H
"huh"
Vieras
Mitä pahaa siinä on? Vauvaa ajatelle, jos onkin yhden sijaan kaksi aikuista ihmistä kantamassa saman suuruista taakkaa, huolta ja antamassa hoivaa? Miksi pelata yhdenkortin varaan?
Mitä pahaa siinä on? Vauvaa ajatelle, jos onkin yhden sijaan kaksi aikuista ihmistä kantamassa saman suuruista taakkaa, huolta ja antamassa hoivaa? Miksi pelata yhdenkortin varaan?
[QUOTE="Elivo";25686693]
Kun pieni lapsi syntyy, pitäisi olla itsestäänselvyys että hän on sen pienen ajan nro 1. Kyllä se äiti ja isä ehtivät käydä elokuvissa, illastaa ja istua kavereidensa kanssa myöhemminkin, se ei ole uhrautumista vaan sopeutumista tilanteeseen jonka ehdot sanelee puolustuskyvytön vastasyntynyt, jolla on tarpeita.[/QUOTE]
Ja sä oot ihan varma, että vauvan elämä menee pilalle, jos äiti käy kaverin kanssa elokuvissa ja lapsi on sen aikaa isän seurassa?
Kun pieni lapsi syntyy, pitäisi olla itsestäänselvyys että hän on sen pienen ajan nro 1. Kyllä se äiti ja isä ehtivät käydä elokuvissa, illastaa ja istua kavereidensa kanssa myöhemminkin, se ei ole uhrautumista vaan sopeutumista tilanteeseen jonka ehdot sanelee puolustuskyvytön vastasyntynyt, jolla on tarpeita.[/QUOTE]
Ja sä oot ihan varma, että vauvan elämä menee pilalle, jos äiti käy kaverin kanssa elokuvissa ja lapsi on sen aikaa isän seurassa?
R
"rtee"
Vieras
[QUOTE="vieras";25689172]Kuinka yksinkertainen pitää olla, että luulee _pienen vauvan_ olevan yhtä kiintynyt äitiin ja isään, jos toinen hoitaa lasta päivän aikana paljon enemmän. Työssäkäyvä ei ole samalla viivalla pienelle vauvalle.[/QUOTE]
Kuinka yksinkertainen tarvii olla että ei tiedosta että päivässä on tunteja enemmänkin kuin pelkkä työpäivän pituus? Kaikki perustuu vaan siihen että kotona ollessakaan mies ei anna/ei saa antaa pienelle vauvalle läheisyyttään. Minuuttipelistä tuskin on kyse, vaan siitä miten vanhemmat ovat läsnä silloin kun ovat.
Kuinka yksinkertainen tarvii olla että ei tiedosta että päivässä on tunteja enemmänkin kuin pelkkä työpäivän pituus? Kaikki perustuu vaan siihen että kotona ollessakaan mies ei anna/ei saa antaa pienelle vauvalle läheisyyttään. Minuuttipelistä tuskin on kyse, vaan siitä miten vanhemmat ovat läsnä silloin kun ovat.
P
pakko sanoa
Vieras
Mä olen suorittanut nyt 11 vuotta äitiyttä. Enkä oo mielestäni suorittanut yli enkä ali. Silti tuntuu, että en taida koskaan valmistua. Oppimista kai loppuun saakka.
Mua ei kiinnosta, vaikka joku äiti kävisi vielä koulussakin imettämässä muksujaan.
Mua ei kiinnosta, vaikka joku äiti kävisi vielä koulussakin imettämässä muksujaan.
M
"mamma"
Vieras
Muistakaa, lapsen hyvinvoinnin takaaminen on kokonaisvaltaista - ei tällästä nyanssi hiomista siitä voiko imevästä olla erossa tunnin vai ei.
On ihan sama vaikka lapsi olisi vauvaiän nukkunut perhepedissä, istunut kantoliinassa ymym jos kouluikäisenä kotiolot on yksi perhehelvetti jossa taistellaan taloudellisesta selviytymisestä, alkoholiongelmista tai vaikkapa vaan niin "arkisen asian" kanssa kuin koulukiusaaminen.
On ihan sama vaikka lapsi olisi vauvaiän nukkunut perhepedissä, istunut kantoliinassa ymym jos kouluikäisenä kotiolot on yksi perhehelvetti jossa taistellaan taloudellisesta selviytymisestä, alkoholiongelmista tai vaikkapa vaan niin "arkisen asian" kanssa kuin koulukiusaaminen.
H
"heta"
Vieras
[QUOTE="mamma";25689254]Muistakaa, lapsen hyvinvoinnin takaaminen on kokonaisvaltaista - ei tällästä nyanssi hiomista siitä voiko imevästä olla erossa tunnin vai ei.
On ihan sama vaikka lapsi olisi vauvaiän nukkunut perhepedissä, istunut kantoliinassa ymym jos kouluikäisenä kotiolot on yksi perhehelvetti jossa taistellaan taloudellisesta selviytymisestä, alkoholiongelmista tai vaikkapa vaan niin "arkisen asian" kanssa kuin koulukiusaaminen.[/QUOTE]
Peesi. Isoiso peesi. Siksi minua hieman sieppaa tämä ylistys kuinka olin lapsiajan 24/7 kiinni lapsessa ja kuinka se on tehnyt minusta jotenkin paremman... Unohdetaan kokonaisvaltaisuus, kuten asia mitä minä "fanatisoin" on isän rooli pienen vauva elämässä. Ihan siksi että sen sijaan että äiti tekee itsestään korvaamattoman voisikin asiat tehdä kauas katsoisemmin. Antaa miehelle tila isyyteen ja löytää sitä kautta yhteinen sävel vanhemmuuteenkin jossa ymmärretään toistemme eriävät näkökannatkin. Pieni vauva ei kiilaannut väliin vaan tulee "yhteiseksi elämän tehtäväksi" jo ensi rääkäisystä saakka. Vanhemmat voivat kasvaa yhdessä - ja valmistaa näin myös tulevaa aikaa, vuosien päähän.
On ihan sama vaikka lapsi olisi vauvaiän nukkunut perhepedissä, istunut kantoliinassa ymym jos kouluikäisenä kotiolot on yksi perhehelvetti jossa taistellaan taloudellisesta selviytymisestä, alkoholiongelmista tai vaikkapa vaan niin "arkisen asian" kanssa kuin koulukiusaaminen.[/QUOTE]
Peesi. Isoiso peesi. Siksi minua hieman sieppaa tämä ylistys kuinka olin lapsiajan 24/7 kiinni lapsessa ja kuinka se on tehnyt minusta jotenkin paremman... Unohdetaan kokonaisvaltaisuus, kuten asia mitä minä "fanatisoin" on isän rooli pienen vauva elämässä. Ihan siksi että sen sijaan että äiti tekee itsestään korvaamattoman voisikin asiat tehdä kauas katsoisemmin. Antaa miehelle tila isyyteen ja löytää sitä kautta yhteinen sävel vanhemmuuteenkin jossa ymmärretään toistemme eriävät näkökannatkin. Pieni vauva ei kiilaannut väliin vaan tulee "yhteiseksi elämän tehtäväksi" jo ensi rääkäisystä saakka. Vanhemmat voivat kasvaa yhdessä - ja valmistaa näin myös tulevaa aikaa, vuosien päähän.
[QUOTE="rtee";25689217]Kuinka yksinkertainen tarvii olla että ei tiedosta että päivässä on tunteja enemmänkin kuin pelkkä työpäivän pituus? Kaikki perustuu vaan siihen että kotona ollessakaan mies ei anna/ei saa antaa pienelle vauvalle läheisyyttään. Minuuttipelistä tuskin on kyse, vaan siitä miten vanhemmat ovat läsnä silloin kun ovat.[/QUOTE]
Teidän vauvanne ovat sitten huomattavasti korkeammalla tasolla ajattelussaan kun jo ensimmäisinä elinkuukausinaan pystyvät ymmärtämään päivän kulun, tunnit mitkä isä on töissä, äidin ja isän käsitteinä ja näiden suhteen vauvaan ja siksi luomaan kumpaankin yhtä läheisen suhteen vaikka isä on työnsä vuoksi hoitanut lasta huomattavasti pienemmän ajan tämän hereilläoloajasta. Meidän vauvat ovat olleet niin yksinkertaisia että heille on pelkkä sen huomioiminen että tuo ihminen on liki kokoajan vieressäni minua hoitamassa ja ruokkimassa tekee äidistä sen tutumman hoitajan. Ei ole kyse mistään hoitamiskyvyistä tai asiasta mitä meidän vanhempien on tarvinut edes ajatella enempää, saati sitten päteä sillä vaan ihan biologiaa, miten pieni vauva vanhempansa kokee.
Kyllä mies on kaikkia lapsia hoitanut alusta asti, myös yksin. Hän on reissannut/jäänyt kotiin minun reissujeni ajaksi taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa, ollut Koti-isänä jne. On ollut aikoja milloin hän on ollut lapsille se selkeä suosikkivanhempi, isä kenen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa mihin äiti ei lähde mukaan jne. Parhaillaan mies on risteilyllä keskimmäisen lapsen kanssa, isi-tytär-reissu.
Teidän vauvanne ovat sitten huomattavasti korkeammalla tasolla ajattelussaan kun jo ensimmäisinä elinkuukausinaan pystyvät ymmärtämään päivän kulun, tunnit mitkä isä on töissä, äidin ja isän käsitteinä ja näiden suhteen vauvaan ja siksi luomaan kumpaankin yhtä läheisen suhteen vaikka isä on työnsä vuoksi hoitanut lasta huomattavasti pienemmän ajan tämän hereilläoloajasta. Meidän vauvat ovat olleet niin yksinkertaisia että heille on pelkkä sen huomioiminen että tuo ihminen on liki kokoajan vieressäni minua hoitamassa ja ruokkimassa tekee äidistä sen tutumman hoitajan. Ei ole kyse mistään hoitamiskyvyistä tai asiasta mitä meidän vanhempien on tarvinut edes ajatella enempää, saati sitten päteä sillä vaan ihan biologiaa, miten pieni vauva vanhempansa kokee.
Kyllä mies on kaikkia lapsia hoitanut alusta asti, myös yksin. Hän on reissannut/jäänyt kotiin minun reissujeni ajaksi taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa, ollut Koti-isänä jne. On ollut aikoja milloin hän on ollut lapsille se selkeä suosikkivanhempi, isä kenen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa mihin äiti ei lähde mukaan jne. Parhaillaan mies on risteilyllä keskimmäisen lapsen kanssa, isi-tytär-reissu.
?
---
Vieras
H
"heta"
Vieras
Hohhoijaa vaan. Me nyt nähdään selvästi vauvamme ja näiden kyvyt muodostaa läheistä suhdetta hoitajaansa erilaisina. Meillä minä olen hoitanut pikkuvauvoja enemmän kuin mieheni ja siksi uskon ja vauvoista olen huomannut että olen sillä hetkellä se turvallisin ja tutuin hoitaja. Ei mieheni pidä tuota mitenkään isyytensä aliarvioimisena, sen enempää kuin esim minä äitiydelleni kolauksena että sille 1v:lle Koti-isänä toimiva mieheni onkin "ykkösvanhempi".
Vaikka mies on hoitanut vapaa-aikansa kaikkia vauvoja aktiivisesti, on ottanut aikansa ennen kuin hän on ollut näille yhtä tuttu ja läheinen hoitaja kuin äiti, tai jopa se läheisempi. Meillä ei tarvita tuossa tasa-arvoa vaan tuo on ihan sitä biologiaa mihin meillä uskotaan.
Teillä uskotaan sitten erilaiseen. Tuskin teilläkään ollaan kuukauden ikäiseltä saatu haastattelemalla vastauksia siihen kumman hoitajan hän kokee läheisemmäksi.
Idea kuitenkin oli siinä ettei tuolla ole merkitystäkään, vaikka pienelle vauvalle äidin syli olisi tutuin ja turvallisin paikka, se ei mitenkään latista isyyttä, estä isää hoitamasta lasta ja luomasta tähän läheistä suhdetta. Biologia on biologiaa, merkityksellisempänä näkisin sen kun lapsi kasvaa, millaisina hän silloin näkee vanhempansa ja millaiset suhteet hän näihin silloin omaa.
Vaikka mies on hoitanut vapaa-aikansa kaikkia vauvoja aktiivisesti, on ottanut aikansa ennen kuin hän on ollut näille yhtä tuttu ja läheinen hoitaja kuin äiti, tai jopa se läheisempi. Meillä ei tarvita tuossa tasa-arvoa vaan tuo on ihan sitä biologiaa mihin meillä uskotaan.
Teillä uskotaan sitten erilaiseen. Tuskin teilläkään ollaan kuukauden ikäiseltä saatu haastattelemalla vastauksia siihen kumman hoitajan hän kokee läheisemmäksi.
Idea kuitenkin oli siinä ettei tuolla ole merkitystäkään, vaikka pienelle vauvalle äidin syli olisi tutuin ja turvallisin paikka, se ei mitenkään latista isyyttä, estä isää hoitamasta lasta ja luomasta tähän läheistä suhdetta. Biologia on biologiaa, merkityksellisempänä näkisin sen kun lapsi kasvaa, millaisina hän silloin näkee vanhempansa ja millaiset suhteet hän näihin silloin omaa.
Miksi vanhemmuudestakin täytyy tehdä joku tasa-arvotaistelu miehen ja naisen välillä? Vauva tai biologia ei tunne kenenkään feministisiä pyrkimyksiä vaan naiset ja miehet, äidit ja isät ovat erilaisia ja silti samanarvoisia. Tasa-arvon ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kummallakin on vauvan elämässä tasan samanlainen rooli. Ensisijaisen hoitajan (useimmiten äiti) rooli on pienen vauvan näkökulmasta erilainen kuin isän, vauvahan elää symbioosissa äitinsä kanssa. Isän tehtävä on pikkuhiljaa rikkoa tuo symbioosi ja totta kai isä rakentaa suhdetta vauvaansa ihan alusta asti, kuten äitikin. Isän rooli vain korostuu enemmän lapsen ollessa taapero/leikki-ikäinen.
Samoilla linjoilla siis olen kuin Madicken04.
Samoilla linjoilla siis olen kuin Madicken04.
Mun mielestä suurempi ongelma on se, että äidit ottaa kaikesta niin valtavat paineet, ja unohtavat sen tosiasian että jotta pystyisi huolehtimaan lapsesta niin pitää ihan ekana huolehtia itsestään ja jaksamisestaan.
Ainakin mun tuttavapiirissä on enemmän sellaisia äitejä, jotka ovat tehneet itsestään niin korvaamattomia etteivät paskallekaan rauhassa voi mukamas mennä, kuin sellaisia jotka "alisuorittaisivat" eli keskittyisivät kaikkeen muuhun enemmän kuin äitiyteen. Sitten hajoaa pääkoppa ja kärsii parisuhde.
Itse en halua koskaan olla vain äiti. Haluan olla äiti, vaimo, sisko, tytär, ystävä...minä itse.
Ainakin mun tuttavapiirissä on enemmän sellaisia äitejä, jotka ovat tehneet itsestään niin korvaamattomia etteivät paskallekaan rauhassa voi mukamas mennä, kuin sellaisia jotka "alisuorittaisivat" eli keskittyisivät kaikkeen muuhun enemmän kuin äitiyteen. Sitten hajoaa pääkoppa ja kärsii parisuhde.
Itse en halua koskaan olla vain äiti. Haluan olla äiti, vaimo, sisko, tytär, ystävä...minä itse.
Miten se vauva-ajan symbioosi on uhka isä-lapsi-suhteelle? Eikös täällä aina toitoteta, että lapsuutta on vielä paljon jäljellä sen ekan kolmen vuoden jälkeenkin? 
Saati sitten ekan vuoden jälkeen. Ihan hyvät suhteet isiinsä on suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä siitä huolimatta, että äiti on ollut vauvan ensisijainen hoitaja. Musta on aika huolestuttavaa, jos isyys mitataan sillä, onko pitänyt vauvaa tasan yhtä monta kertaa sylissä ekan vuoden aikana kuin äiti. Äidin pitäisi varmaan lopettaa imetys ja siirtää vauva pulloruokintaan, että isä saisi olla niiiin tasa-arvoinen, että voi ruokkiakin lasta sen 50% ajasta?
Saati sitten ekan vuoden jälkeen. Ihan hyvät suhteet isiinsä on suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä siitä huolimatta, että äiti on ollut vauvan ensisijainen hoitaja. Musta on aika huolestuttavaa, jos isyys mitataan sillä, onko pitänyt vauvaa tasan yhtä monta kertaa sylissä ekan vuoden aikana kuin äiti. Äidin pitäisi varmaan lopettaa imetys ja siirtää vauva pulloruokintaan, että isä saisi olla niiiin tasa-arvoinen, että voi ruokkiakin lasta sen 50% ajasta?
Meidän poika on nyt 1v8kk. Hoidin häntä kotona vauva-aikana ja mies oli töissä. Tuolloin vauva oli toki enemmän kiinni minussa, mutta saatoin käydä omilla menoillani välillä, yötä en kyllä yleensä ollut poissa koska se oli vain kätevämpää niin.
Nyt kun herra on taapero eikä enää vauva, hän viihtyy jo mummojen ja pappojenkin kanssa. Ja äiti ja isä on molemmat herralle "ÄITIIIIH!" yhtä riemastuneella kiljaisulla, joten sanoisin meidän olevan aika tasa-arvoisia vanhempia. Minä en kyllä ole ylisuorittanutkaan vaan olen itsekkäänä ihmisenä tyrkännyt poikaa isälleen päivittäin että saan hetken omaakin rauhaa.
Nyt kun herra on taapero eikä enää vauva, hän viihtyy jo mummojen ja pappojenkin kanssa. Ja äiti ja isä on molemmat herralle "ÄITIIIIH!" yhtä riemastuneella kiljaisulla, joten sanoisin meidän olevan aika tasa-arvoisia vanhempia. Minä en kyllä ole ylisuorittanutkaan vaan olen itsekkäänä ihmisenä tyrkännyt poikaa isälleen päivittäin että saan hetken omaakin rauhaa.
V
vierailija
Vieras
Kaikki menee pieleen joskus jossain vaiheessa. Pitää nousta ylös ja jatkaa. Ei mikään mene niinkuin unelmissa. Lasten ollessa pieniä ja oli koliikki, sai nukuttua leiripatjalla korvatulpissa kun vaimo pyysi. Pystyi käymään töissä ja maksamaan laskut. Itsellä lasten vauva aika oli henkiinjäämistä em ja sairasteluista kuten vaimollakin. Mutta siitä selvittiin. Tsemppiä kaikille.