Miksei mies halua naimisiin ?

[Mari]

Eikö mies edes suostu näkemään avioliittoa juridisena sopimuksena? Se helpottaisi ihan hurjasti montaa juttua jos tulee ero tai kuolema. Esimerkiksi pesän ositusta ei voi avoerossa vaatia lainkaan - jos jompikumpi haluaa riidellä, on mentävä suoraan oikeuteen. Se maksaa hurjasti, ja vie aikaa. Ositus on nopeampi ja maksaa muutaman satasen.

Ja toisen jäädessä leskeksi voi toinen jäädä ihan puille paljaille.

Ja lapsen syntyessä nainen voi kieltää isyyden selvittämisen tai kieltää avomieheltään huoltajuuden. Se ei muuten tule automaattisesti vaikka isä olisi tunnustanutkin lapsen. Miehen on tosi hankala hakea isyyden selvittämistä jos äiti on sen kieltänyt.

Auttaisikohan mikään järkeily? Entäs jos et edes kosisi - esitäyttäisit vain maistraatin sivuilta paperin jossa pyydetään avioliiton esteiden selvittämistä ja pyytäisit mieheltä siihen allekirjoituksen. Ja varaisit vain reteesti ajan maistraattiin vihkimiseen. Se vie kaksi minuuttia.

 

[Olivia83]

Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...

No kylläpä te hermostutte vähästä! Enpä ole onneksi teidän miehenä

 

[Olivia83]

Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Kamala tilanne, että yhteinen kotinne on vain miehen nimissä! Heti muutos tuohon asiaan. Jos teille tulee ero, niin mitä sulle jää käteen maksamistasi juoksevista kuluista!?

Joo no me muutettiin tähän kun oltiin tunnettu vasta vähän aikaa, siis aika seurustelun alussa ja silloin mies halusi ostaa asunnon eikä vuokrata ja mulla itselläni ei ollut edes työpaikkaa vielä, joten en voinut ottaa lainaa myös. Oikeassa olet, että asia pitää muuttaa ja kyllä se muutetaankin tavalla tai toisella. =)

 

[mum84]

Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...

No kylläpä te hermostutte vähästä! Enpä ole onneksi teidän miehenä

Sama täällä. Kun itse maksan 100% tämän talon lainasta ja asumiskustannuksista niin en todellakaan olisi valmis mahdollisen eron sattuessa maksamaan uudestaan vielä puolia miehelleni talosta. Kaksi lähisukulaisen avioeroa ihan tässä lähivuosina nähneenä

 

[Vivian]

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...

No kylläpä te hermostutte vähästä! Enpä ole onneksi teidän miehenä

No vähästä ja vähästä, se on niin suhteellista. Mutta jos itse olet miehesi kanssa onnellinen, niin sehän on tärkeintä. Mutta ei kaikkien tarvitse tyytyä samaan kuin mihin sinä tyydyt. :heart: Ja se varmaan onkin se syy, miksi meidän ei tarvitse valittaa välinpitämättömistä tai typeristä miehistämme.

 

[Mari]

Nyt vähintä mitä voit tehdä on alkaa säilyttää KAIKKIA kuitteja tekemistäsi ostoksista! Ja ota kopiot niistä joista muste lähtee aikaa myöten! Ja oikeasti, yritä saada se mies maistraattiin!

Ja sitten sulla on vielä kaikenlainen kiristys ja uhkailu käytössäsi, muista se. Onko miehellä esimerkiksi kanssasi yhteishuoltajuus yhteisiin lapsiin? Ja jos on uusia lapsia tulossa, voit kieltää isyyden selvittämisen. Mutta ehkä kannattaa kuitenkin vähän pehmeämmät keinot kokeilla ensin...

 

[Hawk]

Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...

No kylläpä te hermostutte vähästä! Enpä ole onneksi teidän miehenä

Sama täällä. Kun itse maksan 100% tämän talon lainasta ja asumiskustannuksista niin en todellakaan olisi valmis mahdollisen eron sattuessa maksamaan uudestaan vielä puolia miehelleni talosta. Kaksi lähisukulaisen avioeroa ihan tässä lähivuosina nähneenä

noita tilanteita varten on avioehto, ei sen takia tarvi jäädä naimattomaksi. Sen voi panna koskemaan vaikka kaikkia tuleviakin hankintoja, mutta sellainen sopimus ei auttaisi Oliviaa tilanteessaan.

 

[mum84]

Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...

No kylläpä te hermostutte vähästä! Enpä ole onneksi teidän miehenä

Sama täällä. Kun itse maksan 100% tämän talon lainasta ja asumiskustannuksista niin en todellakaan olisi valmis mahdollisen eron sattuessa maksamaan uudestaan vielä puolia miehelleni talosta. Kaksi lähisukulaisen avioeroa ihan tässä lähivuosina nähneenä

noita tilanteita varten on avioehto, ei sen takia tarvi jäädä naimattomaksi. Sen voi panna koskemaan vaikka kaikkia tuleviakin hankintoja, mutta sellainen sopimus ei auttaisi Oliviaa tilanteessaan.

Tiedän, mutta pysymme naimattomina sillä mikään paperi ei muuta sitoutumisemme astetta mihinkään :heart:

 

[Ehkä siksi]

Ei meidänkään ole tarkoituskaan mennä naimisiin, koska se ei muuta mitään muuta, kuin perimisjärjestystä vähän. Testamentti ajaa saman asian. Sinänsä mulle on ihan sama, vaikka lapset perii minunkin osuuteni, ainoastaan minimaalisen pieni mahdollisuus, että kuolevat kaikki samassa rytinässä tekee asemani heikoksi. Luulen kuitenkin, että siinä vaiheessa muutan mieluusti varattomana vuokrayksiöön...

 

[Emilyn]

Sitä nyt vaan ei satu kiinnostamaan tarpeeksi. Voi olla että vaihtaa sinut parempaan jossain kohtaa. Että kannattaa miettiä jääkö odottamaan sitä päivää vai lähteekö etsimään jonkun joka haluaa naimisiin.

 

[Huoh]

Ei meidänkään ole tarkoituskaan mennä naimisiin, koska se ei muuta mitään muuta, kuin perimisjärjestystä vähän. Testamentti ajaa saman asian. Sinänsä mulle on ihan sama, vaikka lapset perii minunkin osuuteni, ainoastaan minimaalisen pieni mahdollisuus, että kuolevat kaikki samassa rytinässä tekee asemani heikoksi. Luulen kuitenkin, että siinä vaiheessa muutan mieluusti varattomana vuokrayksiöön...

No etpä ole tainnut oikein paneutua aiheeseen.

 

[Mari -76]

Ei meidänkään ole tarkoituskaan mennä naimisiin, koska se ei muuta mitään muuta, kuin perimisjärjestystä vähän. Testamentti ajaa saman asian. Sinänsä mulle on ihan sama, vaikka lapset perii minunkin osuuteni, ainoastaan minimaalisen pieni mahdollisuus, että kuolevat kaikki samassa rytinässä tekee asemani heikoksi. Luulen kuitenkin, että siinä vaiheessa muutan mieluusti varattomana vuokrayksiöön...

Siis onko teillä keskinäinen testamentti?

Kyllähän näitä tapauksia on, joissa lapset ovat heittäneen lesken suoraan ulos asunnosta kun avopuoliso on kuollut. En tiedä kuinka mieluusti sitä sitten alkaa etsiä sitä pientä vuokrayksiötä.

 

[Asidophilus]

Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...

No kylläpä te hermostutte vähästä! Enpä ole onneksi teidän miehenä

Sama täällä. Kun itse maksan 100% tämän talon lainasta ja asumiskustannuksista niin en todellakaan olisi valmis mahdollisen eron sattuessa maksamaan uudestaan vielä puolia miehelleni talosta. Kaksi lähisukulaisen avioeroa ihan tässä lähivuosina nähneenä

noita tilanteita varten on avioehto, ei sen takia tarvi jäädä naimattomaksi. Sen voi panna koskemaan vaikka kaikkia tuleviakin hankintoja, mutta sellainen sopimus ei auttaisi Oliviaa tilanteessaan.

Tiedän, mutta pysymme naimattomina sillä mikään paperi ei muuta sitoutumisemme astetta mihinkään :heart:

Suhteenne on ihanteellisella pohjalla! Mäkin uskon meihin, mutta olen silti mieluummin naimisissa. Taannoin oli jossain uutisissakin, miten laissa edelleen jätetään huomioimatta avoliitto, ja kuolemantapaus on yksi sellainen tilanne, jossa avoliitto ei kannata.

 

[Essi81]

No enpä tajua minäkään, enkä sitäkään, miksi te roikutte tuollaisissa suhteissa.

Varsinkin kun on yhteistä omaisuutta on paljon helpompaa olla naimisissa. Oliko teillä Essi vieläpä niin, että tyttö ei ole teidän yhteinen? Siinä on avopuoliso puilla paljailla jos toinen kuolee (jää vaikka auton alle).

No siitä että roikun tälläisessä suhteessa niin en allekirjoita. Meillä on kuitenkin niin paljon hyvää, tuo naimisiin meno vaan kruunaisi suhteen.

Ja tyttö ei ole siis meidän yhteinen biologisesti. Joo totta on tuo että yhteisen omaisuuden kanssa jää kyllä puille paljaille jos toinen sattuu kuolemaan.

Mites sun lapsen käy, jos sinä kuolet?

No ollaan puhuttu miehen kanssa että kun naimisiin mennään niin mies adoptoi neidin omiin nimiinsä.

 

[Ehkä siksi]

Ei meidänkään ole tarkoituskaan mennä naimisiin, koska se ei muuta mitään muuta, kuin perimisjärjestystä vähän. Testamentti ajaa saman asian. Sinänsä mulle on ihan sama, vaikka lapset perii minunkin osuuteni, ainoastaan minimaalisen pieni mahdollisuus, että kuolevat kaikki samassa rytinässä tekee asemani heikoksi. Luulen kuitenkin, että siinä vaiheessa muutan mieluusti varattomana vuokrayksiöön...

Siis onko teillä keskinäinen testamentti?

Kyllähän näitä tapauksia on, joissa lapset ovat heittäneen lesken suoraan ulos asunnosta kun avopuoliso on kuollut. En tiedä kuinka mieluusti sitä sitten alkaa etsiä sitä pientä vuokrayksiötä.

No, jos vanhin lapsista on nyt 5v, niin tuskin ihan lähivuosina mua ulos heittävät. Toisaalta, jos jään YKSIN en ehkä haluakaan asua 150 neliöisessä talossa. Ja juu, testamentilla saan puolikkaani kyllä. Sitäpaitsi olen pyrkinyt varmistamaan taloudellisen riippumattomuuteni niin, että vuokralle en joudu koskaan, se nyt oli vaan heitto, että onko sillä sitten väliä jos mies JA lapset kuolee.

 

[Rakastunut, mutta ei tyhmä akka eikä soskun elätti]

ja kun sukset menee kenties joskus ristiin, niin lentää pihalle kuin leppäkeihäs!!

Jos on yhteisiä muksuja niin on myös yhteistä velkaa eikä vain toisessa nimissä olevaa-varsinkin avoparilla!

Oma etu pitää olla sen verran mielessä ettei suostu ihan mihin tahansa! Jos ei ukko halua naimisiin niin eihän se pakollakaan suostu, joten miksi sitten suostua lattiamatoksi.....

 

[ketjun eka]

Tämä ketju menikin nyt näköjään ihan muuksi kuin mitä kuvittelin. Kyse oli huonosta itsetunnosta ja sitten toisia alettiin neuvomaan muissa asioissa. Heh, niinpä se taitaa aina olla.

 

[Olivia83]

ja kun sukset menee kenties joskus ristiin, niin lentää pihalle kuin leppäkeihäs!!

Jos on yhteisiä muksuja niin on myös yhteistä velkaa eikä vain toisessa nimissä olevaa-varsinkin avoparilla!

Oma etu pitää olla sen verran mielessä ettei suostu ihan mihin tahansa! Jos ei ukko halua naimisiin niin eihän se pakollakaan suostu, joten miksi sitten suostua lattiamatoksi.....

Jos mun tilannetta tarkoitat niin selitin jo aiemmin. Kun muutettiin yhteen olin 18v. mies 6 vuotta vanhempi. Oltiin tunnettu vasta muutama kuukausi ja haluttiin muuttaa yhteen. Mies ei halunnut vuokrakämppää vaan osti asunnon ja minä työttömänä opiskelijana en voinut silloin osallistua lainojen maksuun, joten mies osti asunnon yksin. Ihan luonnollinen tilanne silloin ja ajattelimme, että ostetaan sitten seuraava yhdessä kun tuskin viihdymme tässä asunnossa kovin kauaa. Nyt ollaan kuitenkin vuosikausia tässä asuttu ja rakastuttu paikkaan eikä olla muuttamassa. Eipä sitä sen kummemmin silloin nuorena mietitty vaan yksinkertaisesti ajauduttiin tähän tilanteeseen. Jos nyt ostettaisiin asuntoa kun molemmilla työpaikat niin en tietenkään niin tyhmä olisi, että mies ostaisi yksin.

 

[vieras]

miehet on syvältä. meillä maalaili jo naimisiin menon,ajankohta sovittiin jne kunnes veti maton alta et katsotaan vuoden päästä. no ei kyllä katsota.

 

[Essi81]

ja kun sukset menee kenties joskus ristiin, niin lentää pihalle kuin leppäkeihäs!!

Jos on yhteisiä muksuja niin on myös yhteistä velkaa eikä vain toisessa nimissä olevaa-varsinkin avoparilla!

Oma etu pitää olla sen verran mielessä ettei suostu ihan mihin tahansa! Jos ei ukko halua naimisiin niin eihän se pakollakaan suostu, joten miksi sitten suostua lattiamatoksi.....

Kyllä meillä asunnon omistus on 50-50. En ottaisi sitä riskiä että asuisin toisen asunnossa ja keräilisin jotain kauppakuitteja mihin rahaa on mennyt. Se nyt vaan menee juurikin niin että jos asunto miehen nimissä niin kaikki lyhennys menee miehen nimissä niin siinä ei oo kyllä naisella mitään sanomista jos ukko pihalle laittaa... vaikka maksaisi kaiken muun ... jollei nyt tosiaan ole todistaa niillä kauppakuiteilla.