V
vierailija
Vieras
Alkaa optimismi vaihtumaan turhautumiseksi. Viime vuodenvaihteessa päätettiin jättää ehkäisy pois, ja raskauduin heti. Geneettisistä syistä se raskaus jouduttiin keskeyttämään, ja jollain naiivilla tavalla ajattelin, että kun tuo raskaus oli alkanut heti ja helposti, niin olisin pian uudelleen raskaana. Nyt jo monta kiertoa mennyt, pari biokemiallista raskautta takana ja toki myös kiertoja joissa raskaus ei ole alkanut. Tein just tänään negatiivisen testin, kun on kuukautisten alkamispäivä (testi oli vielä niitä herkkiä testejä). Tällä kierrolla ollut lugesteron - lääkitys tukena, kahden biokemiallisen raskauden takia.
Alkaa pelottaa, että uusi raskaus ei onnistukaan. Ja myös se, että jos se onnistuu, ja sekään vauva ei ole terve ja joudun (jos haluan) käydä kaiken läpi uudestaan. Ikää on kohta 39.
En olisi ennen tätä "yrittämistä" - vaikka sinänsä koen meidän suhtautuvan tähän kohtuullisen rennosti, ymmärtänyt miten pitkä aika on ensimmäisestä kiertopäivästä ovulaatioon saati ovulaatiosta kierron loppuun, kun lopulta saa tietää lopputuloksen. Ja kun se on negatiivinen, tuntuu jopa ylitsevuotavan raskaalta aloittaa homma alusta.
Kävin ultrassa, kaikki kohdussa näytti ok:lta, silti pelottaa että onko keskeytyksestä aiheutunut jotain pysyvää haittaa.
Alkaa pelottaa, että uusi raskaus ei onnistukaan. Ja myös se, että jos se onnistuu, ja sekään vauva ei ole terve ja joudun (jos haluan) käydä kaiken läpi uudestaan. Ikää on kohta 39.
En olisi ennen tätä "yrittämistä" - vaikka sinänsä koen meidän suhtautuvan tähän kohtuullisen rennosti, ymmärtänyt miten pitkä aika on ensimmäisestä kiertopäivästä ovulaatioon saati ovulaatiosta kierron loppuun, kun lopulta saa tietää lopputuloksen. Ja kun se on negatiivinen, tuntuu jopa ylitsevuotavan raskaalta aloittaa homma alusta.
Kävin ultrassa, kaikki kohdussa näytti ok:lta, silti pelottaa että onko keskeytyksestä aiheutunut jotain pysyvää haittaa.