T
tip tap tip tap
Vieras
joulutunnelma ja -fiilis on tipotiessään? Välillä saattaa kevyt häilähdys mielessä käväistä, että "enää niin ja niin monta päivää jouluaattoon" tai jotain muuta jouluista juttua. Mutta sitten tulee taas tilalle arkiset fiilikset ja mietteet.
Tuntuu, että enin jouluvalmisteluistakin on jo tehty ja ei tiedä oikein mitä tässä pitäisi tehdä. Olen leiponut isomman kanssa pipareita, torttuja leivoin itsekseni, glögiä ollaan juotu suht' mukava määrä, joulukonsertissa kävin eilen, joulukortit olen jo postittanut, joululauluja kuunnellaan lähes päivittäin, joulukoristeet ovat paikoillaan, samoiten jouluverhot ja -valot.....
Vielä on edessä lasten joulujuhlat, lahjojen paketointi ja jouluruokien ynnä - leivonnaisten teko. Sitten onkin jo joulupyhät aivan käsillä.
Tuntuu, että enemmän joulufiilistä on lokakuun lopussa ja marraskuussa. Sitten vain, näin kun joulukuulle päästään, iskee tämä suoritusvaihe päälle, että tee tämä, tuo ja kolmas asia. Sitten voi vasta hengähtää. Tosin en ole vielä sentään joulustressiä saanut. Vaikka siltä kirjoitukseni voi "kuulostaa". Mutta itse olen vasta sitten tyytyväisellä mielellä, kun kaikki ns. pakolliset jouluaskareet on tehty kuntoon.
Mutta en tiedä miten tässä arjen keskellä pitää mielessä joulufiilistä yllä? Tuntuu, että arki vie niin ison osan ajatuksista. Mietin myös sitäkin, että mitä ylipäätään alle 2v lapsi edes ymmärtää tästä joulun ajasta? Miten hänelle tarjota arjen keskellä jouluista fiilistä? Isompi on kyllä täysin joulufiiliksissä, onhan hän jo koululainen.
( Tällä viikolla, kun oli viimeinen perhekerho tälle syksykaudelle, niin tuntui oikein omituiselta pyöriä loppupiirissä ja laulaa "soihdut sammuu kaikki väki nukkuu". Oikein mietin, että "onko nyt tosiaan jo joulu jälleen niin lähellä?" )
Tuntuu, että enin jouluvalmisteluistakin on jo tehty ja ei tiedä oikein mitä tässä pitäisi tehdä. Olen leiponut isomman kanssa pipareita, torttuja leivoin itsekseni, glögiä ollaan juotu suht' mukava määrä, joulukonsertissa kävin eilen, joulukortit olen jo postittanut, joululauluja kuunnellaan lähes päivittäin, joulukoristeet ovat paikoillaan, samoiten jouluverhot ja -valot.....
Vielä on edessä lasten joulujuhlat, lahjojen paketointi ja jouluruokien ynnä - leivonnaisten teko. Sitten onkin jo joulupyhät aivan käsillä.
Tuntuu, että enemmän joulufiilistä on lokakuun lopussa ja marraskuussa. Sitten vain, näin kun joulukuulle päästään, iskee tämä suoritusvaihe päälle, että tee tämä, tuo ja kolmas asia. Sitten voi vasta hengähtää. Tosin en ole vielä sentään joulustressiä saanut. Vaikka siltä kirjoitukseni voi "kuulostaa". Mutta itse olen vasta sitten tyytyväisellä mielellä, kun kaikki ns. pakolliset jouluaskareet on tehty kuntoon.
Mutta en tiedä miten tässä arjen keskellä pitää mielessä joulufiilistä yllä? Tuntuu, että arki vie niin ison osan ajatuksista. Mietin myös sitäkin, että mitä ylipäätään alle 2v lapsi edes ymmärtää tästä joulun ajasta? Miten hänelle tarjota arjen keskellä jouluista fiilistä? Isompi on kyllä täysin joulufiiliksissä, onhan hän jo koululainen.
( Tällä viikolla, kun oli viimeinen perhekerho tälle syksykaudelle, niin tuntui oikein omituiselta pyöriä loppupiirissä ja laulaa "soihdut sammuu kaikki väki nukkuu". Oikein mietin, että "onko nyt tosiaan jo joulu jälleen niin lähellä?" )
