Miksi äitini kyttää painoani ja erityisesti "yli"painoani???

Lapsena olin tosi laiha ja kasvoin silti lähes aina luokkani pisimpänä koulussakin. Muistan erityisesti sen pituuden olleen äidille jonkinlainen ylpeyden aihe. Sukujuhlissa sukulaiset kauhistelivat hoikkuuttani ja mm erään sedän synttäreillä ollessani n 15-vuotias sain häneltä paketillisen suklaata kun hän oli niin kauhuissaan painostani (olin 169cm pitkä ja painoin 46kg). Isäni haukkui minua joskus anorektikoksi päin naamaa, jos en syönyt hänestä tarpeeksi, mutta äitini ei muistaakseni koskaan ollut mitenkään huolissaan ainakaan painostani. (Isä pyysi kyllä heti anteeksi sanomisiaan eikä se jäänyt välillemme hiertämään.) Anorektikko en ikinä ollut. Söin normaalia kotiruokaa ja kylläkin ureilin 7-8 kertaa viikossa koska vanhemmistani lapsilla piti olla harrastuksia

Nyt aikuisiällä painoni on asettunut n 51-52kg tietämille. Lasten saannin jälkeen painoni oli 56kg enimmillään, jolloin äitini usein piikitellen ja vihjaillen antoi ymmärtää että olisin lihava/lihonut. Mm kun mieheni osti minulle ihanat farkut ja sovitin niitä, miehen kysyessä:"Onko ne liian isot?" äitini huudahti pöyristyneenä:"No ei ainakaan liian ISOT!" Farkut olivat juuri sopivat, eivät tiukat tai puristavat mistään kohti.

No, lähinnä on vaan paha mieli. Nyt urheiluharrastuksien alettua painan siis vähemmän, mutta aina miettiessäni tahallista "lihottamista" muutamalla kilolla että saisin edes tissit =D alitajuntaan tulee heti ekana äitini ja se, mitä hän ajattelisi ja sanoisi....

 

siis oikeastikko meinaat 56kg olisi lihava?!! voisit painaa sen 60kg ja yhä olisit sopusuhtainen otappa järkikäteen ja juttele noista paino asioista lääkärillesi

 

Siis enhän minä itse ajattele, että 56 kiloisena olisin ollut lihava! Härregyyd! =D Äitini mielestä ilmeisesti kylläkin.... Olen miettinyt viime aikoina, juontaako jostain lapsuudesta sitten juurensa omaan alitajuiseen painontarkkailuun ja siihen, minkä painoisen "kelpaan" äidilleni.

 

Kultaseni, sun ongelmasi taitaapi olla jossain muualla kuin painossa...

 

No ei äidilläsi kuulosta ainakaan mikään ymmärrettävä, oikeutettu huoli sinusta/terveydestäsi olevan... Toisesta sisään ja toisesta ulos, pidä oma itsesi tuntien itsellesi sopivat liikunta-, syömis- ja painotavoitteet äläkä anna äidin sekaantua edes äänenä takaraivossa! Tsemppiä

 

No ei äidilläsi kuulosta ainakaan mikään ymmärrettävä, oikeutettu huoli sinusta/terveydestäsi olevan... Toisesta sisään ja toisesta ulos, pidä oma itsesi tuntien itsellesi sopivat liikunta-, syömis- ja painotavoitteet äläkä anna äidin sekaantua edes äänenä takaraivossa! Tsemppiä

Näin olen viime aikoina yrittänytkin tehdä Tosin täytän kohta 31 vuotta, joten onhan jo aikakin itsenäistyä äidistä...

 

siinnä tapauksessa kehottaisn "katkasemaan napanuorasi" anteeksi ilkeilyni mutta otappa oikeen iso herkullinen leivos ja syö se sitten rakkaan äiti muorin nenän edessä jos pikkuvinkin tajuaisi..sinun painosi on sinun asiasi ei kenenkään muun..

 

mulla jokseenkin samanlainen fiilis...vaik painanki nyt 59kg kahden lapsen saannin jälkeen, mutta aika moni on maininnut "mahastani"...äitinikin kysynyt monta kertaa, et joko sä taas olet raskaana, kun on tollanen maha...mut siis ei se tosissaan iso ole!! ainakaan mielestäni... oon painanu siis ennen ensimmäistä lasta n.52kg ja oon sen 168cm pitkä.. niin ja neuvolassaki joku tautisen harjottelija mainitsi ensimmäisen lapsen jälkeen, et on tainnu jäädä vähän kiloja raskaudesta ja nauro päälle...kyllä ärsytti...mut mun mielestä, jos susta itestä tuntuu ettet oo liian "lihava", ni älä ressaa...mua kyllä itteäniki on ruvennu ärsyttämään tuo piikittely, et aiompa tehdä asialle jotakin...mutta joissain kohin tuossa sun tekstiä tuli sellanen fiilis, et ihanko kirjottasit musta!

 

Äidilläsi on paino-ongelma. Onko hän mahdollisesti aina kokenut itse olevansa liian lihava ja kadehtinut laihempia?

Oma äitini siirsi painotarkkailun sujuvasti minuun, kun oli koko ikänsä ollut kateellinen pitkälle ja hoikalle siskolleen. Hän itse oli (kuten minäkin) ruumiinrakenteeltaan sellainen Marilyn -tyyppinen, joka ei koskaan näytä hoikalta, vaikka olisi kuinka laiha. Elävästi muistan, kun hän minun ollessa sellainen parikymppinen totesi minulle, että olen minäkin ihan nätti mitä serkkuni (äitini siskontytär), vaikka olen lyhyt...

 

Äidilläsi on paino-ongelma. Onko hän mahdollisesti aina kokenut itse olevansa liian lihava ja kadehtinut laihempia?

Oma äitini siirsi painotarkkailun sujuvasti minuun, kun oli koko ikänsä ollut kateellinen pitkälle ja hoikalle siskolleen. Hän itse oli (kuten minäkin) ruumiinrakenteeltaan sellainen Marilyn -tyyppinen, joka ei koskaan näytä hoikalta, vaikka olisi kuinka laiha. Elävästi muistan, kun hän minun ollessa sellainen parikymppinen totesi minulle, että olen minäkin ihan nätti mitä serkkuni (äitini siskontytär), vaikka olen lyhyt...

Tätä äidin omaa ongelmaa itsensä suhteen olen miettinyt. Nyt vanhemmalla iällä (äiti on 65-vuotias) äiti urheilee paljon ja on jättänyt herkut pois. Hän on n 164cm pitkä ja painaa ehkä 53kg, mutta kokee olevansa ruma ja lihava, ja omaavansa paksut reidet ja ison pyllyn. Minusta hän taas on liian laiha eikä pari lisäkiloa olisi pahitteeksi.

Olet varmasti oikeassa siinä, että äiti siirtää tätä omaa kontrollointiaan minuun. On saattanut thedä niin jo ollessani lapsi, ehkä kontrolloinut ruokamääriä tms, josta minulle taas on siirtynyt tietynlainen kontrolli omaa painoani kohtaan.

JA MIKÄ KAMALINTA, olin siirtämässä sitä omaan lapseeni! :O Onneksi tajusin sen jo lapsen ollessa alle 2-vuotias ja lopetin syömisen rajoittamisen ja kyttäämisen. Aivan järkyttävää, jos olisin hänellekin tehnyt niin :,( no, nyt minulla on 5-v ihana, hyvin syövä poika.

 

Siis enhän minä itse ajattele, että 56 kiloisena olisin ollut lihava! Härregyyd! =D Äitini mielestä ilmeisesti kylläkin.... Olen miettinyt viime aikoina, juontaako jostain lapsuudesta sitten juurensa omaan alitajuiseen painontarkkailuun ja siihen, minkä painoisen "kelpaan" äidilleni.

No mitäs se sun äidille kuuluu, paljos painat? Mun mielestä sun äitiäs pitäs kiinnostaa ettet paina liian vähän etkä toki ole siaraaloisen ylipainoinen. KUmmastaki on haittaa. Kaikki muu ok.

Jos haluat nostaa painoa jne, niin kannattais käydä salitreenillä lihaksilla nostattaa. Ja rasva on toki positiivista, mut nätytää paremmalta lihaksen kera.

Onko äitisi lihava tms? Tai ollut joskus? Tai onko hän itse vaikkapa sinut saadessaan lihonut ns. holtittomasti? Hällä voi olla tämmösiä pelkoja. Omia pelkojansa.

 

Äidilläsi on paino-ongelma. Onko hän mahdollisesti aina kokenut itse olevansa liian lihava ja kadehtinut laihempia?

Oma äitini siirsi painotarkkailun sujuvasti minuun, kun oli koko ikänsä ollut kateellinen pitkälle ja hoikalle siskolleen. Hän itse oli (kuten minäkin) ruumiinrakenteeltaan sellainen Marilyn -tyyppinen, joka ei koskaan näytä hoikalta, vaikka olisi kuinka laiha. Elävästi muistan, kun hän minun ollessa sellainen parikymppinen totesi minulle, että olen minäkin ihan nätti mitä serkkuni (äitini siskontytär), vaikka olen lyhyt...

Tätä äidin omaa ongelmaa itsensä suhteen olen miettinyt. Nyt vanhemmalla iällä (äiti on 65-vuotias) äiti urheilee paljon ja on jättänyt herkut pois. Hän on n 164cm pitkä ja painaa ehkä 53kg, mutta kokee olevansa ruma ja lihava, ja omaavansa paksut reidet ja ison pyllyn. Minusta hän taas on liian laiha eikä pari lisäkiloa olisi pahitteeksi.

Olet varmasti oikeassa siinä, että äiti siirtää tätä omaa kontrollointiaan minuun. On saattanut thedä niin jo ollessani lapsi, ehkä kontrolloinut ruokamääriä tms, josta minulle taas on siirtynyt tietynlainen kontrolli omaa painoani kohtaan.

JA MIKÄ KAMALINTA, olin siirtämässä sitä omaan lapseeni! :O Onneksi tajusin sen jo lapsen ollessa alle 2-vuotias ja lopetin syömisen rajoittamisen ja kyttäämisen. Aivan järkyttävää, jos olisin hänellekin tehnyt niin :,( no, nyt minulla on 5-v ihana, hyvin syövä poika.

Hienoa, että olet tajunnut katkaista kierteen! Mutta todellakin, minulla vain aika ja asian sisäistäminen on toiminut "parantavana" asiana. Nykyään jopa nauran sille, kuninka tavallisen ruuan "tuputtamisen" sijaan oman äitini vakiolause oli "älä syö liikaa, ettet pilaa nuoruuttasi olemalla lihava..." Itse olen lähinnä tuputtava äiti.