Miksei seksiä "saa" pitää intiiminä asiana tai "romantisoida" sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos, että myönnät sen. :) Uskon, että käyttäytymiskuvion havaitseminen on saanut sinut muuttamaan käytöstäsi, ja kohtelet miehiä arvokkaammin nykyään.

Pikemminkin se meni niin päin, että ensin tapasin elämäni miehen ja perustin perheen. Sen jälkeen aloin katsella nuoruuttani pikkuisen eri silmin.

Osin olin varmasti oikeasti naiivi, ja osin erittäin viehättävä. Mutta kyllä minä aina jollakin tasolla tiesin, mihin suuntaan nuo "ystävyydet" olivat menossa.
 
Jokainen saa tottakai pitää seksiä intiiminä ja romanttisena. Eihän siinä mitään pahaa ole. Mun mielestä paha on ainoastaan se että siihen ladataan hirveästi paineita ja odotuksia. Eikä ne paineet koske vain sua vaan etenkin kumppania, jonka pitäisi toteuttaa sun vuosien prinsessaunelmat ja singota jonnekin kiertoradan taakse kuten kioskikirjallisuudessa ikään.

Tuo Chefin esimerkki oli ihan loistava. Olet tavannut elämäsi miehen kaikki synkkaa, parhaassa tapauksessa olette naimisissa ja on The Hääyö. Kaikki on siis täydellistä. Ja entä sitten ellei se olekaan sitä mitä olet odottanut? Ei sitä tajunnan räjäyttävää tapahtumaa, vaan jotain ihan muuta. Ehkä jopa surkeaa. Tai jos toinen osottautuukin enemmän vaikka kinky-ihmiseksi, ja sä taas haluasit jotain ihan muuta.

Itse en ikinä ns. ostaisi sikaa säkissä, vaikka en pahemmin yhden yön suhteita ole harrastanutkaan. Mutta jos yhteen meinataan mennä ja jopa naimisiin asti, niin olisi se kiva tietää natsaako seksinkin puolesta.

En mä aio odottaa avioliittoon asti. =) Se romanttisuus taas tulee jo ihan siitä, että vierellä on se rakas ihminen. Se on siis mun korvien välissä enimmäkseen. En tarkoita sillä mitään harlekiini-kirjojen romantiikkaa.
 
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, joiden mielestä olisi jotenkin pakko mennä panemaan. Jätkäporukassahan on paljon tätä sakkia, jolla tuo kummallinen ajatus ei lopu siihen neitsyyden menettämiseen, vaan mies on vähintäänkin homo jos ei käy kaatamassa jokaista potentiaalista naikkosta.

Minä nyt en ollut ihan kaksikymppinen ekalla kerralla, mutta monta vuotta silti meni, että löysin miehen, jonka kanssa haluaisin harrastaa seksiä. Jos olisin valinnut jossain toisin enkä olisi tutustunutkaan tuohon kaveriporukkaan, jossa pidettiin sitten paljon kosteita kotibileitä, joissa ujous vähän karisi ja jos matkalla ei olisi sattunut muutamaa muutakin juttua, niin helposti siinä olisi voinut mennä muutama vuosi lisää. Ja jos siihen joku olisi tullut minulle sössöttämään, että olen jotenkin estoinen, kun en vain mene hankkiutumaan neitsyydestäni eroon, niin olisin purskahtanut nauruun.

Nykyään en ole niin nirso, potentiaalisia kumppaneita tulee vastaan useampia päivittäin. Toisaalta ihan hassua miten tämä meni näin päin, ja tällaisen sattuman (tai minkälie henkisen kehityksen kautta) minulla on oikein poliittisesti korrekti seksuaalihistoria.
 
Miksi jotkut luulevat, että jos ihminen on kykeneväinen yhden illan juttuihin hän paneskelee kaikkien vastaantulijoiden kanssa ja kaikki kelpaa? Ja että aina pitää saada seksiä kun vain on mahdollista?

En mä ainakaan paneskele ympäriinsä vaikka yhden illan juttuja pystynkin harrastamaan. En myöskään ole mikään tunnevammainen vaan seksi on mulle tarpeiden tyydytystä silloin kun olen sinkku.
 
Arvasin että joku ei ymmärrä tarinan yhteyttä tähän, ja joudun sen selittämään.

Juttuhan menee siis niin, että vaikka nainen esittäisi, että ollaan kavereita, eikä oikeastikaan haluaisi mitään seksuaalista miehen kanssa, niin siitä huolimatta (liian) moni nainen nauttii suorastaan sairaalloisesti kaikesta miehiltä saamastaan seksuaalisesta huomiosta. Tämä seksuaalisen huomion tuoma nautinto saa naisen viekoittelemaan miestä (=skorpionin vakuuttelu), vaikka nainen ei haluaisikaan mitään eroottista miehen kanssa. Kun mies sitten uhraa kaveruuden, tehden jonkinnäköisen aloitteen kun on katsellut naisen viekoittelua ja kääntynyt itsekin sille kannalle, että olisiko tuo kiinnostava nainen, niin nainen tyrmää koko jutun. Nainen voi suuttua miehelle aloitteesta, tai tehdä miehen naurunalaiseksi ystäväpiirissä, tai muuten alentaa miestä. Ja toki nainen väittää, että mies on täysin itse keskinyt koko homman. Näin nainen pistää miestä skorpioninpiikillään, koska minkä nainen "luonnolleen voi?".

Tää on juuri sitä peräkammarinpoika-käytöstä, josta mainitsin tuolla toisessa ketjussa. Miehet eivät uskalla laitta itseään likoon sosiaalisesti, koska jatkuvasti miettivät, että mitäköhän muut ihmiset (ennenkaikkea miehet, eli omat kaverit) minusta miettivät, kun ainoa asia mistä pitäisi olla kiinnostunut on se, mitä kyseinen pokauksen kohteena oleva nainen miettii.

Sitten jäädään kauempaa katselemaan unelmien neitoa, ja katkerana tumputetaan, kun ei se tajunnutkaan miehen syviä tunteita.

Missä miehiin istutetaan nämä sosiaaliset kompleksit, itselleen nauramisen kyvyttömyys? Samassa paikassa kuin se omituinen homokammo, joka kaikkia tuntuu vaivaavan?

Miesten kannattaisi irtautua siitä omasta ääliömäisestä laumahierarkiastaan, jossa tärkeintä on olla nolaamatta itseään muiden miesten silmissä, ja siten lakata nolaamasta itseään naisten silmissä. Jos ainoastaan miettii mitä tämä oman lauman tai viiteryhmän "alfauros" miettii miehen käytöksestä, saa sivusta katsella kun tämä alfauros myös "syö pöydässä ekana", ja muille jää jämät sen jälkeen kun alfa on pyyhkinyt suupielensä ja röyhtäissyt.

Omasta saamattomuudestaan voi syyttää vain mies itseään. Ellei sitten päätä ottaa elämää omiin käsiinsä, nauttia, hassutella ja hölmöillä naisten kanssa. Vaikka sitten saisi otsaansa oudon tai homon kammottavan leiman. Ainakaan ei olisi pulaa naisseurasta.
 

Yhteistyössä