Miksi ennen hoidettiin lapsia huomattavasti lepsummin? Siis jätettiin yksinään jne.?

["vieras"]

Kun täältä nyt muutamana päivänä olen lukenu, että joku laitettiin matkaamaan junalla joskus 6 vuotiaana yksinään pitkiäkin matkoja, jonkun vanhemmat lähti viikoksi Ruotsiin ja jätti ala-asteikäiset lapsensa keskenään kotiin ja naapuri kävi kerran päivässä katsomassa, jotkut lapset jätettiin keskenään mökille moneksi päiväksi, siis ala-asteikäiset.

Miksi ennen oli tällaista? Ja miksi sitten me ei toimita niin? Osaisko joku viisas sanoa?

 

["aloittaja"]

Ja vielä joku kertoi toisessa ketjussa, kuinka hänen vanhempansa laittoivat hänet 3 vuotiaana sänkyyn nukkuu ja heillä oli tapana tehdä sen jälkeen pitkiä kävelylenkkejä ja jättää lapsi kotiin. Joskus oli kuulemma herännytkin yksin. Kerran ne meinas mennä leffaan, mutti muuttivat mielensä lippuluukulla.

 

[endie2]

mun lapsuudessa ne naapurit ylipäänsä tunnettiin.
taitaa sekin olla aika harvinaista nykypäivänä.

 

[kiekuva kana]

Ei ollut vaihtoehtoja?

Mun äiti on 4vuotiaana hoitanut pikkusiskoaan yhdessä 5v isosiskonsa kanssa kun vanhemmat oli pellolla tai navetassa tms. Ei ihan äkkiä tulis mieleen jättää omaa 4v esikoista vauvan kanssa edes vartiksi.

 

["mää"]

Jamites sitä tosiaan ennen pärjättiin,eikä sattunu niitä kauheuksia varmaan juuri useammin kuin nyt?

 

["huuu"]

tää on nykyään holhous-yht.kunta...

 

[kiekuva kana]

[QUOTE="mää";22572580]Jamites sitä tosiaan ennen pärjättiin,eikä sattunu niitä kauheuksia varmaan juuri useammin kuin nyt?[/QUOTE]

Tai sitten sattui mutta niistä ei vaan puhuttu. Jos mennään tosi kauas niin lapsia kuoli paljon enemmän kuin nykyään.

 

[kyllä sattu]

[QUOTE="mää";22572580]Jamites sitä tosiaan ennen pärjättiin,eikä sattunu niitä kauheuksia varmaan juuri useammin kuin nyt?[/QUOTE]

Ennen nimenomaan sattu niitä kauheuksia monta kertaa enemmän kuin nyt.

 

["mää"]

Tai sitten sattui mutta niistä ei vaan puhuttu. Jos mennään tosi kauas niin lapsia kuoli paljon enemmän kuin nykyään.

ite tarkoitin jotain 70-lukua. Itellä ei ole tiedossa juuri enempää lasten onnettomuuksia silloin, kun nykyään tuntuu että lapsille sattuu kaikenlaista vaikka oikeesti vahdittaisiinkin. Omakin lapsi kyllä ollut onneetomuudessa (5v.),vaikka olinkin lähellä ja heti tavoitettavissa. Jos en olisi ollut,olisi lapsi nyt kuollut,että tietysti se ero varmaan on siinä tapauksessa selkeästi.

 

["aloittaja"]

Mä haluaisin vastauksia niiltä, jotka silloin 70-luvulla oli aikuisia. Että miksi? Milloin se muuttui? Miksi?

 

["jooo"]

[QUOTE="mää";22572580]Jamites sitä tosiaan ennen pärjättiin,eikä sattunu niitä kauheuksia varmaan juuri useammin kuin nyt?[/QUOTE]

Kyllähän vaan sattui. Sen takiahan nykyään ei enää toimita näin. Vaikka nyt juuri sun tutulle tai itsellesikään ei lapsuudessa tapahtunut mitään, vaikka oli jätety yksin kotiin jms., niin silti niitä onnettomuuksia vaan on sattunut.

Eihän ennen ollut edes lapsille turvaistuimia tai edes turvavöitä auton takapenkeillä, silloin 70-luvullakaan. Ja kyllä vaan onnettomuuksissa kuoli ja loukkaantui paljon enemmän lapsia kuin nykyään.

Eli tieto ja ymmärrys riskeistä on kasvanut ja siksi nykyään ei enää toimita niin kuin silloin ennen.

 

["aloittaja"]

Siis meinaan, että milloin muuttui tämä lepsu tyyli? Vai onko se muuttunut pikkuhiljaa?

 

[leijona76]

Tai sitten sattui mutta niistä ei vaan puhuttu. Jos mennään tosi kauas niin lapsia kuoli paljon enemmän kuin nykyään.

Näinhän se on ja hyvä että nykyään huolenpito on parempaa.

 

[kyllä sattu]

[QUOTE="mää";22572647]ite tarkoitin jotain 70-lukua. Itellä ei ole tiedossa juuri enempää lasten onnettomuuksia silloin, kun nykyään tuntuu että lapsille sattuu kaikenlaista vaikka oikeesti vahdittaisiinkin. Omakin lapsi kyllä ollut onneetomuudessa (5v.),vaikka olinkin lähellä ja heti tavoitettavissa. Jos en olisi ollut,olisi lapsi nyt kuollut,että tietysti se ero varmaan on siinä tapauksessa selkeästi.[/QUOTE]

70-luvullakin lapsille sattui moninkertainen määrä onnettomuuksia kuin nyt. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi mittaa aika huonosti koko yhteiskuntaa.

 

["Mamma italiana"]

noh varmaan nykyisin jokainen tietàà ettà ei sille pienelle lapselle ole kiva heràtà yksin yòllà tai olla viikkoa yksin kun vanhemmat menee lomalle. vai olenko vààràssà?

ja kevennykseksi: nykyisin palstamammat soittaa ls-viranomaisille ihan syyttàkin joten auta armias jos jotain vielà suurempaa tekisi.

 

["Mamma italiana"]

70-luvullakin lapsille sattui moninkertainen määrä onnettomuuksia kuin nyt. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi mittaa aika huonosti koko yhteiskuntaa.

saattaa olla, mutta onko asiasta faktatietoa jossakin?

 

[elii]

[QUOTE="mää";22572647]ite tarkoitin jotain 70-lukua. Itellä ei ole tiedossa juuri enempää lasten onnettomuuksia silloin, kun nykyään tuntuu että lapsille sattuu kaikenlaista vaikka oikeesti vahdittaisiinkin. Omakin lapsi kyllä ollut onneetomuudessa (5v.),vaikka olinkin lähellä ja heti tavoitettavissa. Jos en olisi ollut,olisi lapsi nyt kuollut,että tietysti se ero varmaan on siinä tapauksessa selkeästi.[/QUOTE]

Kannattaapa vaikka selvitellä tilastoja, esim. tulipalojen suhteen tai auto-onnettomuuksien suhteen. Syy miksi turvallisuuteen on koko ajan satsattu enemmän on se, että ennen niitä onnettomuuksia tapahtui enemmän. Mun isäni on ns. auto-alan turvallisuusammattilainen ja todellakin parannusta on tapahtunut. Suurin osa onnettomuuksissa on tapahtunut kotona joten on ollut aiheen parantaa turvallisuutta. Lasten vahtiminen on yksi helpoimpia tapoja estä lasta joutumasta onnettomuuteen.

 

[...]

Ennen nimenomaan sattu niitä kauheuksia monta kertaa enemmän kuin nyt.

Käsittääkseni lapsikuolleisuus ei nyt viimeisen kahden/kolmenkymmenen vuoden aikana ole merkittävästi noussut.
Ja todellakin, meidän lapsuudessa (olen 30) olimme viikonkin 14&17 vuotiaina kotona kaksin veljen kanssa, ekaluokalta käveltiin yksin kotiin koulusta jne. jne... ja ihan tervepäinen aikuinen on tullut.
Nykyisin vain vahditaan lapsia ehkä liiankin tarkkaan, eikä heille anneta tilaa kasvaa vapaasti.

 

["mää"]

Silloin 70-luvulla ei tosiaan ulkoilutettu lapsia vaan koiria, lapset vaan meni ulos Tosiaan mulle ei koskaan sattunu mitään tosiaan vakavaa lapsena, vaikka ei niin vahdittu. Omille lapsille sattunu enemmän vaikka juoksen perässä lähes koko ajan. Noh tapauskohtaista,en tiie. Joskus toivoo omille lapsille,että haluaisivat vähän itsenäistyä ja tehdä omia juttuja, mutta tuen kyllä kaikin keinoin niin kauan kun tarvii.

 

["aloittaja"]

Kuulostaa siltä, että ennen vanhemmat olivat tyhmempiä, mitä tuli lapsien onnettomuusriskeihin? Miten se voi olla mahdollista? Mä en oikein käsitä? Vai oliko vallalla sellainen ajattelutapa, että näin nyt mennään ja toivotaan parasta?

 

["mää"]

Lasten vahtiminen on yksi helpoimpia tapoja estä lasta joutumasta onnettomuuteen.[/QUOTE]

No niin odotinkin tätä. Onneks sun vahtimille lapsille ei ole sattunut mitään ja toivottavasti ei satukaan. Olen kyllä saanut tukea oikeasti vakavalle asialleni.

 

[..]

samahan päteen synnytyksiin. nykyään kuulee kuinka ennen vanhaan lapset on puskettu siellä saunassa ja naiset oli jotenkin kestävempiä kuin nykyään. todellisuudessa lapsi/äiti kuolleisuus kaiken maailman kohdun tulehdukset/laskeumat olivat vaan paljon paljon yleisempiä kuin nykyään.
Eräs vanhempi rouva siunaili kuinka kehitysvammaiset lapset ovat lisääntyneet ja hänätä kauhistutti, itse sillä alalla töitä tehneenä ja potilaskirjoihin tutustuneen tosiasia vaan oli että näitä sen ajan kehitysvammaisia lapsia piiloteltiin ja kohtelu oli todella todella julmaa, toisin kuin nykyään-.

 

[Mummomainen]

Kyllä minuakin kauhistuttaa tämä nykymeno. Monesta leikkipuistosta on poistunut kaikki kunnon leikkitelineet ja tilalle on tullut metrin liukumäki. Ei tarvitse sitten ihmetellä mikseivät nykylapset, 7-12-vuotiaat, enää leiki leikkipuistoissa toisin kuin 1990-luvulla kun itse olin tuon ikäinen.

Muutenkin ihan naurettavaa, että pidetään suunnilleen lapsen heitteillejättönä nykyään jos 1. luokalla oleva joutuu olevan koulun jälkeen iltapäivän yksin. Kaikki lapset yritetään laitostaa ja saada se malli, ettei kotiin saisi mennä ennen kuin siellä olisi vanhempi kotona.

Britanniassa on kiellettyä alle 12-vuotiaiden olla yksin ulkona ja siellä onkin maailman huippulukemissa teiniraskaudet. Voisiko tällä lasten hyysäämisellä olla jotain tekemistä asian kanssa? Kun lapsiin ei luoteta ja heitä hyysätään, eikä anneta omaa vapautta niin sitten teini-iässä kaikki kostautuu.

 

["jaa"]

[QUOTE="mää";22572753]Lasten vahtiminen on yksi helpoimpia tapoja estä lasta joutumasta onnettomuuteen.[/QUOTE]

No niin odotinkin tätä. Onneks sun vahtimille lapsille ei ole sattunut mitään ja toivottavasti ei satukaan. Olen kyllä saanut tukea oikeasti vakavalle asialleni.[/QUOTE]

?
Täh? Miksi tämä lause nyt hermostutti?
Eikös se ole ihan totta, että mitä vähemmän lapsia jätetään yksin, sitä vähemmän tapahtuu onnettomuuksia?

 

[Kepsis]

on tässä sen verran ihan totuutta mukana että ei tarvitse mennä kuin 80-luvun loppuun minun lapsuuteni oli kyllä suht vapaampaa kuin mitä nyt lapset viettävät, oli todella mukavaa juosta ympäri kyliä ja viettää lapsuuttaan oikeasti eikä vaan siinä vanhempien valvovan silmän alla tai olkkarin ikkunasta ulos katsomalla / tietokoneen / konsolin edessä.

oli kotiintuloajat mutta ei 11-vuotiaana esimerkiksi minua paapottu joka hetki että missä se poika nyt kiitää, tuli mustelmia ruhjeita ja kaikenlaisia vekkejä, mutta saipahan ainakin tehdä ja touhuta.

Tuntuu että nykyään joko vanhemmat ei välitä tuon taivaallista mitä se lapsi tekee tai sitten ollaan järjettömiä kontrollifriikkejä eikä anneta lapsen elää oikeasti sitä lapsuuttaan, vaan pitää toimia sillä tavalla että yhteiskunta hyväksyy perheen. ei ole enää oikeaa tai väärää vaan yksi tapa, koti, koulu ja korkeintaan naapurin lapsen kanssa omassa pihassa saa leikkiä, muu on kiellettyä. kaikki oikeasti kiinnostava kun on kauempana, ei siinä kodin alueella ole mitään hauskaa kun kaikki on nähty ja koettu luulisi että nykypäivän kännykät sun muut kun on keksitty niin osattaisiin vähän vannetta hellittää kun lapseen saadaan kumminkin sitten yhteys kun tarvitsee...