Miksen saa ystäviä?

[ihan yksin]

Onko muita, joilla on vaikeaa saada ystäviä?

Olen 30v nainen ja asun pääkaupunkisudulla. Ihmisiä ympärillä riittää. En kuitenkaan ole oikein ikinä pystynyt ystävystymään. Tai en ole osannut.

Olen ihan normaali, enkä mikään kummajainen. Seurustelusuhteita on aina ollut ja ne ovat kestäneet vuosia. Eropäätös on lähtenyt melkein aina itsestäni. Miehet ovat olleet ihan suosittuja ja heillä on ollut paljon ystäviä. Nyt olenkin jo naimisissa ja meillä on yksi lapsi.

Suhteet naisiin ovat ongelmalliset. Olen ulospäinsuuntautunut ja omasta mielestä ihan hauska. Älyssäkään ei ole vikaa. En vain tiedä mikä mättää. Olen nyt oikein tosissani yrittänyt selvittää tätä ongelmaa lukemalla ihmissuhdeoppaita yms. mutten siltikään tajua mikä minussa on vikana, kun en kelpaa.

Yleensä tutustun ihmisiin tosi helposti, enkä ole ainakaan ujo. Olen kohtelias ja kuuntelen muita ja olen kiinnostunut heistä. Yritän käyttäytyä kivana ihmisenä. No jonkun aikaa asia ok, mutta sitten vaan ihmiset kaikkoavat. Kun ollaan jossain uudessa ryhmässä, niin alkuun kaikki tapaa toisiaan yhdessä, mutta sitten ihmiset ystävystyvät ja jään ryhmässä ypöyksin.

Nyt kysynkin. Millaisen ihmisen kanssa toimitte näin? Kuka jää yksin? Yritän tosissani saada jotain muutosta aikaan. Tuon lapsenkin kanssa olisi kiva tuntea muita äitejä. Mitä teen väärin?

 

["jep"]

Vastaavaa ongelmaa itsellä. Olen myös 30-kymppinen. Mistä päin pk-seutua olet?

 

[dfhgfg]

Asutaan Kajaanissa.

 

[gtfhhd]

Homot enää asuu hesassa.

 

[vvuiweA]

Yleensä sellaiset kiltit tytöt, jotka väen vängällä yrittävät olla sosiaalisia tai hauskoja tai suosittuja tai kivoja tai mitä tahansa jopa siinä määrin, että siihen alkaa itsekin uskomaan. Jotakin sokeaa pistettähän siinä on oikein kunnolla, jos kolmekymppisenäkään ei tiedä mikä on.

 

["vvieras"]

Yleensä sellaiset kiltit tytöt, jotka väen vängällä yrittävät olla sosiaalisia tai hauskoja tai suosittuja tai kivoja tai mitä tahansa jopa siinä määrin, että siihen alkaa itsekin uskomaan. Jotakin sokeaa pistettähän siinä on oikein kunnolla, jos kolmekymppisenäkään ei tiedä mikä on.

Eli siis mikä tahansa teeskentely ja vääntäytyminen tekee ihmisestä tylsän ja sellaisen, että seura voi olla jopa kiusallista. Se alkaa näkymään, kun ihmiset ovat tutustuneet toisiinsa.

 

["orion"]

Yrität käyttäytyä kivana ihmisenä? Oletko silloin oma itsesi vai yritätkö olla vain kiva?

Mulla on myöski ollu vaikeuksia saada ystäviä, ja oon miettiny syyksi sitä että mun on vaikea antaa itsestäni (taustalla kait joku pelko tulla torjutuksi kun toinen huomaisi todellisen minun). Ja yritän olla kiva, ystävällinen yms. En tosin myöskään osaa kovin luontevasti kysellä toiselta asioita.

 

[did]

sama juttu myös täällä. Kaksi vuotta sitten aloitin elämäni tyhjästä ja ensimmäisen vuoden aikana ei ollut yhtään kaveria. Sitten ystävystyin yhden henkilön kanssa, jonka kautta alkoi tulla pikavauhtia paljon uusia kavereita.

Ongelmani on nyt siinä, että joudun olosuhteiden pakosta muuttamaan nyt kauaksi nykyiseltä kotiseudultani - paikkaan josta en tunne ketään, ja näin homma alkaa taas alusta

 

[Vätti Räsynyt]

Jos et ole seurassa ihan täysin oma itsesi niin sen pidemmän päälle huomaa ja ei ystäväksi halua henkilöä joka on jotain muuta kuin esittää olevansa. Tulee epämukava olo jos ei pysty lukemaan toista tai hänen tuntemuksiaan/mielipiteitä.

 

[ggg]

Näin aikuisiällä olen huomannut että ne ystävystyvät, jotka uskaltavat tosi rohkeasti lähestyä muita.
Enkä tarkoita sellaista tutustumislähestymistä- vaan syvempää.

Eli selvennän hiukan, tutustumislähestymistä on se kun työpaikalla höpöttelee, moikkailee ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset. Sama pätee myös harrastusryhmiin jne.

Sitten jos tälläisen tutustumisihmisen kanssa haluaa aidosti ystävystyä, on jomman kumman tehtävä se syvempi aloite. Eli ehdottaa vaikka kahdestaan kahville menoa, kysyä toista sinun kanssasi vaikka jumppatunnille, lenkille, jne. ihan mitä vain.

Jäätkö sä tuohon ykkösvaiheeseen kun ei rohkeus riitä "tunkeutua" toisen elämään?

 

[vieras-]

Jos et ole seurassa ihan täysin oma itsesi niin sen pidemmän päälle huomaa ja ei ystäväksi halua henkilöä joka on jotain muuta kuin esittää olevansa. Tulee epämukava olo jos ei pysty lukemaan toista tai hänen tuntemuksiaan/mielipiteitä.

En mä nyt tiedä onko siinä mistään esittämisestä kyse.
Esim. ujojen ja hitaastilämpiävien ihmisten on vaikea olla oma itsensä seurassa, ennenkuin seura on kunnolla tuttua ja ns.turvallista.
Samoin voi olla vaikea näyttää tunteita tuntemattomille.

 

["Vierailija"]

Tylsät. Hajuttomat, mauttomat, särmättömät, huumorintajuttomat ei jaksa kiinnostaa.

Itse esimerkiksi vihaan tyhjänpäiväistä small talkia. Se menee työpaikoilla, puolituttujen kesken jne. pikaisena tervehtimisenä, mutta ei muuten. Huumori toimii parhaiten.

 

["tytti"]

Täällä sama juttu. Olen muutaman vuoden kuluttua 40 ja oikeastaan vasta nyt alkanu tympii tämä tyttökamujen puute. Voi seki tietenki vaikuttaa ku oon nyt pienten lasten kans hoitovapaalla, et kaipaa muutako elämää. Mulla on pari ystävää, jotka ovat kulkeneet vierellä nuoruudesta saakka, mut tosi harvoin tulee tehtyä mitään yhdessä. Voisin alkaa sulle kamuks, mut kun meidän välillä on tommoset 600 km, niin vähän hidastaa????. Semmonen tuli mieleen, et oletko erityisen kaunis? Vois kuvitella, et jotku kokee sen uhkana ja pitää välimatkaa.

 

["tytti"]

Siis kaipaa muutaki elämää????

 

["tytti"]

Hemmetin mobiililaite, Se lätkäsee noita kysymysmerkkejä ku yrittää laittaa hymiötä

 

["vieras."]

Odotatko ihmisiltä liikaa? Annatko heti periksi, jos et saa heiltä toivomaasi signaalia ryhtyä ystäväksi siinä tahdissa kuin sinä haluat? Tällaiset jutut voivat häilyä tunnetasolla ja vaikka ihmiset eivät sitä tiedosta heille vain tulee olo, ettei heidän ole oikein helppo olla kanssasi.

Omalla kohdallani yksinäisyys päättyi siihen, kun en enää miettinyt sitä ja annoin asioiden sujua omalla painollaan. Aloin katsomaan ulospäin ja lopetin miettimästä sisikuntaani liikaa.

 

[jäätön]

Olet liian älykäs? Naiset sietävät miehen älykkyyttä, koska miehet ovat yleensäkin naisia älykkäämpiä. Toiselta naiselta ei älykkyyttä siedetä koska joutuisi kokemaan alemmuudentunnetta ja tuntisi itsensä tyhmäksi.

 

["Mirjami"]

Sama juttu täälläkin. Miten ystäviä voisi saada pk-seudulta?

 

["aloittaja"]

Kiitos vinkeistä ja vastauksista.

Mä olen miettinyt tuota torjutuksi tulemisen pelkoa. Että sillai en osaa antaa itseäni täysillä mukaan. Mutta tuo pointti, että jääkö ihmiset vain tuttavuustasolle, niin kyllä. Näin on. En ikinä pyydä ketään kahville, syömään tms. En vaan uskalla. Pelkään torjuntaa ja mietin liikaa.

 

["vieras."]

Oletko parempi puhumaan kuin kuuntelemaan? Se nyt on yksi mikä tuli mieleen. Mulla nimittäin on vähän päinvastainen ongelma. Olen todella sisäänpäinkääntynyt introvertti, mutta hyvin useat haluaisivat ystävystyä kanssani, minä taas en halua aloittaa kaveruussuhteita ihmisiin, koska en jaksa ylläpitää sellaisia . Jostakin syystä vaan mulle uskoudutaan helposti ja puhutaan kaikenmaaiman asioita enkä yhtään tiedä miksi, koska itse en avaudu muille kovinkaan helposti. Ehkä ihmiset jotenkin tietävät, että en kerro heidän asioitaan eteenpäin? En tiedä.

 

[Tyhmää mutta totta]

Oletko liian "varma nakki"? Mä olen huomannut muutamaan kertaan että myös ystävyyssuhteissa pelaa sama sääntö kuin parisuhdepelissä, että jos joku vaikuttaa liian helpolta nakilta tai epätoivoiselta niin se menettää kiinostavuutensa.

Kun muutin vieraalle paikkakunnalle josta tunsin yhden ystävän ja yritin pitää häneen siksi yhteyttä, ei tällä ystävällä olis oikein ollut aikaa edes kerran kuussa mua tavata (ja kerran kuussa on aika harvoin jos ei tunne muita). Mutta kun elämäntilanteeni muuttui, löysin puolison, työpaikan, työkavereita ja aloitin pari harrastusta joista sain myös ystäviä olisinkin nyt näemmä haluttua seuraa myös tälle ekalle ystävälleni.

Kun olet kiireinen ja sulla on paljon kavereita saat helposti ystäviä, idiottimaista mutta ainakin mun kohdalla totta. Kannattaa ehkä siis antaa itsestään suosittu ja kiireinen kuva...

 

["minää"]

Älykkyydellä tai tyhmyydellä ei ole mitään tekemistä ystävystymisen kanssa. Kummatkin ystävystyvät kaltaistensa kanssa. Pienikin varautuminen vaikuttaa varmasti siihen, etteivät ihmiset välttämättä halua ystävystyä. Mitä rennompi on, sitä helpompaa on saada ystäviä. Osaatko myös itse valita, kenen kanssa haluat ystävystyä ja tehdä "töitä" erityisesti heidän suhteensa. Ala pyytää mukavia ihmisiä kahville tms. Katso mitä seuraa! Ei ainakaan mitään kamalaa!

 

[vieras-]

Mä oon huomannut että ihmiset arvostaa ennakoitavuutta ja sitä että toista on helppo lukea ja arvata mitä tämä ajattelee/haluaa/tekee elämässään.
Itse olen aika ristiriitainen persoona ja melkoinen tuuliviiri myös ja se aiheuttaa kyllä ongelmia.
Ihmisillä on hirveä tarve lokeroida toisia, että voi sanoa jonkun olevan sellainen ja sellainen ja toisen sellainen ja sellainen.
Ihmiset haluavat että lähimmät ihmiset pysyisi mahd.samanlaisina, aina.

 

["vierailija"]

[QUOTE="minää";29247897]Älykkyydellä tai tyhmyydellä ei ole mitään tekemistä ystävystymisen kanssa. Kummatkin ystävystyvät kaltaistensa kanssa. Pienikin varautuminen vaikuttaa varmasti siihen, etteivät ihmiset välttämättä halua ystävystyä. Mitä rennompi on, sitä helpompaa on saada ystäviä. Osaatko myös itse valita, kenen kanssa haluat ystävystyä ja tehdä "töitä" erityisesti heidän suhteensa. Ala pyytää mukavia ihmisiä kahville tms. Katso mitä seuraa! Ei ainakaan mitään kamalaa![/QUOTE]

No kyllähän siitä etenkin naisten kesken voi seurata jotain "kamalaa", kuten kieltäytyminen ja naureskelu tai ihmettely selän takana "että miten se nyt silleen,siis aattele pyys vaan kahville,eihän me ees tunneta kunnolla tai tulla hyvin toimeen" tms.
Naisten välinen ryhmädynamiikka on oikeasti välillä aika mahdotonta, nappailla sieltä täältä vihjeitä mitä voi tehdä ja mitä ei kuuluakseen ns. joukkoon ja ollakseen hyväksytty.

 

["yksinäinen"]

täällä myös yksinäinen pk-seudulta. Tuttavia riittää mutta ei sitä läheistä ystävää