Miksi äiti ei saisi ikävöidä/kaivata töihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "elli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"elli"

Vieras
Olen 6kk pojun äiti ja toisinaan ikävöin omaa työtäni ja vähän jo odotan työn alkamisajankohtaa... Kotona oon ollut ihan mukavaa ja olen viihtynyt, mutta silti...
Tuntuu vain että suurinosa ihmisistä (etenkin naisista) ei asiaa ymmärrä/hyväksy ja näin töihin kaipuusta ei viitsi aukaista ihan kaikille suutaan. Ja tietysti; tämä vauva-aika on ainutlaatuinen ja nopeasti ohi, enkä mitään työntäyttämää arkea kaipaa, mutta pidän kovasti työni haasteista.

Noh, nyt se on sitten sanottu. Olenko ainoa lajissani?
 
Ja toisaalta, työäiti ei saa kaivata kotiäitiyttä (heti on muuten työnvieroksuja, loinen, siivellä eläjä).. Teet niin tai näin, ni aina väärin päin.. : /
Ja jos toisinpäin, niin on tunteeton paska joka ei välitä lapsestaan..
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Saa ikävöidä, ja kyllä mun kaveripiirissä on useampikin äiti joka on ihan suoraan sanonu et on pakko päästä töihin takas, ei halua olla kotona pitkään. Ja oikein hyviä ja rakastavia äitejä ne on.

Toisaalta, itse en oikein ekan kohdalla tajunnu miten nopeasti se pikkulapsi-aika menee joten seuraavien kohdalla ei ole ollut mitään halua pois kotoa, vaan nautin joka hetkestä kotiäitinä.

Töihin menisin jos olis taloudellisesti aivan pakko, onneksi meillä ei ole kun miehellä on sen verran hyvät tulot ja eletään aika vaatimattomasti. Ja mulla siis maisterin paperit joten työkin olis ihan kivaa ja haastavaa.
 
Saa kaivata ja niin tein minäkin. Silti elin sen kotiajan siinähetkessä enkä pyöriny vaan työodotuksen ympärillä. Sellasta ei jaksa katella että osataan puhua vaan kotoa pääsystä ja töihin menosta.
 
Varmaan samasta syystä kuin että äidit ei saa meikata, äideillä ei saa olla ystäviä eikä omaa elämää, käyttää muita ulkovarusteita lapsella kuin tickettiä... lista on loputon! Kyllä sinä saat tuntea ja elää kuten haluat, mutta muista että vauva-arjesta voi suorastaan nautiakin - jos sen tekee just teille sopivaksi!
 
Ekan kohdalla en tajunnut miten lyhyt se aika on. En osannut rauhoittua kunnolla siihen kotona olemiseen ja koin pientä kotiahdistustakin. Mutta toisen kohdalla ei enää tuntunut samalta, vaan oli kiva olla vaan kotona.. Joskus silti mietin miten kiva olisi saada jotain muutakin elämään taas vaihteeksi. No, ehkä syksyllä töihin!
 
Et oo ainoa. Itse olen tehnyt töitä etänä jopa äitiys- ja vanhempainvapaiden aikana, eikä mun hoitovapaakaan oikeastaan ollut hoitovapaa, kun tein töitä kotoa käsin. Mutta siis muksut on ollu kotihoidossa.

Elämä on ihanaa, kun voi nauttia olostaan sekä työpaikalla että kotona lasten kanssa! :)
 
Mulla vanhempi poika nyt 8v ja hänen ollessa pieni olin vajaa 2v kotona. Tosin 10kk iästä töitä tehden viikonloppuisin sillointällöin(isä oli pojan kanssa) Nyt on työpaikka vaihtunut ja ikääkin tullut lisää, mutta mieli halajaa töihin.... Haluaisin että poika hoidettaisiin kotona ja mulle sopisi kyllä että isäkin jäisi kotiin...
 
Kun mä olin hoitovapaalla ton kuopuksen kanssa (2.5v asti), niin mä tein tasasesti keikkaa (hoitoala) koko ajan, muutamia vuoroja kuukaudessa, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Aivan bueno ratkasu oli, mä pääsin välillä töihin, sain itse päättää milloin menen , milloin en, ei tarvinnu päät veressä tapella mistään jouluvapaista tai kesäloma ajasta, sai hoitotuen lisäksi rahaa, ei tarvinnut viedä lasta hoitoon jne. Toivottavasti sitä kht tuli aikaa ei lyhennetä yhtään, jos vielä lapsen saan, niin 3v asti aion vaan keikkailla.

Eli mulle sopii parhaiten just tää molempia sopivasti. :D
 

Yhteistyössä