letut maahan. Tuossa oli jotenkin hilloa valunut sivuun. Poika ei oikein pääse noista tilanteista yli.

 

[no tuota]

[QUOTE="a.p";28228229]Poika siis 3,5v.

Jossain vaiheessa mietin, olisiko jokin ihan diagnoosi käytökselle. Nykyisin en enää tuota oikeastaan mieti, sillä poika pystyy myös olemaan itsekseen ja keskittymään asioihin.

Sellainen tuli mieleen juuri nyt, että aika usein tuo lyöminen tai suuttuminen johtuu myös epäonnistumisesta (siis ei minun mielestä, vaan pojan puuhassa, jokin menee vinoon). Pari päivää sitten tein hänen herkkuaan pinaattilettuja. Poika laittoi niille hilloi, mutta alkoikin kitistä ja heitti letut maahan. Tuossa oli jotenkin hilloa valunut sivuun. Poika ei oikein pääse noista tilanteista yli.[/QUOTE]

Voi hyvinkin olla noin ja tiedätkös, taitaa olla äidiltä opittua olet kyllä ketjun mittaan analysoinut vaikka mitä mutta aloituksessasi olit hyvinkin turhautunut kun lapsen häiritsevä käytös pilaa päiväsi ja hyvät hetkesi.

Kai huomaat asioiden yhteyden? Jos et huomaa, niin turhaan etsit lapsellekaan ulospääsytietä käytösmallista....

 

["nekku"]

Voi hyvinkin olla noin ja tiedätkös, taitaa olla äidiltä opittua olet kyllä ketjun mittaan analysoinut vaikka mitä mutta aloituksessasi olit hyvinkin turhautunut kun lapsen häiritsevä käytös pilaa päiväsi ja hyvät hetkesi.

Kai huomaat asioiden yhteyden? Jos et huomaa, niin turhaan etsit lapsellekaan ulospääsytietä käytösmallista....

Ihania nämä keittiöpsykologit. Onko yksi vai peräti kaksi sinkkosen kirjaa alla

 

[no tuota]

[QUOTE="nekku";28228294]Ihania nämä keittiöpsykologit. Onko yksi vai peräti kaksi sinkkosen kirjaa alla [/QUOTE]

Ai niin, tää olikin ASIANTUNTIJOIDEN palsta, soriii, unohdin *hups* !

Enkä mä lue Sinkkosia, kun se diggaa peukunimemistä. Nih.

 

["liljan kukka"]

miksikä epäonnistut päivittäin? Koska olet väsynyt ja turhautunut.

Mitä tulee heihin jotka syyttää vanhempaa niin ymmärrättekö sen että on olemassa helppoja lapsia ja haastavia lapsia ja HAASTAVIA lapsia, ymmärrättekö että arvostelu ei auta,vaan itseasiassa pahentaa ap:n oloa. ymmärrättekö että vaikka äiti ajattelis ja tuntis mitä,niin lapsi ei ole ajatusten lukija yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan! eli enempi nuo ajatusken vaivaa äitiä, minä uskon että tämä äiti haluaa olla hyvä äitille myös tuolle uhmikselle.

Tuo uhmis voi muuten olla ihan normaali haastavahko lapsi tai ihan hyvin hänellä saattaa olla ongelmia jotka ei johdu kasvatuksesta.

itseasiassa eikö ap maininnut jossain että lapsi ei puhu kunnolla? Se voi viittaa kielelliseen erityisvaikeuteen, neurologisiin ongelmiin, jopa lievään kehitysvammaan tai muuhun kehityshäiriöön. Mitkä ei ole äidin syytä! voi olla tietysti että mitään varsinaista "vikaa" ei ole,mutta tuon ikäistä lasta turhauttaa jos ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla!

 

[Kyllä,]

[QUOTE="liljan kukka";28228403]miksikä epäonnistut päivittäin? Koska olet väsynyt ja turhautunut.

Mitä tulee heihin jotka syyttää vanhempaa niin ymmärrättekö sen että on olemassa helppoja lapsia ja haastavia lapsia ja HAASTAVIA lapsia, ymmärrättekö että arvostelu ei auta,vaan itseasiassa pahentaa ap:n oloa. ymmärrättekö että vaikka äiti ajattelis ja tuntis mitä,niin lapsi ei ole ajatusten lukija yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan! eli enempi nuo ajatusken vaivaa äitiä, minä uskon että tämä äiti haluaa olla hyvä äitille myös tuolle uhmikselle.

Tuo uhmis voi muuten olla ihan normaali haastavahko lapsi tai ihan hyvin hänellä saattaa olla ongelmia jotka ei johdu kasvatuksesta.

itseasiassa eikö ap maininnut jossain että lapsi ei puhu kunnolla? Se voi viittaa kielelliseen erityisvaikeuteen, neurologisiin ongelmiin, jopa lievään kehitysvammaan tai muuhun kehityshäiriöön. Mitkä ei ole äidin syytä! voi olla tietysti että mitään varsinaista "vikaa" ei ole,mutta tuon ikäistä lasta turhauttaa jos ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla![/QUOTE]

Mä luulen kanssa että aika paljon tuo lapsen turhautuminen ja väkivalta johtuu juurikin tuosta ettei osaa kommunikoida. Tuon ikäisellä olisi jo paljon asiaa ja kysyttävää. Varmasti on myös mustasukkainen vauvasta vaikka ap parhaansa mukaan yrittäisikin isompaa huomioida. Onko puheenkehitykseen saatu mitään apua?

 

["Mirkku"]

[QUOTE="Asta";28227747]Tänään aamulla rähäjdin aivan totaalisesti pojallemme. En saa häntä tottelemaan. Käytössä on jäähypenkki, mutta silti hän on väkivaltainen sekä minua että erityisesti vauvaa kohtaan.

Lisäksi tuntuu, että hän pilaa kaikki hyvät hetket. Yritän löytää kahdenkeskistä aikaa ja vaikka vauvan nukkuessa maalaamme yhdessä. Ajattelen, että onpa hän ihana poika ja voi kun meillä on mukavaa. Poika katsoo minuun ja lyö kädellä naamaan. Samantapaista tapahtuu, kun vaikka olen nukuttamassa häntä.

Tämän aamuinen räjähdys oli aivan ylimitoitettu verrattain tavalliseen aamuun. Olimme lähdössä ulos ja kun puin vauvaa poika kävi lyömässä vauvaa. Vein hänet jäähylle ja jotenkin napsahdin. Heti, kun poika jäähyn jälkeen alkoi venkoilla pukemisessa, kilahdin ihan totaaliseen huutoon.

En ymmärrä, miksi en selviä äitiydestä. Vauva heti alusta ollut aivan erilainen ja häneen en koskaan hermostu. Pojan kanssa olen usein illalla kyynelissä, kun poika nukkumassa, siitä, miksi en kykene hänen kanssa saamaan kivoja hetkiä.[/QUOTE]

Luin tekstisi, aloituksen, moneen kertaan ja sinulla on kyllä pahoja vaikeuksia oman itsesi hillitsemisen kanssa. Ei ihme että jäähy ei toimi, sitä ei käytetä vihaisena (kerroit että kilahdit). Lisäksi sanoit pukeneesi vauvaa ja poika löi vauvaa. Mitä sinä sitten teit, katselit vierestä vai? Kyllä sun kannattaisi hakea apua itsellesi tuohon ongelmaasi ennenkuin käy pahemmin.

 

["Miiu"]

Ihan tyypillinen tilanne, tuhma uhmis ja kiltti vauva. Oma asenteesi ruokkii esikoisen käytöstä, olet vähän niinkuin hänelle jo roolin jakanut. Varmasti myös se ettei esikoinen osaa vielä ilmaista itseään aiheuttaa hänessä turhautumista. Oma sana-seppo kolmevuotias suoltaa sanallisesti sellaisia hurjuuksia, että voin vaan kuvitella millaisia itkupotkuraivareina ne ilmenisi jos hän ei osaisi puhua. Eiköhän oo aika turhaa miettiä mitään diagnoosia esikoiselle. Luepa vaikka Sinkkosen kirjoja ja se YLE Puheen juttu tästä asiasta oli ihan hyvä. Tsempit koko perheelle. Esikoisesi on vaan kovin mustis vauvasta. Ja testaa sua sitten kivassa hetkessä että tykkääkö se äiti nyt oikeasti minusta, hyväksyykö sellaisena kuin olen...mitä jos yrittäisit sellaisessa tilanteessa vaan hillitä omat tunteesi ja jatkaa mukavaa hetkeä.