Jotenkin tuntuu, että en millään vaan jaksa perusarkea kaikkine asioineen 
Oon siis yksinhuoltaja kolmelle, vanhin koulussa ekalla, keskimmäinen eskarissa ja nuorin on 4v. Ite oon opiskelija, suurin osa opiskelusta meillä tapahtuu työpaikalla, ja päivät on 7.30-15.30. Tällä hetkellä mulla ei ole ehjää autoa, en ole ehtinyt korjaamaan, ja busseilla kulkeminen vie omat veronsa toki. Herään jo viideltä, että ehdin viedä koiran ja juoda kahvia tarpeeksi, kotoa lähden ennen seiskaa ja lapsia haen päiväkodista neljän aikaan. Sieltä yleensä suoraan kauppaan, kotiin, ruokaa lapsille, koira ulos, siivoomiset ja pyykit jos tarvii. Iltapala lapsille, seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja vielä koira yöpisulle. Hetki telkkarin ääressä ja siinä se päivä oli.
Viikonloppuisin sitten pesen pyykit ja siivoan paremmin, käyn kaupassa hakemassa isompia ostoksia, tietty touhuun lasten kanssa jne.
Opiskeluja on ollut nyt kaksi viikkoa, ja oon jo henkisesti niin väsynyt että itkettää. Tää arki, ja sitten se auto, jota koitan ehtiä korjailemaan, uuvuttaa mut vaan ihan täysin. Miten kukaan ihminen voi jaksaa tämmöstä elämää?
Oon siis yksinhuoltaja kolmelle, vanhin koulussa ekalla, keskimmäinen eskarissa ja nuorin on 4v. Ite oon opiskelija, suurin osa opiskelusta meillä tapahtuu työpaikalla, ja päivät on 7.30-15.30. Tällä hetkellä mulla ei ole ehjää autoa, en ole ehtinyt korjaamaan, ja busseilla kulkeminen vie omat veronsa toki. Herään jo viideltä, että ehdin viedä koiran ja juoda kahvia tarpeeksi, kotoa lähden ennen seiskaa ja lapsia haen päiväkodista neljän aikaan. Sieltä yleensä suoraan kauppaan, kotiin, ruokaa lapsille, koira ulos, siivoomiset ja pyykit jos tarvii. Iltapala lapsille, seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja vielä koira yöpisulle. Hetki telkkarin ääressä ja siinä se päivä oli.
Viikonloppuisin sitten pesen pyykit ja siivoan paremmin, käyn kaupassa hakemassa isompia ostoksia, tietty touhuun lasten kanssa jne.
Opiskeluja on ollut nyt kaksi viikkoa, ja oon jo henkisesti niin väsynyt että itkettää. Tää arki, ja sitten se auto, jota koitan ehtiä korjailemaan, uuvuttaa mut vaan ihan täysin. Miten kukaan ihminen voi jaksaa tämmöstä elämää?