miksi äiti ei kelpaa?

[onneton äiti]

Tyttöni on kohta 2-vuotias ja ihan hillitön mummo-fani, ollut jo ihan pienestä saakka. Jos mummo on lähettyvillä, minä olen pelkkää ilmaa, puhumattakaan miehestäni.

Mummo asuu melkein naapurissa ja tyttäreni näkee hänen kanssaan ainakin 2-3 kertaa viikossa. Tytön ensimmäinen sanakin oli mummo ja sitä hokee nykyisinkin eniten. Äitiä ei sen sijaan sano ollenkaan.

Hoidin tyttöäni puolitoista vuotta kotona ja olen varmasti ollut lempeä äiti, pitänyt paljon sylissä ja hellinyt. Rajat on kuitenkin olemassa ja nyt kun uhmaikä lähestyy, niiden pitämisessä onkin tekemistä...

Rajojen pitämistä ei auta se, että mummo lellii lasta todella paljon, ja esimerkiksi antaa tytön kokoajan mussuttaa kaapista herkkuja vaikka minä olen yrittänyt pitää ruoka-ajoista kiinni. Kun olemme mummolassa, mummo kuljettaa tyttöä koko ajan sylissä, viihdyttää ja leikittää. Sitten kaikki ihastelevat kuinka lapsi palvoo mummoaan ja kuinka mummo on tytölleni ykkönen...

En vaan voi sille mitään että olen kateellinen noiden kahden suhteesta. Erityisen pahalta tuntuu, kun lapseni konkreettisesti työntää minua pois läheltään mummolassa, tai alkaa tapella vastaan jos mummo yrittää antaa lasta välillä minulle.

Tiedän olevani lapsellinen, kun olen kateellinen äidilleni tyttäreni ykkösroolista ja toki olen onnellinen että heillä on hyvät välit ja tyttärelläni on ihana mummo. Oma lapsi oli kuitenkin pitkäaikainen haaveeni ja kun hänet vihdoin sain, tuntuu pahalta etten saa olla lapselleni edes vauvana se läheisin.

Teenkö tässä tilanteessa jotakin väärin..? Oppiikohan tyttö koskaan rakastamaan minua puoliksikaan niin paljon kuin mummoaan?

 

[...]

Teet ison numeron asiasta. Ei meillä poika huomaakkaan minua, kun ollaan mummolassa tai isovanhemmat on meillä. Minuahan poika näkee kuitenkin enemmän, niin onhan se luonnollista, että kaipaa isovanhempien huomiota, silloin kun he paikalla ovat.

 

[kysyy]

Oliko lapsi vauvanakin mummolassa hoidossa? jos mummo on oikeesti läheisempi...

 

[ap]

Teet ison numeron asiasta. Ei meillä poika huomaakkaan minua, kun ollaan mummolassa tai isovanhemmat on meillä. Minuahan poika näkee kuitenkin enemmän, niin onhan se luonnollista, että kaipaa isovanhempien huomiota, silloin kun he paikalla ovat.

Kyllä, näin minäkin ajattelisin, jos tosiaan nähtäisiin esim. vain viikonloppuisin. Mutta kun mummon kanssa nähdään todella usein. Ja mökillä saatetaan olla yhdessä parikin viikkoa - luulisi että se mummointo parin päivän päästä siellä edes vähän laantuisi.

Nyt lähinnä fiilis alkaa olla se, että tunnen itseni roistoksi kun otan lapsen mukaani mummolasta lähtiessä. Tyttö olisi varmaan onnellisempi jos saisi asua mummonsa kanssa.

 

[vieras]

Mummulassa poika ei huomaa minua kans ollenkaan, mutta eipä minua haittaa. Näkee mummuansa niin harvoin, kun asuu kaukana. Mutta sille jatkuvalle herkkujen antamiselle pistäisin stopin....

 

[ap]

Oliko lapsi vauvanakin mummolassa hoidossa? jos mummo on oikeesti läheisempi...

Ei ole vauvana ollut paljoa mummolla hoidossa.. tai missään muuallakaan. Oli varmaan 1-vuotias kun ensimmäisen kerran oli äitini luota yötä, meidän ollessa ystäväni häissä. Harvoin on nytkään hoidossa niin, että minä olen muualla.

 

[Snoopy]

Höh, sä oot ÄITI! Lapselle itsestäänselvyys. Sä olet loppuviimeiseksi se, joka lapselle on se tärkein - usko pois! :heart:

 

[vieras]

No aika kova mummofani se minäkin lapsena olin. Eikä se äidin merkitystä millään tavalla vähentänyt. Ei mummolle kannata olla kateellinen. =)

 

[Snoopy]

Muista että rajatkin on rakkautta - eli et tietenkään voi alkaa lelliä lasta niinkuin mummoilla ja papoilla on tapana. Ja oikeuskin.

 

[ap]

No aika kova mummofani se minäkin lapsena olin. Eikä se äidin merkitystä millään tavalla vähentänyt. Ei mummolle kannata olla kateellinen. =)

No tiedän kyllä ettei kannattaisi mutta kun en oikein voi tunteilleni mitään.. :ashamed:

Tilanne on vaan oikein kärjistynyt nyt kun joudumme asumaan vanhempieni luona oman asuntomme ollessa täysremontissa vesivahingon vuoksi.

 

[bud]

Kyllä se ohi menee! Pitihän sitä itsekin lapsena isovanhempia spesiaaleina: niiden luona oli aina kivaa tekemistä ja sai mielinmäärin herkkuja, eikä ne kieltäneet. Vaikka mummo olis jatkossakin yhtä pop, uskon, ettei lapsi noin voimakkaasti reagoi. On vielä tosi pieni. Ja tietää jo, ettet häntä hylkää, vaikka sut torjuukin. Äitiin on helppo purkaa negatiiviset tunteet.

 

[vicy]

meidänkin lapsille mummu on ykkönen kun ollaan sielä. Ne roikkuu mummussa kiinni ja mummu nauttii kun saa lastenlasten kanssa olla ja mä olen kuin ilmaa.. Mutta sitten jos lapsia oikeasti joku asia alkaa pelottaa tai tulee muuten hätä niin ei kelpaakaan enää mummu vaan mun luokse ne tulevat turvaan.
Joten älä hätäile kyllä sunkin lapsellesi äiti on tärkein, vaikka mummu näyttääkin olevan tärkeämpi..

 

[ap]

Kyllä se ohi menee! Pitihän sitä itsekin lapsena isovanhempia spesiaaleina: niiden luona oli aina kivaa tekemistä ja sai mielinmäärin herkkuja, eikä ne kieltäneet. Vaikka mummo olis jatkossakin yhtä pop, uskon, ettei lapsi noin voimakkaasti reagoi. On vielä tosi pieni. Ja tietää jo, ettet häntä hylkää, vaikka sut torjuukin. Äitiin on helppo purkaa negatiiviset tunteet.

Kiitos kannustavista sanoista. Tää on vaan tosiaan tällä hetkellä niin turhauttavaa...

 

[suzyco]

Ymmärrän täysin sun pahan mielen,kyllä itsellänikin olisi. Mä luulen että osittain lapsi suosii senkintakia mummoaan kun hän lasta lellii,sinä taas olet tosiaan se ÄITI ja ihan tylsä ja tyhmä kun pidät rajat lapselle (lapsen mielestä siis) Kyllä ne rajat pitäis olla siellä mummullakin ja se herkkujen anto vois tosiaan ainakin vähentyä.

Meillä on sellanen tilanne ollut jo kauan että tyttö on ihan kauhee mun perään ja isi ei kelpaa mihinkään. Kokoajan meinaa komentaa isäänsä ja haluaa isän pois yms... itelle tulee siitä paha mieli. Mutta sitten kuitenkin aika usein halii iskää yms ja etenkin kun en ole paikalla,niin isi kelpaa oikeen hyvin. Kai se kuuluu vaan tohon ikään. On nyt 2v4kk.

Kai sun lapsi kuitenkin teidän ollessa oman perheen kesken sua halii tms? näyttää että tykkää?

 

[ap]

Ymmärrän täysin sun pahan mielen,kyllä itsellänikin olisi. Mä luulen että osittain lapsi suosii senkintakia mummoaan kun hän lasta lellii,sinä taas olet tosiaan se ÄITI ja ihan tylsä ja tyhmä kun pidät rajat lapselle (lapsen mielestä siis) Kyllä ne rajat pitäis olla siellä mummullakin ja se herkkujen anto vois tosiaan ainakin vähentyä.

Meillä on sellanen tilanne ollut jo kauan että tyttö on ihan kauhee mun perään ja isi ei kelpaa mihinkään. Kokoajan meinaa komentaa isäänsä ja haluaa isän pois yms... itelle tulee siitä paha mieli. Mutta sitten kuitenkin aika usein halii iskää yms ja etenkin kun en ole paikalla,niin isi kelpaa oikeen hyvin. Kai se kuuluu vaan tohon ikään. On nyt 2v4kk.

Kai sun lapsi kuitenkin teidän ollessa oman perheen kesken sua halii tms? näyttää että tykkää?

Joo, jos ollaan oman perheen kesken, niin sitten olen se paras vaihtoehto kyllä. Ja halaa kyllä ja antaa pusuja mummolassakin, mutta kiireellä, ohimennen.

Mutta esim. kaupassa kolmistaan mummon ja tytön kanssa, minä en saa edes ostoskärryä työntää tytön siinä istuessa.. Ihmiset katsoo kun likka kiukuttelee ja työntää mua pois... huhhuh.

 

[Vieras]

Olisitko ap sitten tyytyväinen, jos lapsi roikkuisi sinussa 24/7, eikä haluaisi olla kenenkään muun lähellä?

Olisit ilmeisesti... ainakin kirjoittamasi perusteella, koska itsetuntosi ei kestä läheisten ihmisten kiintymystä keneenkään toiseen.

 

[ap]

Olisitko ap sitten tyytyväinen, jos lapsi roikkuisi sinussa 24/7, eikä haluaisi olla kenenkään muun lähellä?

Olisit ilmeisesti... ainakin kirjoittamasi perusteella, koska itsetuntosi ei kestä läheisten ihmisten kiintymystä keneenkään toiseen.

No en tietenkään, enkä ole sellaista väittänytkään. Ja satunnaisissa mummovierailuissa mummon palvominen olisi minullekin täysin ok. Mutta kun tämä tilanne on meillä jatkuva.

Ei minulla itsetunnossa sen kummempaa vikaa pitäisi olla, en ainakaan ole huomannut missään muulla elämän osa-alueella. Esimerkiksi en ole koskaan osannut olla miehestäni yhtään mustasukkainen. Aika pitkälle meneviä johtopäätksiä teit...

 

[tiina]

Olisitko ap sitten tyytyväinen, jos lapsi roikkuisi sinussa 24/7, eikä haluaisi olla kenenkään muun lähellä?

Olisit ilmeisesti... ainakin kirjoittamasi perusteella, koska itsetuntosi ei kestä läheisten ihmisten kiintymystä keneenkään toiseen.

Viikon ääliö-kommentti, onneksi olkoon.

 

[Snoopy]

Tuo sun kuvailema tilanne kuulostaa ihan normaalilta! Ja en mä nyt lähtis neuvomaan mummoa miten kohdella lastenlastaan. Kyllä isovanhemmat mun mielestä saa lelliä lastenlapsiaan ihan kuten tahtovat! Tietysti täytyy sitten puuttua jos lelliminen on lapselle vahingollista (esim.liikaa karkkia, herkkuja, tms...).

Eikä ne ihmiset kaupassa teitä ihmettele, sä kuvittelet vaan. Ehkä kääntyvät katsomaan mitä lapsi huutaa, mutta eivät ne sua äitinä ole tuomitsemassa!!!

Eivät ne isovanhemmat ole mikään itsestäänselvyys - joskus heistäkin aika jättää tai ovat liian huonokuntoisia viettämään aikaa lastenlastensa kanssa. Ajattele tätä kun seuraavan kerran osoitat katkeruuttasi äitiäsi kohtaan...

 

[ap]

Tuo sun kuvailema tilanne kuulostaa ihan normaalilta! Ja en mä nyt lähtis neuvomaan mummoa miten kohdella lastenlastaan. Kyllä isovanhemmat mun mielestä saa lelliä lastenlapsiaan ihan kuten tahtovat! Tietysti täytyy sitten puuttua jos lelliminen on lapselle vahingollista (esim.liikaa karkkia, herkkuja, tms...).

Eikä ne ihmiset kaupassa teitä ihmettele, sä kuvittelet vaan. Ehkä kääntyvät katsomaan mitä lapsi huutaa, mutta eivät ne sua äitinä ole tuomitsemassa!!!

Eivät ne isovanhemmat ole mikään itsestäänselvyys - joskus heistäkin aika jättää tai ovat liian huonokuntoisia viettämään aikaa lastenlastensa kanssa. Ajattele tätä kun seuraavan kerran osoitat katkeruuttasi äitiäsi kohtaan...

Nyt täytyy kyllä vielä lisätä, että koskaan en ole osoittanut äidilleni katkeruutta, päinvastoin kiittänyt hyvästä hoidosta ja pitänyt omana tietonani ikävät, tyhmät fiilikseni. Niistä herkuista ja muusta lellimisestä olen ohimennen yrittänyt sanoa, mutta niistäkään en viitsi alkaa riidellä.

Edessä on kuitenkin ongelmia esim. tutin kanssa.. se pitäisi ottaa tytöltä jo pikkuhiljaa pois mutta se ei tule tapahtumaan ilman monen päivän kitinää ja huutoa - se on tytölle niin tärkeä. Äitini mielestä lasta ei kuitenkaan saa huudattaa ja voin kuvitella että hän kaivaa tytölle tarpeen tullen tutin esiin vaikka olen kieltänyt... :headwall:

 

[suzyco]

AP: Meillä on sma juttu kaupassa,isä ei sais työntää ees kärryjä jos mä olen siinä vieressä.

Tutista luopumiseen: Älä sitä etukäteen murehdi, se saattaa mennä yllättävänkin kivuttomasti! Meillä oli tyttö jotain 1v8kk pintaan kun tutista luovuttiin kun alko oleen vähän liiankin iso osa elämää...kauhulla odotin et miten menee, ainuttakaan kertaa ei tyttö kuitenkaan tutin perään huutanu! Kyseli kyllä ja pikkusen kitisi,mutta ei muuta. Me tehtiin se niin että mentiin syöttään sorsia ja samalla tyttö heitti itse tutit sorsavauvoille. Sit vaan muistettiin aina välillä kehua kuin hieno ja iso tyttö jo on.

Tsemppiä! Kyllä se siitä sujuu teilläkin!

 

[kahden äiti]

Höh, sä oot ÄITI! Lapselle itsestäänselvyys. Sä olet loppuviimeiseksi se, joka lapselle on se tärkein - usko pois! :heart:

Peesi!

Meillä on ollut ihan kuvailemasi kaltainen vaihe, juuri tuossa iässä. Mulla oli samoja fiiliksiä, nähtiin myös mummoa paljon. Lohdutuksen sana sulle: SE MENEE OHI! Oikeesti. Ennemmin kuin huomaatkaan. Ole vain onnellinen että tytölläsi on useita läheisiä ihmissuhteita. Meillä tyttö nyt 3-v ja tällä hetkellä "fanittaa" pappaa, mummokaan ei enää kelpaa