Asia ei vaan tunnu mitenkään tärkeältä. Emme me toisiamme vähemmän rakasta sen takia, että ei ole allekirjoitettu jotain paperia. Nykyään kuitenkin eroaminenkin on varsin yleistä ja helppoa eikä se naimisiinmeno mitään takaa. Olemme tulleet raskauden aikana siihen tulokseen, että yhteinen lapsi tulee sitomaan meidät toisiimme aivan toisella tavalla kuin sormus, jonka voi aina heittää pois... Vaikka jonain päivänä havaitsisimme, että emme enää rakasta toisiamme niin meillä olisi yhteinen lapsi, josta joudumme kuitenkin yhdessä pitämään huolta.
Käytännön asioista. Tämä tarkoittaa vaan sitä, että pitää allekirjoittaa vähän enemmän papereita. Sinänsä ihan älytöntä, että avopuolison pitää erikseen tunnustaa isyys. Ihan niinkuin avioliitossa ei olisi saattanut käydä niin, että lapsen isä on joku muu kuin se aviomies! Luultavasti avoliitossa elävät ovat kuitenkin yhtä uskollisia/uskottomia kuin naimisissa olevatkin.