Miksi ei saisi antaa anteeksi rankkojenkin virheiden jälkeen?

Miksi ei saisi jatkaa suhdetta pahojenkin tekojen jälkeen?
Vaikka toinen olisi loukannut verisesti, onko ero aina se pakkovaihtoehto?

Itsensä kiduttamista se voi olla, että antaa aina anteeksi ja jatkaa suhteessa, jossa esim. luottamus ei ole kunnossa. Mutta elämä ja pitkä suhde tuo tullessaan kamaliakin vaikeuksia, enkä jaksa uskoa, että ero loppujen lopuksi olisi mikään paras vaihtoehto. Koska kun on kerran löytänyt sen, ketä todella rakastaa, minä en ainakaan halua päästää hänestä irti koskaan.

Enkä mä kaipaa mitään vittuiluja (hox nimimerkkini). :/

 

Saa antaa anteeksi, mutta turha ihmetellä ja romahtaa täysin jos sama toistuukin.

Ja mun mielestä ns. terve ihminen tajuaa jossain vaiheessa, että rakkaudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä: joskus pitää vaan erota. Sitä, missä vaiheessa pitäisi erota, en osaa yksiselitteisesti sanoa.

 

eihän tota "onnea valitsemallesi tielle" oo pakko ymmärtää negatiivisena...

 

Mä oon antanu anteeksi...

 

Juu kyllä munkin mielestä avioliittoon kuuluu anteeksiantaminen, ehdottomasti. Mutta tietysti virheistä pitää myös pystyä oppimaan.

 

asiahan on niin että jokainen tekee kuinka haluaa elämässään. niin monta mielipidettä kun vastaajaakin...niin se vai menee.

 

voi ja kannattaa antaa vain tiettyyn rajaan asti.

 

voi ja kannattaa antaa vain tiettyyn rajaan asti.

näinpä... ja tietyistä virheistä kyllä tulee väkisinkin mieleen että kuinka ihminen voi sellaista mennä toiselle tekemään jos muka piittaa pätkääkään

 

Ihmeen moni täällä oli sitä mieltä, kun jonkun mies oli lähetellyt viestejä toiselle naiselle, että kyllä nyt on erottava ja äkkiä. Meillä on kaksi lasta ja avioliitto. Tuollaisesta syystä eroaminen olisi mielestäni edesvastuutonta. Jos pettäminen olisi toistuvaa, niin sitten ehkä.
Kyllä pitkään suhteeseen mahtuu niin monenlaisia kausia. Luottamus olisi varmasti kateissa hetken, mutta meidän perhe olisi ainakin taistelun arvoinen.

 

Ihminen on taipuvainen inhimillisiin erehdyksiin.

 

mä en pystyis...
ku ajattelenkin sitä että oma mies olis nuoleskellu toisen naisen kanssa tai ees pannu niin en pystyis ees kattomaan tuota enää...
saatikka sitten koskea...

 

mä en pystyis...
ku ajattelenkin sitä että oma mies olis nuoleskellu toisen naisen kanssa tai ees pannu niin en pystyis ees kattomaan tuota enää...
saatikka sitten koskea...

Virheitäkin on monenlaisia.. Tollasta en mäkään ois voinu anteeks antaa.

 

Tottakai saa antaa anteeksi ja saa kestaa iihan mitä tykkää ja itelle rahkeet riittää. Mutta toi voi myös nousta ylös lattialta ja lakata olemasta ovimatto. Kaikkea hyvää vaan ap, toinen kohtelee huonosti niin kauan kuin itse antaa sen niin tehdä.

 

no tota... itse olen pettänyt kerran. Jäin kiinni. Oli se aikamoista hetken aikaa, mutta puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin... nykyään ollaan taas ihan balanssissa ja rakastetaan. Yhteiseloa takana 12 vuotta.

Ja huom! Ei ole ollut hetkeäkään, kun en olisi "piitannut pätkääkään". Oli vain hetki, kun olin itseni kanssa hieman hukassa.

voi ja kannattaa antaa vain tiettyyn rajaan asti.

näinpä... ja tietyistä virheistä kyllä tulee väkisinkin mieleen että kuinka ihminen voi sellaista mennä toiselle tekemään jos muka piittaa pätkääkään

 

mä en pystyis...
ku ajattelenkin sitä että oma mies olis nuoleskellu toisen naisen kanssa tai ees pannu niin en pystyis ees kattomaan tuota enää...
saatikka sitten koskea...

Virheitäkin on monenlaisia.. Tollasta en mäkään ois voinu anteeks antaa.

niinhän niitä on...
paljon minäkin olen anteeksi antanut mutta toi olis se viimeinen niitti
vaikka pettää voi vähemmälläkin