Miksi äidit eivät ota selvää imetyksestä?

["tuplaäiti"]

Esikoisen kanssa en kyllä mitään imetysoppaita lukenut, ja en tajunnut sellaisia olevankaan kun kukaan ei mainostanut. Musta tuntui että imetys on jotain salatiedettä ja vasta toisen vauvan jälkeen tiesin koska ne tiheän imun kaudet ovat jne jne.. Mutta niin monesti kun lukee näitä "tissi suuhun vaan ei oo vaikeeta" -juttuja, ajattelen mielessäni että no tulepa imettämään näillä MUN TISSEILLÄ, joissa on matalat, siis löysät nännit ja ohut pinkki iho (ei ole pahemmin ruskeutunut raskauksien aikana, joka siis paksuntaa sitä), ja joihin ei rintakumi edes hyvin mene ja vauvan sitä imiessä ei juurikaan heru, sellaista vauvaa jolla on aivan hirveän pieni suu - niin tule sitten sanomaan uudestaan että "tissi suuhun vaan, ei oo vaikeeta"! Silloin kyllä ketuttaa tuollaiset kommentit ja HUOLELLA!!!

 

[Kuivatissi]

Nämä tissi suuhun ja luonto hoitaa loput äidit on osittain juuri niitä joiden takia osa turvautuu korvikkeeseen. Hirveää syyllistämistä. Jos omalla kohdalla homma on onnistunut niin luullaan muillakin olevan yhtä helppoa. Vuosisatoja on vauvoille annettu lehmänmaitoa, vuohenmaitoa tai ystävällinen sukulainen/naapuri on antanut omista rinnoistaan, jos äidin oma maito ei ole riittänyt. Loput huonotissisten äitien vauvoista on nopsaan kuolo korjannut. Luojan kiitos korvike on nykyään olemassa.

Väitän voivani asiasta mielipiteeni ilmaista oman kokemukseni pohjalta. Vauva itki rinnalla aina imetyksen jälkeen, vaikka jaksoi jopa tunnin yrittää. Syöttöpunnituksissa, jotka tuli painon laskun takia, huomattiin ettei maitoa tule. Käytännössä pulloruokinnasta taistelin osittaisimetyksen kautta lopulta täysimetykseen. Prosessissa meni 8 viikkoa! Ei ollut hemmetti tissi vaan suuhun ja kyllä se maito riittää touhua! Meni kaksi viikkoa ennen kuin ensimmäiset merkit maidon herumisesta edes tuli. Aika meni vauva tissillä tai pumpatessa. Jos ennen vanhaan ajassa olisi eletty niin ilman ulkopuolista imettäjää olisi vauva varmaan nääntynyt pois. Se on totta, että opastus on puutteellista ja neuvolasta saatava opasmateriaali ei paneudu riittävästi ongelmien ratkaisuun. Kirjastoon ei tuossa vauvan tississäroikuttamisvaiheessa enää ehtinyt, saadut imetysoppaat olin opetellut jo ennen synnytystä. Meillä oli käännekohta kun aloin tehdä miltä tuntuu, eikä niin kuin oppaissa sanottiin kun taitaa olla kokonaisuudessaan tottelemattomat tissit...

 

["hmmm"]

Minusta olisi hyvä, jos jo neuvolaan kuuluisi pari imetyskertaa. Siis sellaista jossa puhutaan vain tulevasta imetyksestä. Se ei ole syyttelemistä, vaan minusta rakentavaa jos ottaa huomioon miten vähän täällä imetetään.

Itsellä eka imetys meni aika plörinäksi ja "syytän" huonoa tukea. En varmaan osannut sitä oikein hakeakaan, vaan ajattelin että mulla on vain jotain vikaa tisseissä tai muussa asiassa. En siis tajunnut sitä edes oikein tarvitsevani kun joka tuutista oli toitotettu, kuinka luonnollista se on.No tuntui kaikelta muulta kuin luonnolliselta. Sitten ennen tokaa raskautta tutustuin ihmiseen joka oli pitkään imettänyt ja puhui siitä todella luonnollisesti ja realistisesti syyttelemättä ketään. Häneltä sainkin sitten uskoa itseeni hyvi paljon ja itseluottamusta ajattelemaan, että hyvin se menee ja sen kuuluukin mennä, eli ongelmien astuessa esiin tukea pyytämään.

Miksi te koette sen syyttelemiseksi jos sanoo, että enemmän tukea pitäisi saada jo ilman kysymistäkin? Ihan selvästi jotain ollaan vailla kun imetys on niin retuperällä Suomessa vai voitteko muuta väittää? Se ON epäluonnollista että äiti synnyttää ja jää käytännössä ihan yksin, myös imetyksen kannalta. Ei monikaan varmaan tajua tarvitsevansa apua ongelman tullessa esiin ja korviketta kun on niin helppo nykyään ostaa, siihen tartutaan helpolla.

 

[njoo]

Itse luin kyllä oppaat, kuuntelin myös synnärillä neuvot, olin kunnon maito kone maito tuli tisseistä oikeen kunnolla mutta tyttö ei maidosta saanutkaan ravinteita? tai jotain, oli sama joiko tissistä tai pumpattua ei noussut paino.. oli uhka jo sairaalaan ruokittavaks kunnes taivuin sen verra että korvikkeita ostettiin. kyllä mä hormiini päissäni itkin silmät pihalle kun niin harmitti!

 

["..."]

Imetys on minusta jokaisen henkilökohtainen asia. Monesti ne ihmiset, joilla imetys onnistuu, luulevat, että ne äidit jotka eivät imetä, eivät ole hakeneet tarpeeksi tietoa, ovat laiskoja ym. On niin helppoa syytellä toisia asioista, jotka itsellä sujuvat.
Itse en tunne syyllisyyttä siitä, että imetys ei onnistunut, enkä ole pullomarttyyri. Itsellä syy oli fysiologinen, eikä mitenkään autettavissa, mutta siltikin lapsi on aina saanut syliä ja läheisyyttä pulloruokinnan yhteydessä.

 

[vieraaas]

Kerronpa omankin versioni.
Lapsi eli rintamaidolla reilun kaksi kuukautta. Oli lähestulkoon koko ajan rinnalla, kun oli hereillä. Ja vielä jäi nälkä. Kasvu oli todella olematonta! Lisäsimme hiljalleen korviketta, koska pumppaamallakaan maitoa ei vain tullut tarpeeksi. Maitoa siis tuli, mutta ei lapsen tarpeisiin riittävästi. Korvikkeen lisäyksen jälkeen lapsi alkoi kasvamaan vauhdilla ja muuttui todella tyytyväiseksi vaivaksi.

Mitä olisin voinut tehdä toisin?

 

[Pin]

Oi nyt taas syyllisiä nostelemaan, tuleeko hyvä mieli?
Ja ehdottomasti enemmän imetystukea naisille, on sanomattakin selvää että sitä tarvitaan Suomessa. Enkä tässä henkilökohtaisesti syytä neuvolantätiäni, serkkua, naapuria tai postimiestä.

Ne "tissi vaan suuhun, luonto hoitaa" -lauseet pitäisi kieltää lailla.

 

[Madicken04]

Luulen että yksi syy on juurikin siinä että tätä "tietoa" tuntuu välillä olevan yhtä paljon kuin tietäjiä. Onneksi en itse kerennyt/älynnyt tutustua aiheeseen enempää vaan pidin imetystä vain luonnollisena vauvanruokintatapana mihin neuvolakin kannusti. Ongelmia sitten tuli mutta niihin sai apua ja tietynlaisella päättävyydellä (ja sillä tuurilla että maito nousi pumpulle) päästiin 4,5kk täysimetykseen ja 10kk kokonaisimetykseen senkin vauvan kohdalla jonka ei pitänyt edes oppia imemään. Seuraavien kanssa onkin ollut parempi säkä ja ovat terveinä ja vahvoina vauvoina oppineet heti imemään.

Mutta tosissaan jos sukulaiset hokevat tuota ettei kellään meidän suvussa ole maito riittänyt, kaverit painostavat korvikkeelle koska "muuten olet 24/7 sisällä jumissa vauvan kanssa eikä isäkään opi hoitamaan lasta kun ei imetyksen takia saa siihen mahdollisuutta", synnärillä ja neuvolassa punnitaan vauvoja huolestuneina ja ollaan heti tuputtamassa korviketta jos paino ei ole ihannekäyrällä. Ympärillä hoetaan kuinka raskasta ja rajoittavaa imetys on ja imetys-fanaatikot (ne oikeat sellaiset...) antavat itsestään niin tuomitsevan kuvan että koko imetys saa samalla negatiivisen sävyn. Jostain syystä imetys mielletään joksikin hyvän äitiyden mittariksi ja siitä tulee suoritus.

Onhan sitä kaikenlaista mikä tekee yksinkertaisesta asiasta hankalan...

 

[Äiti kertaa kaksi]

Oi nyt taas syyllisiä nostelemaan, tuleeko hyvä mieli?
Ja ehdottomasti enemmän imetystukea naisille, on sanomattakin selvää että sitä tarvitaan Suomessa. Enkä tässä henkilökohtaisesti syytä neuvolantätiäni, serkkua, naapuria tai postimiestä.

Ne "tissi vaan suuhun, luonto hoitaa" -lauseet pitäisi kieltää lailla.

Juuri näin!

Itse sain liian vähän tietoa imetyksestä vaikka pyysin. Pyysin sairaalassa, pyysin neuvolassa, mutta neuvolasta kotikäynnillä sain vain imetyksestä kertovia lehtisiä, ja synnärillä kaikilla kätilöillä oli niin kiire, etteivät ehtineet auttaa. Imetystyynyn sain, ja yhteen asentoon joku ohimennen nopeasti opasti, mutta tämä ei riittänyt. Vauva sai kauheita raivareita, ja niihin kätilöt toivat pullomaitoa sen sijaan että olisivat opastaneet imetyksessä. Itse sektion jälkeen väsyneenä on vaikea puolustautua.

Myöhemmin annoin th:lle palautetta, etten saanut riittävästi apua, ja kysyin, että eikö valmennuksessa voisi käsitellä imetystä kunnolla. Sanoi, että se on liian aikaista, että on kätilöiden homma sairaalassa auttaa imetyksessä. Mutta kun niillä kätilöillä ei ole aikaa!!!!!!!!!!

Nyt toista odottasessa olen päättänyt ja th:illekin kertonut neuvolassa, että tämän vauvan imetän!! Piste. Maitoa minulla olisi ensimmäisenkin kanssa tullut, ja pumppausmaidolla ensimmäiset 2-3kk syötinkin. Mutta aivan järjetöntä pumpata ensin maito pulloon ja siitä vauvan suuhun, kun voi se pullon skipata välistä.

En syytä pelkästään muita tahoja, syytän myös itseäni. Minulla ei ollut riittävästi kärsivällisyyttä eikä voimia yrityksiin ja pelkäsin vauvan rintaraivareita. Tuntui että kidutan vauvaa ellen anna nopeaa maitoa.

 

["Hömelö"]

Tai sitte sitä maitoo ei vaan tuu kunnolla vaikka kokeilis kaikki jipot mitä keksii ja lukee, ammattilaisen imetysneuvojan apua myöten. Tai sitte vauva ei vaan saa syötyä kunnolla rinnasta suoraan ja elämä on ihan yhtä imettämisyritystä, valvomista ja korvia vihlovaa huutoo. Eikä auta että joku "paremmin tietävä" sitte tulee ja sanoo, että kyllä sitä maitoa tulee kun imetät vaan ja pumppaat välillä.

 

["asdfr"]

Entä jos imuote vaan ei korjaannu, maitoa ei heru pumpulle eikä neuvolasta eikä synnäriltä saa apua. ENtä jos vauva kuivuu kun maitoa ei tule vaikka synnäriltä sanotaan että näyttäis imevän? Vittu näitä aloituksia. Haista paska AP.

 

[pikku yllätys]

Joo, ei siihen imettämiseen tarvita mitään muuta kuin lähdekritiikkiä ( juu anoppi tai oma äiti ei aina ole oikeassa vaikka miten ajattelisivat parasta, mututieto ei korvaa faktoja) ja omaa järjeä. Laitoksella voi pyytää katsomaan onko imuote oikea ja sitten antaa luonnon hoitaa loput. Yleensä imetys onnistuu kun ei rupea ottamaan siitä jo raskausaikana turhaa stressiä. Meillä vauva imi rintaa 9kk, sitten ei enää kertakaikkiaan suostunut imemään ( 3 viikkoa tehtiin töitä sen eteen, käytettiin pulloa josta ei saa maitoa kuin imemällä kuin rintaa silloin kun hörpyttäminen ei riittänyt jne..) joten siirryttiin korvikkeisiin. Ei siitäkään pidä itseään viedä teuraalle, lapsi kasvaa myös korvikkeella!

 

["asdfr"]

Entä jos lapsi on teholla elämänsä ekat viikot eikä edelleenkään maitoa heru pumpulle? HP AP

 

[Äiti kertaa kaksi]

Joo, ei siihen imettämiseen tarvita mitään muuta kuin lähdekritiikkiä ( juu anoppi tai oma äiti ei aina ole oikeassa vaikka miten ajattelisivat parasta, mututieto ei korvaa faktoja) ja omaa järjeä. Laitoksella voi pyytää katsomaan onko imuote oikea ja sitten antaa luonnon hoitaa loput. Yleensä imetys onnistuu kun ei rupea ottamaan siitä jo raskausaikana turhaa stressiä. Meillä vauva imi rintaa 9kk, sitten ei enää kertakaikkiaan suostunut imemään ( 3 viikkoa tehtiin töitä sen eteen, käytettiin pulloa josta ei saa maitoa kuin imemällä kuin rintaa silloin kun hörpyttäminen ei riittänyt jne..) joten siirryttiin korvikkeisiin. Ei siitäkään pidä itseään viedä teuraalle, lapsi kasvaa myös korvikkeella!

Et voi yleistää omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29323250]Jo otsikon nähdessäni minulle tuli mieleen eräs syy, jonka ap:kin mainitsi. Äidit ja anopit.

Oma äitini ei ollut keskuudessamme minua neuvomassa, mutta sukulaisilta sain kuulla, ettei kenelläkään suvussa ollut maito riittänyt, ja jopa että vaarantaisin lapsen terveyden täysimetyshöpsötyksilläni! Anoppi ei neuvonut eikä tuominnut, mutta useamman kerran olen kuullut häneltä pienen syyllisyydensekaisen huokauksen: mikähän siinä oli, kun ei kenelläkään silloin ennen riittänyt maito.[/QUOTE]

Pakko kertoa, kun anoppi sai tyttärensä luopumaan kolmeviikkoisen vauvan imetyksestä ja siirtymään kokonaan pulloon, koska "ei häneltäkään tullut maitoa kenellekään, että se on suvussa" :kieh: Ja toinen vielä uskoi, eikä edes viitsinyt yrittää.

 

["AivanSama"]

Niin. Imettäminen on hieno juttu.
Omani sain imetettyä 3kk:ksi ja 4kk:ksi. Viimeiset kolme viikkoa meni niin, että minä istuin aamusta iltaan sohvalla tissi vauvan suussa, se söi ja alkoi huutaa nälkää. Siinä vaiheessa, kun joku olis tullut mulle sanomaan, että etkö sä lukenut oppaita ja kyllä sitä maitoa tulee jos vaan imettää ja sinä et vaan yrittänyt jne. niin voin rehellisesti myöntää, että turpaan olisin läiskinyt siihen malliin, että olis etsinyt hampaitaan vielä ens viikon tiistainakin jostain päin suomea.
Kun sitä maitoa ei tule, niin sitä ei tule. Mun mielestä kolmen viikon yritys on ihan hyvä.

 

[Jellonainen]

[QUOTE="Kekäle";29323298]No mulle hoitaja sanoi synnärillä ettei imetys tule onnistumaan ilman rintakumia kun on niin matalat rinnanpäät, siinäpä kaikki opastus mitä aiheeseen olen saanut.

Hyvin tuo kuitenkin on sujunut ilman kumejakin, vauva nyt 4 kk eikä ikinä ole korviketta maistanut.[/QUOTE]

Näin minullakin, ja onneksi oli nimenomaan sitä etukäteistietoa ja sanoin kiitos ei sille rintakumille. Etukäteen aiheeseen perehtyminen vei yli monen karikon, ja pystyin luottamaan maidon riittävyyteen.

 

[feger]

Mullekin uskoteltiin, että ei tule multakaan maitoa, kun ei muiltakaan lähisuvun naisilta (esim. äitini) ole tullut.
Imetin tyttöäni melkein 1,5 vuotta, ihan kettuuntuneena niistä jatkuvista väitteistä, että minusta ei ole siihen. No olipas. Kyllä varsinkin alussa yritettiin vesittää kaikki maidon heruminen, mm. yrittämällä tuputtaa jo sairaalassa lisämaitoa. Mieheni kanssa yritti tyrkyttää lisämaitoa kotona, kun vauva itki tosi paljon.

 

[Madicken04]

Pakko kertoa, kun anoppi sai tyttärensä luopumaan kolmeviikkoisen vauvan imetyksestä ja siirtymään kokonaan pulloon, koska "ei häneltäkään tullut maitoa kenellekään, että se on suvussa" :kieh: Ja toinen vielä uskoi, eikä edes viitsinyt yrittää.

Yhdellä tutulla oli vähän sama homma. Tai siis oli jo raskausaikana kuullut tuota ettei meidän suvussa keneltäkään ole maitoa tullut ja siksi jo ennen vauvan syntymää varustautunut korvikevuorella ja pulloilla. Sairaalassa taisi olla kolme tai neljä päivää minä aikana vauva ei tarvinut mitään lisämaitoa, äitinsä oli sitten kauhuissaan kun kätilöt eivät olleet muistaneet opettaa vauvaa pullolle kun maito kuitenkin loppuu ihan kohta. Pullotreenit siis käyntiin heti ja vauvan ollessa kahden viikon ikäinen voitiin sitten todeta että ei se maito hänelläkään riittänyt kun vauva selvästi haluaa mielummin pulloa kuin rintaa...

 

[Minuli]

[QUOTE="äitee";29323435]Sitä minäkin ihmettelen miten monella "maito ei riitä"[/QUOTE]

Kyllä mä luulen että toi on ihan vaan tietämättömyyttä. Tulee tiheän imun kausi ja tietämättömänä tulkitaan se niin, ettei maitoa tule tarpeeksi ja annetaan pulloa ja tehdään hätäisiä ja vääriä johtopäätöksiä.

Olen myös sitä mieltä, että noi "tissi suuhun vaan"-tyypit ei ainakaan asiaa paranna. Joka tuutissa/oppaassa/neuvolassa sitä mainostettiin että imetys on helppo ja luonnollinen tapa ruokkia vauva. Onkin, silloin jos se sujuu, mutta suurella osalla se ei ole todellakaan itsestäänselvyys ja se saa monet sitten antamaan periksi aivan liian helposti.

Itsellä myös kokemus, että kätilöt ovat sairaalassa usein aivan liian kiireisiä auttamaan ja olisi hyvä jos joka osastolla olisi joku imetystukihenkilö erikseen, joka kiertäisi äitien luona osastolla ja jolta voisi aina pyytää apua.

Mitkään kirjalliset oppaat eivät minusta poista ongelmaa tai hirveämmin auta, vaan jokaisen pitäisi saada henkilökohtaista ja tilanteeseen sopivaa apua, neuvoja ja ohjausta ja ilman sitä syyllistämistä, siitä ei hyödy kukaan. Ihan sama kuin vauvanhoitoonkin annettaisi vaan joku lappu tai vihkonen mistä itse opiskella asiat, eikä kukaan ei kunnolla neuvoisi sua kädestä pitäen.

 

[duurissa]

Jos hankitaan koira, ihmiset kyllä lukee rotukirjoja ja hoito-oppaita. Vauvaa odottaessa luetaan raskausajasta ja aloitetaan kilpavarustelu. Mutta miksi harva vaivautuu ottamaan selvää kuinka lasta ruokitaan? Ei ole mitään tietoa kuinka tulkita lapsen eleitä ja toimintoja, ensimmäisenä oletetaan että maito hiipui, loppui kuin seinään ja kaivetaan ne pahan päivän jemmat esille, annetaan marttyyrin elein pulloa ja murehditaan kuukausitolkulla kun en nyt vaan ollut mikään supermutsi joka pystyy ja jaksaa imettää. Muuten, se on tavalllinen äiti joka siihen pystyy ja tahtoo kyetä, ei mikään super.

Uskotaan niihin äitin ja anopin ohjeisiin joilla varmasti saadaan imetys loppumaan ennen kuin lapsella tulee 3 kuukautta ikää. Seuraavaksi syytetään neuvolantätiä ja synnytyssairaalan henkilökuntaa, naapuria, kaveria ja naapurimaan imetysfanaatikkoa ja sitä lypsylehmää joka luovutti sunkin lapselles lisämaidot sairaalaan, ei mitään vastuuta siitä että itse ottaisi selvää asioista jo etukäteen. Vai onko kaikki vain näyteltyä että ollaan muka uhri mutta oikeasti ollaankin tyytyväisiä että ollaan pullolla ja jostain vinksahtaneesta syystä asiaa ei voi käsitellä oikeilla sanoilla ja syillä vaan pitää piiloutua pullomarttyytin viitan suojiin?
terveisin aika monta turhaa pettymystä kuunnellut.

Miten musta tuntuu että SÄ et ole ottanut ihan kaikkea vielä selville imetyksestä. Tai, elämästä noin yleensäkään

 

[feger]

On niin helppo antaa periksi ja luovuttaa, kun on kaikenlaiset tuttelit yms. korvikemaidot keksitty. Tää on niin tätä nykyaikaa. "imetys ei oo mun juttu" on aika monella argumenttina, miksi ei ole imettänyt

 

[vierr]

Oma äiti imetti kaikki vauvansa, mutta minun imetystä kommentoi, "että taasko se on tissillä" ja "ei taida maito riittää". Pumppaamista kannatti välttää, sillä "pumppaaminen saa tissit roikkumaan". Lisäksi vielä vauvan itku tarkoitti aina sitä, ettei maito riitä, vaan vauva on nälkäinen. Onneksi en uskonut häntä, vaan jaksoin jatkaa mm. tiheän imun kaudet kommenteista huolimatta. Tuntuu olevan vanhemmalla väellä sellainen nujertava vaikutus imetyksen onnistumisessa.

 

[hrshrhers]

Joo, ei siihen imettämiseen tarvita mitään muuta kuin lähdekritiikkiä ( juu anoppi tai oma äiti ei aina ole oikeassa vaikka miten ajattelisivat parasta, mututieto ei korvaa faktoja) ja omaa järjeä. Laitoksella voi pyytää katsomaan onko imuote oikea ja sitten antaa luonnon hoitaa loput. Yleensä imetys onnistuu kun ei rupea ottamaan siitä jo raskausaikana turhaa stressiä. Meillä vauva imi rintaa 9kk, sitten ei enää kertakaikkiaan suostunut imemään ( 3 viikkoa tehtiin töitä sen eteen, käytettiin pulloa josta ei saa maitoa kuin imemällä kuin rintaa silloin kun hörpyttäminen ei riittänyt jne..) joten siirryttiin korvikkeisiin. Ei siitäkään pidä itseään viedä teuraalle, lapsi kasvaa myös korvikkeella!

Kasvaahan se, mutta ne tärkeät vasta-aineet jää saamatta, siksipä sitä imetystä olis hyvä edes täysillä yrittää.

Ihan surkea on imetysneuvonta. Itse kun muutama vuos sitten sain esikoisen, vauva kyllä alkoi imeä mutta mun toinen rinta on ihan kummallinen, nänni sojottaa alaspäin ja siitä vauvan olikin vaikea saada otetta. Yksi ainoa kätilö koko osastolta osoitti aihetta kohtaan kiinnostusta ja yritti auttaa, toi rintakumia ja pyysi soittamaan kelloa aina kun alan imettää, jotta tulee katsomaan miten onnistuu ja auttaa. Itse niissä imetyshormonihuuruissani vaan itkin kun pelkäsin, että pitää jatkossa imettää sitten vain toisesta rinnasta kun pääsen kotiin jne... No, kunhan pääsin kotiin ja maito alkoi oikeasti nousta, alkoi se vauvakin löytää oikean otteen tuosta ja lopulta imetys onnistui.

Imetysneuvonta on persiistä, mutta ei munkaan mielestä kaikki äidit siihen yritä panostaa. Ihan kuin se ei olisi tärkeää (just kommentteja: korvikkeellakin kasvaa...).

Toinen lapsi kun syntyi, imetys sujui alusta asti kuin olisin tehnyt sitä aina. Kokemus auttoi, ohjeita mulle ei toisaalta edes yritetty antaa kun oli ensimmäinen imetetty, enkä kyllä niitä edes tarvinnut.

 

[enmuistanikkiä]

Yhdellä tutulla oli vähän sama homma. Tai siis oli jo raskausaikana kuullut tuota ettei meidän suvussa keneltäkään ole maitoa tullut ja siksi jo ennen vauvan syntymää varustautunut korvikevuorella ja pulloilla. Sairaalassa taisi olla kolme tai neljä päivää minä aikana vauva ei tarvinut mitään lisämaitoa, äitinsä oli sitten kauhuissaan kun kätilöt eivät olleet muistaneet opettaa vauvaa pullolle kun maito kuitenkin loppuu ihan kohta. Pullotreenit siis käyntiin heti ja vauvan ollessa kahden viikon ikäinen voitiin sitten todeta että ei se maito hänelläkään riittänyt kun vauva selvästi haluaa mielummin pulloa kuin rintaa...

Juuri tämmöisiä tarinoita itse ainakin tarkoitan, kun kritisoin sitä "maito ei riittänytkään" -mantraa.

Jos äiti on yrittänyt kaikkensa ja vauva on silti tyytymätön, niin minkäs sille voi? Tosin tyytymättömyyteen voi sitten olla muitakin syitä kuin nälkä, esim. allergiat, refluksi jne, joihin vauva hakee lohtua jatkuvalla imemisellä, mikä taas pahentaa oireita ja oloa, haluaa lohduksi taas rintaa ja kierre on valmis.

Joku manasi kolmen viikon jatkuvaa imettämistä. Tiheänimunkaudet voivat kestää kyllä parista päivästä moneen viikkoon ja tulla eri aikoihin kuin oppaat sanovat. Muut vanhemmat lapset toki osaltaan rajoittavat sitä imettämiseen käytettävissä olevaa aikaa, että ymmärrän kyllä, ettei tuolla tavoin pysty jatkamaan kuukautta tai pidempään. Kolme viikkoakin on hurja saavutus, varsinkin, jos sinulla on ollut muitakin lapsosia siinä huomioitavana