Miksi avoparit eivät avioidu?

Kohta viisi vuotta kihloissa. Vähän aikaa vielä ja saattaa käydä niin, etten suostu enää naimisiin menemäänkään koska sitä näin kauan pitää harkita haluaako minusta vaimon itselleen.

 

Joo me ei olla edes avoliitossa, vaikka kolmas lapsi tulossa. Kukin tavallaan. Tämä sopii meille.

No on siinäki malli lapsille

 

Noh, me ollaan oltu yhdessä vasta 1.5 vuotta ja avoliitossa ollaan, lapsia ei vielä ole. Eli me mennään naimisiin sitten, ku aiotaan hankkia lapset. Ja lapsia aletaan yrittämään vuoden päästä, joten naimisiin siinä just ennen. Eli meilä on menossa tutustumiskausi, niin ei silleen kiirettä.

Itekään en sit oikeen ymmärrä niitä, jotka ovat vuosikausia yhdessä avoliitossa ja lapsia, mutta kukin tyylillään. Ei se mua häiritsisi, mutta itse en siihen haluaisi. Ja ite en oo uskovainen, eli mulla ei liity mitään sellaisia piirteitä. Häämenoja on vietetty jo aikojen alusta, eli ite ainakin haluan sitoutua siihen toiseen. Onhan se helpompi kaikki perimä- ja lapsihommat sitten. Jos ajatellaan käytännön puolta..

Ite en myöskään taas ymmärrä sitäkään kyllä, että mennään heti naimisiin tyypin kans, jota ei yhtään tunneta. Se saa multa kyllä vielä vähemmän kanantusta ku avoliitossa loppuelämän oleskelu =D Mutta tässäkin kukin taas tyylillään.

P.S. Näistähän pitää olla kumpasenkin samaa mieltä, tai on ero tuloillaan. Jos toinen haluaa avioliittoon ja toinen ei, niin sitten homma ei toimi. Sama koskee lapsiakin ja muuta.

 

Noh, me ollaan oltu yhdessä vasta 1.5 vuotta ja avoliitossa ollaan, lapsia ei vielä ole. Eli me mennään naimisiin sitten, ku aiotaan hankkia lapset. Ja lapsia aletaan yrittämään vuoden päästä, joten naimisiin siinä just ennen. Eli meilä on menossa tutustumiskausi, niin ei silleen kiirettä.

Itekään en sit oikeen ymmärrä niitä, jotka ovat vuosikausia yhdessä avoliitossa ja lapsia, mutta kukin tyylillään. Ei se mua häiritsisi, mutta itse en siihen haluaisi. Ja ite en oo uskovainen, eli mulla ei liity mitään sellaisia piirteitä. Häämenoja on vietetty jo aikojen alusta, eli ite ainakin haluan sitoutua siihen toiseen. Onhan se helpompi kaikki perimä- ja lapsihommat sitten. Jos ajatellaan käytännön puolta..

Ite en myöskään taas ymmärrä sitäkään kyllä, että mennään heti naimisiin tyypin kans, jota ei yhtään tunneta. Se saa multa kyllä vielä vähemmän kanantusta ku avoliitossa loppuelämän oleskelu =D Mutta tässäkin kukin taas tyylillään.

P.S. Näistähän pitää olla kumpasenkin samaa mieltä, tai on ero tuloillaan. Jos toinen haluaa avioliittoon ja toinen ei, niin sitten homma ei toimi. Sama koskee lapsiakin ja muuta.

Kerrankin löytyi yksi, joka tekee asiat "oikeassa järjestyksessä !"

 

Miksi pitäisimme häät kun ei ole ketään ketä sinne kutsua. Ehkä maistraatissa voisi käydä, mutta se tuntuu turhalle. Ehkä haaveilen niistä kirkkohäistä joskus...

 

Avioliitto on ihan yliarvostettua.

Mä en itse koe sitä niin, mutta onhan tuo tietysti myös omanlaisensa tapa ajatella. Miten se on yliarvostettua, siis mikä siinä??

Mitkään paperit ei suhdetta muuta. Avioliitto on nykyään menettänyt merkitystään niiiiin paljon.. mennään naimisiin mielijohteesta ja erotaan ja sama uusiksi. "Kunnes kuolema erottaa" piti jopa joskus aika kutinsa.

Mä ajttelisin, että on jokaisen parin asia sitten, että miten suhtautuvat avioliittoon. Ongelma on siis ihmisissä eikä itse siinä avioliitonssa ajatuksena. Eli jos antaa avioliitolle sen todellisen merkityksen, niin uskon, että liitto kestääkin paremmin.

 

Mitä tulee noihin "maistraattihäihin", niin me ei ainakaan kirkossa häihin mennä..kumpanenkin ateisti. Ei se tarkoita kuitenkaan, että häät ois sen "huonompia". Eli kutsutaan maistraatista/käräjäoik. meille vihkijä juhlapaikalle ja tehhää hienot hää sinne =) Mutta sopivan kokoset häät on mulla ainakin isompi juttu. En halua nimettäin mitään kumminkaimoja sinne, vaan pienet ja intensiiviset häät. Oon ollu monissa häissä ja pienet on toiminu parhaiten, ku kaikki saa jutella hääparin kanssa..et se on semmonen juhla ystävien kesken tavallansa.

 

Joo me ei olla edes avoliitossa, vaikka kolmas lapsi tulossa. Kukin tavallaan. Tämä sopii meille.

No on siinäki malli lapsille

Miten niin?

Ydinperhe on ainoa oikea? Jos me ei haluta jakaa arkeamme, mutta halutaan kuitenkin pysyä perheenä? Näin me ollaan onnellisia kaikki, mutta joidenkin vanhoillisten käsitysten mukaan meidän pitäisi olla saman katon alla kaikkien riitojen keskellä. Ja luultavasti sitten erota.

 

Itse olen naimisissa ollut nyt kuukauden, sitä enne avoliitossa 10 vuotta ka eipä tää homma oo miksikään muuttunut. jokaine tavallaan toiset arvostaa toisia juttuja ja toiset toisia. avoliitto tai avioliitto rakkaus, uskollisuus ja kunnioitus on tärkeämpää kuin yksikään paperi...

 

Kohta viisi vuotta kihloissa. Vähän aikaa vielä ja saattaa käydä niin, etten suostu enää naimisiin menemäänkään koska sitä näin kauan pitää harkita haluaako minusta vaimon itselleen.

höh. Surullista. Etkö ole mieheltä edes kysäissyt, että missähän vika??

 

Joo me ei olla edes avoliitossa, vaikka kolmas lapsi tulossa. Kukin tavallaan. Tämä sopii meille.

No on siinäki malli lapsille

Miten niin?

Ydinperhe on ainoa oikea? Jos me ei haluta jakaa arkeamme, mutta halutaan kuitenkin pysyä perheenä? Näin me ollaan onnellisia kaikki, mutta joidenkin vanhoillisten käsitysten mukaan meidän pitäisi olla saman katon alla kaikkien riitojen keskellä. Ja luultavasti sitten erota.

Te siis riitelette saman katon alla?? Onko teidän lapsetkin ihan onnellisia tilanteeseen, eikö ne haluaisi että asuisitte kaikki samassa? Mukavaa, jos teillä menee hyvin noin. Jos meillä toinen muuttais erilleen, niin varmaan lapset olis aika järkyttyneitä ja joutuisi kyllä kovasti selittämään asioita heille. Sehän olis jo käytännössä ero.

 

siis tarkotan et uskollisuus on tärkeämpää kuin yksikään lappu tänään ei oikein tuo oikein kirjoitus onnistu

 

Jos ne (me) on vaikka realisteja.

 

Me ehdittiin olla yhdessä 6v 10kk, kihloissa siitä 6v 3kk, ja yksi lapsi ennen avioliittoa... Mies ei vaan halunnu aikasemmin vihille, ja hän mietti tarkkaan, että haluaako hääjuhlat vai ei. Mulle se oli sama, että juhlitaanko isosti vai ei. Mies vaan oli sit kysyny mun tietämättä meille todistajat ja käyny sopii asian papin kans. Meidät vihittiin salaa kahden todistajan ja tytön läsnäollessa. Ja painotan, että olin antanu vapaat kädet miehelle päättää vihkimisestä, mulle tärkeinä oli saada se avioliitto.

 

Ei vain koeta tarpeelliseksi mennä naimisiin. Yhtään paperiasiaa ei ole vielä tullut eteen mikä olisi ollut helpompi hoitaa avioliitossa. Lainat vakuutukset ynnä muut on ihan yhtä helppo hoitaa vaikkei naimisissa olekaan. Isyydentunnustuskin vaati itseasiassa vähemmän paperitöitä kuin jos olisimme menneet naimisiin lapsen synnyttyä. Se ei vain ole kaikille tärkeää. Ja kun se avioliitto ei tänä päivänä edes ole merkki siitä että oltaisiin sen sitoutuneempia kuin avoliitossa, kun avioeroja ja pika-avioliittoja on niin paljon ihan tavallistenkin ihmisten parissa. Eräs ystäväni tuumi että on toisaalta epäitsekkäämpää olla avoliitossa kuin avioliitossa kun valmis esim. elättämään toista vaikkei siihen edes laki velvoita.

 

Kyllä avioliitto merkitsee meille molemmille paljonkin - avioliitto on pyhä asia.

Mutta meillä on hyvä olla näinkin: 10 vuotta seurustelleena, 9 vuotta yhdessä asuneena avoparina. Meillä on kaksi lasta, jotka sitovat meitä kyllä enemmän kuin avioliitto.

Joskus on häiden aika (kihlaus on lupaus avioliitosta), mutta ei vielä vuosiin.
Elämä hymyilee ilman avioliittoakin.

 

Avopuolisot usein sanovat, että lapsi sitoo meidät enemmän yhteen kuin jokin avioliitto. No miksi ei sitten voi mennä naimisiin? Tai miksi on valmis tekemään lapsia ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole valmis menemään naimisiin tai joka ei ole itse valmis menemään naimisiin? Itse koen yhteisten lasten saamisen niin isona asiana, että en haluaisi sitä ihmisen kanssa joka ei haluaisi kanssani naimisiin tai jonka kanssa itse en haluaisi mennä naimisiin. Ja tämän vuoksi en lapsia haluaisi itse saada kuin vasta sitten kun se loppuelämän oikea on löytynyt eli olen hänen kanssaan naimisissa.

Eihän se avioliitto sitä arkea muuta käytännössä, mutta juridisesti se merkitsee aivan eri tavalla kuin avoliitto.

 

Miksi naimisissa olevat tekevät ongelman siitä että toiset eivät ole naimisissa? Miten se on teiltä pois? Kun se ei ulos päin edes näy millään lailla onko joku pari naimisissa vai ei, niin miksi tuota tarvii ihmetellä.

 

Lisäisin vielä, että mielestäni on kummallista että tehdään ne lapset ennen avioliittoa jos kerran aiotaan mennä joskus naimisiin = ollaan kihloissa. Miksi ei voi mennä heti, kun on päätetty loppuelämä olla yhdessä? No kyllä tavallaan ymmärrän, että kaikille avioliitto ei sitä merkitse (loppuelämää yhdessä), mutta itselleni se merkitsee ja siksi tällaiset mielipiteet.

 

goop: Mä epäilen että joiltain puuttuu elämä ja sen takia niitä häirihtee toisten siviilisääty =) Itse naimisissa olevana en kyllä jaksa päivitellä kenenkään asioita, Koska mitäpä ne minulle kuuluu ja jokainen pari ITSE tietää miten eläävät ja haluavat elää. Ehkäpä moni kirjottaa että lapset sitoo enemmän kuin avioliitto koska se on TOTTA, liitosta voit erota mutta yhteiset lapset sitoo aina.

 

Miksi naimisissa olevat tekevät ongelman siitä että toiset eivät ole naimisissa? Miten se on teiltä pois? Kun se ei ulos päin edes näy millään lailla onko joku pari naimisissa vai ei, niin miksi tuota tarvii ihmetellä.

En kyllä tee siitä ongelmaa, mutta voin kirjoittaa mielipiteeni kyllä keskustelupalstalle En pohdi siis toisten avo- ja avioliittoja, näin vain aiheen esille tullessa saatan kertoa mielipiteeni.

 

Seurasin sivusta sukua jossa useampi alle kolmikymppinen oli jo ainakin toistakertaa naimisissa ja lapsiakin useampia eri liitoista ja silti oli kauhistus jos joku hankki lapsen ilman avioliittoa. Samoin eräs ystävä erosi ja tuumi ettei vaihda sukunimeään takaisin kun kyllä hän kuitenkin kohta menee uudelleen naimisiin ja vaihtaa sitten siinä yhteydessä seuraavaan. Ja kun vielä anoppi ja lapsen isomummo kauhistelevat ettemme ole naimisissa (molemmat kuitenkin puhuivat vuosia ennen kuin lapsen saimme että tehkää nyt niitä lapsia kun kohta olette liian vanhoja) vaikka lapsikin on niin uhallakaan en mene naimisiin. Korkeintaan jos mies sitä toivoo niin salassa.

 

Miksi naimisissa olevat tekevät ongelman siitä että toiset eivät ole naimisissa? Miten se on teiltä pois? Kun se ei ulos päin edes näy millään lailla onko joku pari naimisissa vai ei, niin miksi tuota tarvii ihmetellä.

ei se ole mulle mikään ongelma. Kysyin asiaa lähinnä siksi, että kiinnosti tietää syitä siihen. No tuossahan on tullut monenlaisia syitä. Olen vaan kauhian utelias.

 

Joo me ei olla edes avoliitossa, vaikka kolmas lapsi tulossa. Kukin tavallaan. Tämä sopii meille.

No on siinäki malli lapsille

Miten niin?

Ydinperhe on ainoa oikea? Jos me ei haluta jakaa arkeamme, mutta halutaan kuitenkin pysyä perheenä? Näin me ollaan onnellisia kaikki, mutta joidenkin vanhoillisten käsitysten mukaan meidän pitäisi olla saman katon alla kaikkien riitojen keskellä. Ja luultavasti sitten erota.

Eli asutte erossa ja olette silt yhdessä? Otatte kuitenki korotetut tuet, niinkö? Onko vapaa suhde?

 

Oma isäni oli aikanaan sanonut äidille syyksi, ettei enää tahdo mennä naimisiin koska se eroprosessi oli niin hankala ja repivä kaiken henkisen hankaluuden lisäksikin, hänen eksänsä oli siis juossut vieraissa jne. Äitini olisi kyllä mennyt naimisiin, mutta hankalahan se on toista väkisin vihille viedä.

Oma mieheni on vähän samanlaisen kokemuksen saanut, tosin on ollut vain kihloissa, mutta ilmeisesti pettynyt niin ettei uskalla luottaa enää niin kehenkään että ottaisi niinkin vakavan askeleen. Onhan meillä yhteinen lapsikin (niinkuin äidilläni ja isällänikin kolme yhteistä ) mutta ehkä miehet eivät sitten koe lapsia ja avioliittoa yhtä sitovaksi?