miksi äidit haluaa mennä töihin,kun lapsi on vasta 9 kk-1 v ikäisiä

Mulla ei pää kestänyt kotona olemista, joten lapsi on ollut hoidossa 1-vuotiaasta. Parempi sekin, kun sekoaminen. Sitä paitsi, mieheni on junaillut raha-asiat niin kehnoon malliin, että töihin oli pakkokin lähteä. Nyt lapsi on melkein 2 ja todella tasapainoinen, oikea hurmuri ja helppo kun mikä. Nyt jaksaisin ollakin paremmin kotona, kun lapsen kanssa voi jo puuhata kaikenlaista, mutta itse olisin ollut hoidon tarpeessa, jos olisin vuosi sitten pakottanut itseni jaksamaan.

 

Tällaisten aloittajat on oikeesti yleensä muutenkin jotain pienemmän lapsen äitejä, jotka ei tiedä vielä oikeesta arjesta yhtään mitään. Toinen vaihtoehto on luomumamma, jonka vessahätäviestintää ei voi kukaan muu kuin hän toteuttaa.

Kiitti, piristys!

 

Siks kun mä oon jo reilu 4v ollu kotona.

Elokuussa olis tarkotus sitten mennä töihin. Vanhin on siis 4v kakkonen sillon 3v ja nuorin 1v3kk. Ja kyllä, hirvittää, ahdistaa ja pelottaa työ elämään palata. Mutta silti alkaa nyt tuntumaan siltä, et olisi jo aika.
Uskon, että kun pääsevät samalle hoitajalle, niin kaikki menee ihan hyvin. :snotty:

 

Alle 3vuotias ei tarvitse ryhmää!! :attn:

Tuo on totta, mutta seuraa kyllä tarvitsee muista lapsista. Meidän 1.7v ainakin viihtyy muiden seurassa.

Seuraa aina tarvitaan.. Sit ku mä jään äippälomalle, aiotaan pitää meidän 5v hoidossa 5 osa-aikapvä/kk. En pidä opinnoista taukoa ollenkaan, joten isompi puolipäivää hoitoon ja vauva mummulaan. Tää on aina niin tapaus kohtaista.. Mulla ei ole täällä paikkakunnalla kavereita tarjottavana meidän esikolle. :/ En mä voi sille seuraa taikoa. Niin ja siis opiskelu on monimuotoisena järjestettyä ja kk oon muutaman päivän vaan koulussa paikalla.

 

Meitä on moneksi, onneksi. Jotkut äidit kokevat olevansa ehjempiä, kun heillä on ammatillinen identiteetti tasapainossa äitiyden kera. Ja mitä vikaa siinä on? Meillä Suomessa vain sattuu olemaan niin ruhtinaallinen tilanne, että niin halutessamme voimme palata työelämään takaisin ja huoletta laittaa jälkikasvumme ammatilliseen hoitoon, missä taatusti huolehditaan siitä pienemmästäkin. Mieluummin tasapainoinen työssäkäyvä äiti kuin kenties kotielämään tyytymätön äiti.

 

Luultavasti äidit ei viihdy kotona,joka on minusta hyvin outoa??Ja toiseksi kulutusmaailman paine pakottaa töihin aiemmin,jotta on rahaa,jolla maksaa suuret velat...Näin monilla,ikävä kyllä...

 

psykologithan suosittelee, että lapsi olisi 3 vuotiaaksi asti kotona ja sanovat, että sen ikäinen ei vielä kaipaa kavereita.

Itse vien lasta kerhoihin ja leikkipuistoon missä näkee kyllä kavereita.

Niin suosittelee ja kyllähän nyt jokaisen järkikin sanoo että lapset on tarkoitettu että ne on siinä vierellä, ja lähtee sit pois kun pärjää itekseen. Mutta se ei nykyään ole mahdollista kun ihminen tarvii tietyn määrän materiaa ollakseen tyytyväinen. Mutta sen vaan sanon että miettikää oletteko sitten tyytyväisiä kun olette vanhainkodissa. Olitteko lastenne kanssa kun he oli pieniä.

 

Aion myös hoitaa lapseni kotona 3-v asti. Minusta on kyllä hienoa jos jollakulla isä tai isovanhemmatkin osallistuvat hoitamiseen, jos äiti menee töihin. Pääasia, että pikkuinen saa turvallisen alun elämälleen, eikä jatkuvasti vaihtuvia hoitajia isoissa levottomissa lapsiryhmissä. Tiedän mistä puhun. Tottakai on myös perhepäivähoito ja ryhmikset, jotka ovat paljon parempia kuin suuri päiväkoti, useissa kaupungeissa/kunnissa vaan pienet yksiköt lakkautetaan RAHAN PUUTTEEN vuoksi. Nyt äidit toimimaan pienten yksiköiden lakkauttamista vastaan!!! Kellään ei kuitenkaan tarvitse olla huonoa omatuntoa omasta päätöksestä, lapsetkin ovat niin erilaisia.

 

Miksi sitten esimerkiksi minulle on useampikin päiväkodissa työssä oleva henkilö sanonut, että alle yksivuotiaan paikka on kotona? Henkilökunta kun tuntuu olevan sitä mieltä, että pienelle koti on parempi paikka.

Koska alle yksivuotiaan paikka on kotona! Oon hoitanut tuon ikäisiä ryhmiksessä ja voin sanoa etten KOSKAAN haluaisi oman lapseni kokevan moista! Siellä ei kertakaikkiaan ole aikaa vastata sen ikäisen tarpeisiin. :'(

 

Laina ei ole syy mennä töihin. Pankin kans voi sopia pidemmän laina-ajan.

Valtion takaaman lainan raja on 25vuotta, nyt kun korot lähtee hurjaan nousuun varmasti moni kotiäiti/isä joutuu lähtemään töihin.

 

Liikun paljon puistoissa, missä on perhepäivähoitajia myös. Usealla on mukana yksi puolitoistavuotias, ja ovat kyllä niin reppania siellä joukossa. Eivät jaksaisi olla ulkona niin kauaa, vaativat tädin huomiota koko ajan, itkevät, eivät leiki kavereiden kanssa, vaan kyyhöttävät jossakin puiston nurkassa yksinään ja tädit vain juttelevat muiden tätien kanssa. Ongelmia on myös sisätiloissa, nämä "vauvat" ovat todella itkuisia siellä.

Varmaan heidänkin vanhemmat ajattelevat, että heidän lapsi viihtyy todella hyvin hoidossa ja leikkivät kavereiden kanssa. Sääli! Kaikilla ei ole sydäntä... ei edes mitä omaan lapseen tulee. Oma itse menee aina etusijalle.

 

Olen sitä mieltä, että lapsen on hyvä olla kotona, edes sinne 2 vuotiaaseen saakka. Olen hoitanut 9kk ikäisiä ja kyllä sydäntä raastaa, kun syliä ei ole samalla tavalla kuin kotona. Kaikkeni olen yrittänyt pienten kohdalla (siis töissä), mutta puitteet eivät ole samoja kuin kotona ollessa. Osa lapsista pärjää loistavasti, osa ei ollenkaan. Riippuu myös päiväkodista, millaiset systeemit siellä on. Joissain päiväkodeissa noudatetaan omahoitajasysteemiä (joka on mielestäni ehdoton pienillä) ja joissain taas ei. Mutta, voin sanoa, että parempi on olla kotona. Eri asia taas, voiko olla?

Joillain voi olla sosiaalisia paineita, jopa niin, että lapsi saa päiväkodista tiettyä hoivaa ja perusturvaa. Jollain ei rahat riitä, joten töihin on mentävä. Niitäkin olen nähnyt töissä, kun vanhempi itkee jättäessään lapsen hoitoon. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että ihan perusvanhempi surutta/ikävöimättä/jännittämättä jättää lapsensa hoitoon.

Ja äitinä ja kasvattajana voin olla varma siitä, että kyllä lapsi tarvitsee kavereita. Vaikka ei olisikaan päivähoidossa, kerhoissa yms. olisi hyvä käydä, jotta tutustuisi muiden lasten maailmaan.

Esikoiseni meni hoitoon 1v.3kk. Itkin vuolaasti, soittelin perään ja kyselin kuulumisia. Kaikki meni todella hyvin ja tyttäreni pärjäsi hienosti, minä vähemmän hienosti. Nyt yritän olla kaikin keinoin pidempään kotona lasteni kanssa.

Mutta, vaikka onkin ihanaa ap, että voit olla kotona, niin kirjoituksesi oli aika provosoiva ja tuomitseva. Joskus päivähoito on ihan ok, mutta kotonakin on hyvä olla.

 

Mua painostetaan lähtemään jo nyt ja viemään lapset hoitoon, nuorempi 8kk ikäinen. En todellakaan ole laittamassa lapsia hoitoon ennen kuin nuorempi on vuoden täyttänyt.
Esikoinen kuulemma TARVITSISI jo nyt päivähoitoa, ei saisi olla kotona mun kanssa ja ainakin osapäivähoitoon pitäisi laittaa vaikka olisinkin kotona. |O |O |O Ikää on sen 2v3kk.
Kukahan senkin osapäivänhoidon maksaisi ja miksi mun pitäis maksaa siitä etten saa olla poikani kanssa??!

Totta on myös se että pää alkaa levitä neljän vuoden kotona olon jälkeen, mutta kyllä tässä se vajaa/vähän reilu puol vuotta vielä jaksetaan!

 

En edes viitsis kommentoida tähän iänikuiseen keskusteluun, jota käydään jatkuvasti täällä. Lapsia on erilaisia ja vanhempia on erilaisia.. Mun poika on menossa hoitoon 1,5v iässä (syksylla) ja uskon vahvasti että tulee viihtymään siellä, kun tykkää niin paljon puuhata toisten lasten kanssa. Uskoisin, että hoitoon vieminen tulee olemaan meille vanhemmille vaikeampaa kun lapselle.

Ja joidenkin on todellakin pakko mennä töihin. Yhden ihmisen palkalla ja kodinhoidontuella ei välttämättä pärjää kovin hyvin (esim. täällä pääkaupunkiseudulla), jos meinaa asua jossain ja syödäkin jotain. Kokemusta on. Pystyy ehkä just ja just elämään, mutta kyllä se aika hermopja raastavaa kituuttamista on. Silleen. Että eiköhän kukin taablaa ihan tavallaan. Tottakai mustrakin olis kiva olla kotona vaikka hamaan tappiin asti.

 

voi jee... taas mennään. popcornit valmiiks.

Ei Juma, mä peesaan tätä!!
Nyt aloitan ketjun alusta ja unohdan että munkin tekis mieli kommentoida, mutta enpäs kommentoi.

 

Itse olen juuri palannut töihin ja lapsi on 1v1kk. Kesän kotona isänsä kanssa ja sitten kuukauden päästä menee hoitoon.

Miksi? Itse en vain enää kestänyt kotona. Kaikkia ei ole luotu kotona olemaan ja taloudelliset seikat myös vaikuttavat töihin lähtöön. Lapseni on vilkas ja sosiaalinen, uskon että hän tulee pärjäämään hoidossa.

Koska kuitenkin 1v on erittäin pieni hoitoon olenkin OSITTAISELLA HOITOVAPAALLA. Suosittelen 30h/vk jaettuna 4 tai 5 päivälle. Sitä ihmettelen mikseivät monet muut tätä vaihtoehtoa käytä. Tosin rajoitteena on se että pitää olla käytännössä vakituinen työsuhde.

 

Niin ja en siis ole päivähoitoa vastaan, vaan laitoin omani 1v 3kk iässä pph:lle hoitoon. Mulla syy hoitoon laittoon oli yksinkertainen: vapautui pitkä sijaisuus ammattia vastaavaan työhön, joita on TODELLA harvoin tarjolla. Olisin tuolla paikkakunnalla edelleen työtön, jos tuota paikkaa en ois vastaanottanut. Tilanteet vaihtelee. Jossain kaupungeissa tuo työn saanti voi olla helpompaa, mutta tuppukylillä ei. :/

 

Alle 3vuotias ei tarvitse ryhmää!! :attn:

Jees, mutta sen ikäisen lapsen vanhemmat saattavat tarvita rahaa!!!

 

tää on niin paras ketju aina oma idea on aina paras! Voi morjens.

 

Mikä on nyt tää koti tai päiväkoti...mä olen ollut pienten ryhmässä töissä päiväkodissa, ja kyllä mä ainakin tykkäsin niistä kovasti ja kaikkeni tein että tuntisivat olonsa turvalliseksi ja tykätyksi. Ne ryhmät kun on aika pieniä niin kerkiikin jotain, ettei se nyt mikään helvetti ole. Toisaalta oman lapseni vein pienenä hoitoon, mutta en ois päikkyyn halunnut viedäkään vaan perhepäivähoitaja oli oikeampi ratkaisu. Kai ihmisillä on syitä vaikka mitä, mullakin oli hyvä syy ja nyt kun tämä pikkukakkonen syntyy niin olen järjestänyt asiat niin että voin olla kotona. Harmitti esikoisen kohdalla viedä, mutta seurasi siitä paljon hyvääkin.

 

saako kysyä, miten te jaksatte ?

sama kysymys joka päivää, siis mikä väliä, kuka mitä tekee, eikö jokainen perhe itse tiedä mitä on kenelle parasta, tosi harvoin oma äiti halua pahaa omalle lapselle, ohhoh teitä

 

Mua painostetaan lähtemään jo nyt ja viemään lapset hoitoon, nuorempi 8kk ikäinen. En todellakaan ole laittamassa lapsia hoitoon ennen kuin nuorempi on vuoden täyttänyt.
Esikoinen kuulemma TARVITSISI jo nyt päivähoitoa, ei saisi olla kotona mun kanssa ja ainakin osapäivähoitoon pitäisi laittaa vaikka olisinkin kotona. |O |O |O Ikää on sen 2v3kk.
Kukahan senkin osapäivänhoidon maksaisi ja miksi mun pitäis maksaa siitä etten saa olla poikani kanssa??!

Totta on myös se että pää alkaa levitä neljän vuoden kotona olon jälkeen, mutta kyllä tässä se vajaa/vähän reilu puol vuotta vielä jaksetaan!

Kuka sua painostaa?! Mies? Mua ainakin ja sen takia joudun 1.8v:n laittaan päiväkotiin.. Mun mielestä olis vielä kitkutettu näillä rahoilla vuos, miehestä ei. :/

 

Alle 3vuotias ei tarvitse ryhmää!! :attn:

Jees, mutta sen ikäisen lapsen vanhemmat saattavat tarvita rahaa!!!

Mutta paikka olisi silloin joko pph tai ryhmis.

 

Niin ja en siis ole päivähoitoa vastaan, vaan laitoin omani 1v 3kk iässä pph:lle hoitoon. Mulla syy hoitoon laittoon oli yksinkertainen: vapautui pitkä sijaisuus ammattia vastaavaan työhön, joita on TODELLA harvoin tarjolla. Olisin tuolla paikkakunnalla edelleen työtön, jos tuota paikkaa en ois vastaanottanut. Tilanteet vaihtelee. Jossain kaupungeissa tuo työn saanti voi olla helpompaa, mutta tuppukylillä ei. :/

Itse en vie pph:lle lukuisista lähipiirissä sattuneista ongelmista johtuen, oli alkkis perhe ja oli perhe jossa mies veteli vaimoa turpiin jne..kaikki ei tietysti ole hunoja mutta en uskalla viedä. vien pieneen päiväkotiin jossa pienet ryhmät koska siellä tädit seuraavat toinen tosiaan.

 

Jos pää hajoaa, masennusta yms, niin tekee äidille ja lapsellekin hyvää uudet ympyrät. Ja tämä on niin totta, eikä siihen kukaan voi vaikuttaa itse, mikä on oma olo ja kunto vaikka kuinka ois vauvan halunnu ja synnyttäny ja vaikka rakastaisi kuinka