Ei se ehkä ole epätoivoisempaa, mutta itse ajattelen näin: ellei jonkun yhteisen kielen taito ole todella hyvä, helposti jää kyllä aika kapeaksi se yhteinen elo sieltä henkiseltä puolelta. Ei siinä paljon maailmankuvaa puida, eikä tavoiteta toisen sanomasta niitä pieniä, tärkeitä vivahteita, ja voiko silloin tullakaan kovin läheiseksi, jos toinen jää enimmältä osalta ehkä vieraaksi? Ja jos yhteistä kieltä ei ole juuri edes ole, sitten kyllä tulee se epätoivoisen kuva, ei sille oikein paljon mahda. Silloin tulee väkisinkin mieleen lähinnä seksisuhde, mikä ei valtavan rikkaalta elämänmatkalta kuullosta. Tyyliin Kyllä tuolla Perä-Hikiän Pertillekin pitää kuvastosta joku thaieukko löytää korjaamaan nuo tölkit tuosta kauppaan ja hakemaan uusia sänkyhommien välissä.
Sitten toinen haaste on kyllä se erilainen kulttuuri, joka arjessa alkaa vaikuttaa niin monessa sellaisessa asiassa, jota ei ihastumis- ja rakastumisvaiheessa osannut yhtikäs ajatella. Eli kyllä sellainen suhde sitten vaatii valtavasti paljon enemmän, minun mielestäni. Olen joskus sanonut, että kun jo naapuritaloissa asuneet voivat olla kotoisin niin eri maailmoista, kodin ja senastisen elämän tehtyä tehtävänsä, ja jos vielä ollaan eri maakunnistakin, niin tuntuu joskus jo mahdottomalta yhtälöltä sekin. Jos ei ole tuntunut ennen, niin puoli vuotta Elleissä on viimeistään aukaissut silmät.
Ja jos noihin eroihin kaatuu suhteita, eli ei osata ruveta toimimaan yhteen edes omaa muistuttavan kulttuurin kanssa, niin miten sitten vieraan? Että se on, kuin lähtisi juoksemaan maratonia, vaikkei ole sitä ennen jaksanut lähteä edes kävelylenkille kotitalon ympäri. Ei siitä ihan hurjia voi silloin odottaa, keskeytys todennäköinen...
Kun usein kuitenkin tuntuu, että sen ulkomaisen puolison hankkivat (siis nimenomaan hankkimalla hankkivat, eivät tutustu ja rakastu esim. ulkomailla työskennellessään, jolloin tunnettaisiin kunnolla ja sitten rakastuttaisiin) juuri ne, joilla suhteet eivät kerta kaikkiaan synny eivätkä suju täällä kotimaisissakaan joukoissa. Eli jonkun sortin anteeksi nyt mutta juuri monet *reppanat*. Ihmiset, joihin ei ulkomailla ehkä juurikaan rakastuttaisi, mutta kun on syystä tai toisesta miten kenelläkin päästävä ehkä sieltä ulkomailta pois. Ei välttämättä ryöstämään kuiviin, vaan ehkä joistain kulttuureista lähinnä selviämään edes jotenkin. Vaikka juopon äitinkullan hakattavana, mitä nyt noita tarinoita pahimmillaan kuulee. Ei sieltä varmaan jokainen tulisi, jos tietäisi, mihin on päätymässä...
Sitten ovat ihan eri sortin tuntuinen porukka jotenkin esim. ulkomailla työskennelleet, omilla jaloillaan yksinkin pärjäävät, elämänsä hallitsevat maailmankansalaiset, joiden kielitaitokin on monipuolinen ja mielenmaisema myös, ja joilla suhteet toimisivat ja syntyisivät ihan helposti kotimaassakin. Ihmiset, joilla on oikeasti kyky monenlaisten kulttuurien ymmärtämiseen ja taiteiluun kulttuurierojen kanssa, sitä sivistystäkin. Eli nämä jonkun sortin kosmopoliitit. Mutta niihin liittoihin mennään ilmeisesti aika eri syistä, ilman epätoivoa ja hakua periaatteella "Akka on saatava, ainakin sänkyyn."
