Miksi arki on mulle niin rankkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mahza

Aktiivinen jäsen
19.03.2006
5 120
0
36
Jotenkin tuntuu, että en millään vaan jaksa perusarkea kaikkine asioineen :(
Oon siis yksinhuoltaja kolmelle, vanhin koulussa ekalla, keskimmäinen eskarissa ja nuorin on 4v. Ite oon opiskelija, suurin osa opiskelusta meillä tapahtuu työpaikalla, ja päivät on 7.30-15.30. Tällä hetkellä mulla ei ole ehjää autoa, en ole ehtinyt korjaamaan, ja busseilla kulkeminen vie omat veronsa toki. Herään jo viideltä, että ehdin viedä koiran ja juoda kahvia tarpeeksi, kotoa lähden ennen seiskaa ja lapsia haen päiväkodista neljän aikaan. Sieltä yleensä suoraan kauppaan, kotiin, ruokaa lapsille, koira ulos, siivoomiset ja pyykit jos tarvii. Iltapala lapsille, seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja vielä koira yöpisulle. Hetki telkkarin ääressä ja siinä se päivä oli.
Viikonloppuisin sitten pesen pyykit ja siivoan paremmin, käyn kaupassa hakemassa isompia ostoksia, tietty touhuun lasten kanssa jne.
Opiskeluja on ollut nyt kaksi viikkoa, ja oon jo henkisesti niin väsynyt että itkettää. Tää arki, ja sitten se auto, jota koitan ehtiä korjailemaan, uuvuttaa mut vaan ihan täysin. Miten kukaan ihminen voi jaksaa tämmöstä elämää?
 
Sulla ON paljon velvollisuuksia; kolme lasta, opiskelut, ja koira.

Uskoisin, että kun opiskelut pääsevät kunnolla vauhtiin, niin asiat helpottuvat. Alku on aina hankalaa.

Niin ja koira; olen varma että se antaa enemmän kuin ottaa. Sen takia on pakko lenkkeillä säännöllisesti, mikä taas auttaa jaksamaan ja pitää kuntoa yllä :)
 
[QUOTE="...";24511335]koira... ja sehän on välttämätön olla. ja veikkaan, että viimeinen asia josta luovut..... joo-o....[/QUOTE]

Koiran hoitaminen ei ole mulle suurin rasite, itse asiassa koissu on yksi niistä asioista jotka saa mut jaksamaan. Voin hyvällä omatunnolla joka päivä karata lenkille koiran kanssa ja olla ajattelematta asioita.
 
Sinun arkesihan kuulostaa hyvin organisoidulta. Tilanne helpottuu kyllä ajan kanssa. Millainen tukiverkko sinulla on? Onko sukulaisista, ystävistä ja lasten isästä apua arjen pyörittämisessä?
 
Sulla ON paljon velvollisuuksia; kolme lasta, opiskelut, ja koira.

Uskoisin, että kun opiskelut pääsevät kunnolla vauhtiin, niin asiat helpottuvat. Alku on aina hankalaa.

Niin ja koira; olen varma että se antaa enemmän kuin ottaa. Sen takia on pakko lenkkeillä säännöllisesti, mikä taas auttaa jaksamaan ja pitää kuntoa yllä :)

Kiitos rohkaisusta. Tosin mulla on jo vuosi opiskeluja takana, viime keväänä olin niin väsynyt että vaan itkin iltaisin kun sain lapset nukkumaan. Luulin että saisin jotenkin lomalla ladattua akkuja, mutta ei se pitkälle kantanut :(
Tänä lukuvuonna mun pitäis valmistua, ja tuntuu etten osaa puoliakaan siitä mitä pitäis. Huoh, ahistavaa tämmönen. Onneks lapset nykyään on säännöllisesti joka toinen viikonloppu isällään :)
 
Sinun arkesihan kuulostaa hyvin organisoidulta. Tilanne helpottuu kyllä ajan kanssa. Millainen tukiverkko sinulla on? Onko sukulaisista, ystävistä ja lasten isästä apua arjen pyörittämisessä?

Lapset on isällään joka toinen viikonloppu. Mun äiti ja pikkuveli on nyt auttaneet että pojan koulun alotus on mennyt hyvin, mutta muuten ei apua ole mistään saatavilla. Tai no, yks kaveri lupas auttaa mua korjaamaan auton, ja sit kyl elämä helpottuu kun saa kiesin kuntoon ja voi taas hakee viikonloppuna tarpeeksi ruokaa seuraavalle viikolle. Nyt ei kävellen kykene kantamaan, olen ruumiillisesti rankassa työssä, ja sekin vaatii kyllä aina veronsa.
 
Sinun arkesihan kuulostaa hyvin organisoidulta. Tilanne helpottuu kyllä ajan kanssa. Millainen tukiverkko sinulla on? Onko sukulaisista, ystävistä ja lasten isästä apua arjen pyörittämisessä?

Siltä minustakin kuulostaa. Hyvin osaat organisoida, vaikka sinulla on paljon velvollisuuksia. Pystytkö välillä ottamaan aikaa vain itsellesi ja tekemään jotai sinulle mieluista? Esim. silloin, kun lapset ovat isällään?
 
Miksi se stanan hurtta pitää hankkia vielä tuohon tivoliin mukaan? anna se jollekin tai vie piikille.

Oletko koskaan kuullut, että lemmikkieläimet vähentävät masennusoireita? Mulla ainakin tuo koira jo pelkällä olemassaolollaan on saanut mielialaa ylöspäin. Ja tulee lähdettyä joka päivä ulos, silloinkin kun ei jaksais muuten liikkua.
 
Tuo kuulostaa ihan normaalilta arjelta, lapsetkin jo ihan kivan ikäisiä. Ainut on tuo koira joka kyllä työllistää siihen päälle, mutta hyvä jos on sinulle tärkeä. Isälläkin lapset joka toinen viikonloppu. Anteeksi mutta kuulostaa aika ihanalta. Itse parisuhteessa mutt mies paljon töissä, myös viikonloppuisin että olisi aika luksusta jos joka toinen olisi vapaa.
 
[QUOTE="nipsu";24512010]Tuo kuulostaa ihan normaalilta arjelta, lapsetkin jo ihan kivan ikäisiä. Ainut on tuo koira joka kyllä työllistää siihen päälle, mutta hyvä jos on sinulle tärkeä. Isälläkin lapset joka toinen viikonloppu. Anteeksi mutta kuulostaa aika ihanalta. Itse parisuhteessa mutt mies paljon töissä, myös viikonloppuisin että olisi aika luksusta jos joka toinen olisi vapaa.[/QUOTE]

No sepä juuri, itsekin ihmettelen miksi koen kaiken niin raskaaksi, vaikka asiat on ihan mallillaan. Huomeen kyllä, että arki on juuri sitä, mitä se muillakin on, ihmettelen vaan mikä minussa on vikana, kun en tästä meinaa selvitä :(

Nyt on tosiaan hienoa, kun on saatu lasten tapaamiset sovittua säännöllisiksi, ja kesällä sain ensimmäistä kertaa eron jälkeen kaksi viikkoa ihan itselleni <3
 

Yhteistyössä