Miksi alkkisäitini ei lopeta yhteydenottojaan???

Ollut siis alkkis reilut 20 vuotta ja jatkuvasti yrittää jotain yhteyttä-ihan vaan haukkuakseen meidän perheen-ja KAIKKI!!
Koko ajan tätä ja ihmeellistä kyllä, joka kerta se saa mut surulliseksi ja liki itkemään Vaikka kaikki keinot olen jo kokeillut että saisi äiskän pois sieltä syövereistä. Mikään ei auta.

Mulla on tän oman terveyden kanssa kauheasti tekemistä ja koko tää vuosi ollut liki helvettiä kaikin puolin ja yhä yrittänyt kaikkeni äiskän auttamiseksi silleen mitä aikaa vaan on jäänyt. Olen ihan loppu auttamiseen, tai siis sen yrityksiin.

 

Kannattais alkaa vain panostamaan omaan terveyteensä eikä auttaa toista, jos siitä ei ole mitää hyötyä ollu. Meinaa saatat olla ite kohta samassa tilassa. :hug:

 

Kannattais alkaa vain panostamaan omaan terveyteensä eikä auttaa toista, jos siitä ei ole mitää hyötyä ollu. Meinaa saatat olla ite kohta samassa tilassa. :hug:

No samassa tilassa en voi olla silleen että alkaisin juomaan :/
Koko loppulapsuus meni alkkisäitin puuhien seurannassa, en koskaan tekisi sitä lapsilleni (sitäpaitsi mun mielenterveysongelmat ei purkaudu alkoholinkäyttöön vaan kuulemma syömispuoleen, sanoi terapeutti..) :/

 

Eikö kellään ole siis mitään tähän??!!

 

Nouse äitisi yläpuolelle, ole teistä se aikuinen. Äitisi alkoholismillaan ei siihen pysty.
Kerro äidillesi että välität, mikäli tunnet niin.
Äitisi on jäänyt 'lapseksi' teidän suhteessanne ja kaipaa kipeästi sinun hyväksyntää.
On sinun päätettävissä hyväksytkö ja annat anteeksi vai jääkö äitisi omilleen.

 

Halaus sinulle! Älä vastaa hänen yhteydenottoihinsa, jos ilmestyy ovelle komenna tiehensä. Et sinä ole vastuussa äitisi tekemisistä, etkä mahda sille mitään jos hän haluaa tuhota itsensä juomalla. Olet jo yrittänyt kaikkesi auttaaksesi, tulee aika jolloin on paras todeta, ettei voi tehdä asialle enää mitään.

Vaikeaa se on, mutta parempi sinulle (ja lapsillesi) kun ei tarvitse tuollaista katsoa. Huolehdi vaan omasta terveydestäsi ja lapsistasi! Äitisi on sairas, mutta sinä et mahda sille mitään. Oletko ajatellut käydä alkoholistien läheisille tarkoitetuissa tukiryhmissä?

Paljon voimia!!!

 

Ihan ku meillä...muuta asiaa ei oo kun kännissä haukkua kuinka paska mä olen ja kuinka olen pilannut sen elämän =(

 

Eikö kellään ole siis mitään tähän??!!

Asuuko äitisi kauempana? Tuleeko teille kotiin vai tapahtuvatko yhteydenotot puhelimitse? Minulla "onneksi" alkoholisti/mielenterveysongelmainen äiti asuu kauempana, joten ovia ei tule kolkuttelemaan. Minulla auttoi kovasti kun uhkasin, että jos känniset puhelut ja haukkumiset ei lopu niin lopetan kokonaan yhteydenpidon ja vaihdan puhelinnumerot salaisiksi. Viesti meni onnekseni perille ja nykyään soittaa vain selvinpäin ja harvakseltaan. Joskus sataa paskaa niskaan, mutta loppuu aika nopeasti kun muistutan tuosta yhteydenpidon lopettamisesta. Joten äidilleni olen kuitenkin jollain tavoin tärkeä ja hänelle tärkeää, että saa yhteyttä pitää kun hän jaksaa nyt yrittää näillä asettamillani ehdoilla. Suoraan olen myös hänelle kertonut miltä tuntui kasvaa hänen lapsenaan. Silloin en voinut valita mitä siedän, mutta nyt voin. :hug:

 

Ihan ku meillä...muuta asiaa ei oo kun kännissä haukkua kuinka paska mä olen ja kuinka olen pilannut sen elämän =(

Tämä tuttua, äiti sanonut monta kertaa suoraan naamalleni että hän olisi paljon onnellisempi ja hänellä olisi paljon rikkaampi elämä ellei mua ja veljeäni olisi koskaan ollut

:/

 

Eikö kellään ole siis mitään tähän??!!

Asuuko äitisi kauempana? Tuleeko teille kotiin vai tapahtuvatko yhteydenotot puhelimitse? Minulla "onneksi" alkoholisti/mielenterveysongelmainen äiti asuu kauempana, joten ovia ei tule kolkuttelemaan. Minulla auttoi kovasti kun uhkasin, että jos känniset puhelut ja haukkumiset ei lopu niin lopetan kokonaan yhteydenpidon ja vaihdan puhelinnumerot salaisiksi. Viesti meni onnekseni perille ja nykyään soittaa vain selvinpäin ja harvakseltaan. Joskus sataa paskaa niskaan, mutta loppuu aika nopeasti kun muistutan tuosta yhteydenpidon lopettamisesta. Joten äidilleni olen kuitenkin jollain tavoin tärkeä ja hänelle tärkeää, että saa yhteyttä pitää kun hän jaksaa nyt yrittää näillä asettamillani ehdoilla. Suoraan olen myös hänelle kertonut miltä tuntui kasvaa hänen lapsenaan. Silloin en voinut valita mitä siedän, mutta nyt voin. :hug:

Asuu ihan parin talon päässä, harvakseltaan nähdään silti (lähinnä kaupassa tms..) Joskus humaloissaan hyökkää meille, haukkuu kuin..mihin sitä vertaisi edes...joka tapauksessa on sitä mieltä ettei minun ja mieheni edes pitäisi olla yhdessä yms...

 

Nouse äitisi yläpuolelle, ole teistä se aikuinen. Äitisi alkoholismillaan ei siihen pysty.
Kerro äidillesi että välität, mikäli tunnet niin.
Äitisi on jäänyt 'lapseksi' teidän suhteessanne ja kaipaa kipeästi sinun hyväksyntää.
On sinun päätettävissä hyväksytkö ja annat anteeksi vai jääkö äitisi omilleen.

Tätä tein 12-vuotiaasta asti. Äiti nousi joskus iltapäivällä krapuloiltaan, haki kaapista pullon (joita olin jo monta kaatanut viemäriin-ettei äiti juo niin montaa!!) ja kysyi oonko kaupassa käynyt, mitä ruokaa ja isoveljeskin tarttis ravintoa jo tähän aikaan mennessä....

 

Muutto vähän kauemmaksi? Voisiko siitä olla apua?

 

Muutto vähän kauemmaksi? Voisiko siitä olla apua?

Tässä pikkukylässä ei kilometrejä muuteta

 

Et voi tehdä muuta, kuin rakastaa äitiäsi, ja hyväksyä hänet laisenaan (mutta häntä ei ole pakko ottaa jokapäiväiseen elämäänsä rasitteeksi). Jos hän itse ei halua muuttua/lopettaa juomista, todella, KUKAAN EI voi häntä siihen patistaa, ei hellästi eikä pakolla. Välimatka, vaikka se tuntuu pahalta, on usein ainoa vaihtoehto. Jos ei halua itseään loppuun asti polttaa. Toivon mukaan äitisi itse saa sen ahaa-elämyksen, ja hakee apua. Toivotonta tapausta EI ole, onneksi. Mutta kaikki lähtee itsestä.

 

Muutto vähän kauemmaksi? Voisiko siitä olla apua?

Tässä pikkukylässä ei kilometrejä muuteta

No voih Tuo on sitten hankala paikka. Toivottavasti saisitte jotenkin asian ratkaistua. Tiedän, että elämämme olisi juuri tuollaista helvettiä jos lähekkäin asuisimme.

 

Muutto vähän kauemmaksi? Voisiko siitä olla apua?

Ei se auta välttämättä yhtään =(

 

Ihan ku meillä...muuta asiaa ei oo kun kännissä haukkua kuinka paska mä olen ja kuinka olen pilannut sen elämän =(

Tämä tuttua, äiti sanonut monta kertaa suoraan naamalleni että hän olisi paljon onnellisempi ja hänellä olisi paljon rikkaampi elämä ellei mua ja veljeäni olisi koskaan ollut

:/

Niin kuulemma olis ja eikä tarvis juodakkaan jos me ei oltas pilattu sen elämää!!Että ihan sen takia ryyppää ku me ollaan niin paskoja!!

 

Et voi tehdä muuta, kuin rakastaa äitiäsi, ja hyväksyä hänet laisenaan (mutta häntä ei ole pakko ottaa jokapäiväiseen elämäänsä rasitteeksi). Jos hän itse ei halua muuttua/lopettaa juomista, todella, KUKAAN EI voi häntä siihen patistaa, ei hellästi eikä pakolla. Välimatka, vaikka se tuntuu pahalta, on usein ainoa vaihtoehto. Jos ei halua itseään loppuun asti polttaa. Toivon mukaan äitisi itse saa sen ahaa-elämyksen, ja hakee apua. Toivotonta tapausta EI ole, onneksi. Mutta kaikki lähtee itsestä.

Mä en jotenkin usko että äiskä saisi ahaa-elämystä
:/

Sillä viina vie...ja viina myöskin tuo... elämä on vaan sitä..

Kaikki niin turhauttavaa, kerta toisensa jälkeen, tuettuna, ei tuettuna, ihan sama lopputulos. Koko perhe auttanut aina ja silti...tämä..

Välitkin katkaisin muutamaksi vuodeksi mutta yhtäkkiä äiskä olikin taas siinä.

 

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=168
Tuossa yksi linkki ja muitakin löytyy googlella.

Sanoisin tähän että älä syytä äitiä, älä syytä itseäsi. Hankkikaa ymmärrystä ja tulkaa kuntoon. Sitten voitte rakastaa toisianne.

 

Et voi tehdä muuta, kuin rakastaa äitiäsi, ja hyväksyä hänet laisenaan (mutta häntä ei ole pakko ottaa jokapäiväiseen elämäänsä rasitteeksi). Jos hän itse ei halua muuttua/lopettaa juomista, todella, KUKAAN EI voi häntä siihen patistaa, ei hellästi eikä pakolla. Välimatka, vaikka se tuntuu pahalta, on usein ainoa vaihtoehto. Jos ei halua itseään loppuun asti polttaa. Toivon mukaan äitisi itse saa sen ahaa-elämyksen, ja hakee apua. Toivotonta tapausta EI ole, onneksi. Mutta kaikki lähtee itsestä.

Mä en jotenkin usko että äiskä saisi ahaa-elämystä
:/

Sillä viina vie...ja viina myöskin tuo... elämä on vaan sitä..

Kaikki niin turhauttavaa, kerta toisensa jälkeen, tuettuna, ei tuettuna, ihan sama lopputulos. Koko perhe auttanut aina ja silti...tämä..

Välitkin katkaisin muutamaksi vuodeksi mutta yhtäkkiä äiskä olikin taas siinä.

Näinhän se on joo...mutta,kuten sanoit,viina vie.Hautaan asti.

 

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=168
Tuossa yksi linkki ja muitakin löytyy googlella.

Sanoisin tähän että älä syytä äitiä, älä syytä itseäsi. Hankkikaa ymmärrystä ja tulkaa kuntoon. Sitten voitte rakastaa toisianne.

Eikös tuo ole läheisriippuvuuteen??!! Eikä alkoholistin läheisille
:/

 

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=168
Tuossa yksi linkki ja muitakin löytyy googlella.

Sanoisin tähän että älä syytä äitiä, älä syytä itseäsi. Hankkikaa ymmärrystä ja tulkaa kuntoon. Sitten voitte rakastaa toisianne.

Eikös tuo ole läheisriippuvuuteen??!! Eikä alkoholistin läheisille
:/

Alkoholistien omaiset on läheisriippuvaisia.

 

Ihan ku meillä...muuta asiaa ei oo kun kännissä haukkua kuinka paska mä olen ja kuinka olen pilannut sen elämän =(

Ja meillä sukulaiset on vielä kaiken kukkuraksi haukkunut minutkin kun en ole äitiäni saanut raittiiksi.

 

Ihan ku meillä...muuta asiaa ei oo kun kännissä haukkua kuinka paska mä olen ja kuinka olen pilannut sen elämän =(

Ja meillä sukulaiset on vielä kaiken kukkuraksi haukkunut minutkin kun en ole äitiäni saanut raittiiksi.

Meillä ei...kun niitä sukulaisiakin kuolee viinaan...Onko muka alkoholismi jotenki suvussa kulkeva juttu?vai onko vaan sattumaa että suvusta löytyy paljon samanakaltaisia juoppoja..

 

Vaikka olen alkkisken lapsi itsekin, en tiedä mikä auttais. Meillä autto vaan isän kuolema.