Miksi 4 vuotias ei anna lohduttaa?

["tiipii"]

Jos tule jokin "pipi" tai kömmähdys, nii ei anna koskettaa itseään tai lohduttaa, vaan käskee aina pois vaikka selvästi sattuu/tuntuu pahalta. Tämä on alkanut nyt ihan vasta (ehkä muutama kuukausi sitten). Loppujen lopuksi antaa sitte lohduttaa, mutta vaatii erittäin paljon keskustelua jne.
Meillä on aina saanut näyttää niin hyvät kuin pahat tunteensa ja syliin saa tulla silloin ku siltä tuntuu ja vaikkei tuntuskaa. Läheisyyttä siis on.. Tuntuu itseltänikin nii pahalta, kun ei saa itkuun purskahtamaisillaan olevaa lasta katsoa, koskettaa saatika syliin ottaa :/

 

["alkup."]

Täällä ei ilmeisesti ole vastaavanlaisesta kokemusta. Sanokaa edes, onko mun syytä olla huolissaan? :/

 

[stig]

Jos kyseessä on poika niin tuo on aivan normaalia. Miehet haluavat käsitellä vastoinkäymiset itse ilman ulkopuolista apua. Näin siksi, että haluamme olla vahvoja ja tunnemme itsemme heikoksi jos joudumme turvautumaan muihin ihmisiin.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Jokaisella meillä on oikeus käsitellä tunteitamme niin kuin haluamme. Toisaalta, pitääkö joka pipistä tehdä iso show? Kyllä meillä kelpaa tuki, kun oikein tämähtää, mutta ei nyt joka pikkuasiasta tartte lapsikaan enää erityistä huomiota.

 

["alkup."]

Jokaisella meillä on oikeus käsitellä tunteitamme niin kuin haluamme. Toisaalta, pitääkö joka pipistä tehdä iso show? Kyllä meillä kelpaa tuki, kun oikein tämähtää, mutta ei nyt joka pikkuasiasta tartte lapsikaan enää erityistä huomiota.

No ei me nyt mitään show:ta olla pienistä nostettukkaan. Nii, ehkä hän on sen luonteinen, että haluaa käsitellä asian itekseen ja huomio ahdistaa. Se tuntuu vain itestä nii tärkiältä lohduttaa..

 

[pää pystyyn]

meillä on ollut pojalla tuommoista melkein vauvasta ajoittain. oletko varma ettei rakkautesi ole hiukan ripustautuvaa?

on auttanut, kun olen miettinyt onko minulle tärkeämpää kokea itseni tärkeäksi kuin olla tärkeä. jouduin ajoittain vastaamaan myöntävästi. anna lapselle tilaa ottaa myös etäisyyttä ilman että huolestut tai loukkaannut, se on tärkeä palvelus.

lapseni on niin itsenäinen, että joskus huomaan olevani tarvittu vasta erikoistilanteessa, kun lapsi on kipeä tai satuttaa itsensä vieraassa paikassa tai pelästyy siellä, tai meille tulee yllättäen käymään eräs ihminen joka on niin huono lasten kanssa että poika pelkää häntä. silloin minuun ripustautuu pieni apinanpoikanen eikä halua mihinkään. jos tuntuu että alan unohtaa olevani tarpeellinen, muistelen noita tilanteita ja katson tyytyväisenä itsevarmaa lastani.

huolestumaan ehtii huomennakin.

 

[Tepadj]

Ehkä lapsi kokee itsensä jo isoksi tytöksi/pojaksi eikä halua jokaisen haaverin takia lohtua, koska haluaa käsitellä asian itse?

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";25609168]No ei me nyt mitään show:ta olla pienistä nostettukkaan. Nii, ehkä hän on sen luonteinen, että haluaa käsitellä asian itekseen ja huomio ahdistaa. Se tuntuu vain itestä nii tärkiältä lohduttaa..[/QUOTE]

Sun pitää ajatella mikä on lapselle tärkeää, ei sitä mikä on sulle tärkeää.

Muuten: juuri 4-vuotiaana lapset alkavat itsenäistyä vähän enemmän ja omat vanhemmat eivät ole enää kaikkein parhaita kavereita.