Miksei mies halua naimisiin ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taas yksi itkun keskeinen ilta edessä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

taas yksi itkun keskeinen ilta edessä

Vieras
Monesti olen kysynyt, tahtoisiko viettää kanssani koko loppuelämän. Samankaton alla asutaan ja lapsiakin on.
Jos avioliiton/kihlauksen ottaa esille saan aina vastauksen "se on aivan turhaa, no miksi pitäisi, hyvinhän tämä näinkin"

Omaan todella huonon itsetunnon joka tämän suhteen aikana parantunut hieman, mutta tuo ainainen olotila joka tulee, kun vastataan noin kysymyksiini. Se että minä en riitä, se että mies etsii jotain parempaa, se että sitä parempaa on tarjolla.

Kuitenkin koitan panostaa itseeni, jotta mies voisi olla ylpeä. Koskaan en kuule että olempa nätti tai kaunis. Silti huomaan miehen tuijottavan ulkona ollessamme nättejä naisia ja vaihtavan katseita. Tekeepä itsetunnolle hyvää.

Kellään vinkkejä miten itsetuntoa voisi parantaa ja jopa sitten saada suhteen toimimaan ?
 
En tajua minäkään miksi mies ei halua... ei vaan muka ole vielä valmis... Saattaa olla niinkin mutta kuitenkin epäilen sitä... Tekee mutkin todella pettyneeksi kun saan aina vastauksen ei :(
 
No enpä tajua minäkään, enkä sitäkään, miksi te roikutte tuollaisissa suhteissa.

Varsinkin kun on yhteistä omaisuutta on paljon helpompaa olla naimisissa. Oliko teillä Essi vieläpä niin, että tyttö ei ole teidän yhteinen? Siinä on avopuoliso puilla paljailla jos toinen kuolee (jää vaikka auton alle).
 
Avioliitto tarjoaa monia käytännön ja taloudellisen tilanteen helpotuksia. Voisitko perustella miehellesi tuota naimisiinmenoa näillä? Itse ymmärrän oikein hyvin, että rakkaus ei maistraatissa/kirkossa käyntiä tarvitse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
No enpä tajua minäkään, enkä sitäkään, miksi te roikutte tuollaisissa suhteissa.

Varsinkin kun on yhteistä omaisuutta on paljon helpompaa olla naimisissa. Oliko teillä Essi vieläpä niin, että tyttö ei ole teidän yhteinen? Siinä on avopuoliso puilla paljailla jos toinen kuolee (jää vaikka auton alle).


No siitä että roikun tälläisessä suhteessa niin en allekirjoita. Meillä on kuitenkin niin paljon hyvää, tuo naimisiin meno vaan kruunaisi suhteen.

Ja tyttö ei ole siis meidän yhteinen biologisesti. Joo totta on tuo että yhteisen omaisuuden kanssa jää kyllä puille paljaille jos toinen sattuu kuolemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
No enpä tajua minäkään, enkä sitäkään, miksi te roikutte tuollaisissa suhteissa.

Varsinkin kun on yhteistä omaisuutta on paljon helpompaa olla naimisissa. Oliko teillä Essi vieläpä niin, että tyttö ei ole teidän yhteinen? Siinä on avopuoliso puilla paljailla jos toinen kuolee (jää vaikka auton alle).

ehkäpä siksi että sitä toista oikeasti rakastaa ? vai onko sinulla aina tapana vaihtaa miestä kun jonkun kanssa tulee mutkia matkaan ?
 
Sulla tosiaan on huono itsetunto, mutta hyvä juttu että tiedostat sen! Suomalainen mies ei kokemukseni mukaan muista kovin usein naistaan kehua, vaikka flirttailla osaisikin... En usko että miehesi etsii mitään parempaa, vaikka haluttomuus mennä naimisiin onkin ärsyttävää. Ajattele mieluummin näin: miten mies voi olla varma, että jaksat odottaa ikuisesti suhteen virallistamista? Lopeta naimisiinmenosta puhuminen kokonaan. Ala itse flirttailla hyvännäköisten miesten kanssa. Löydä oma viehättävyytesi ja luota itseesi. Anna miehen huomata, että hänellä on jotain ainutlaatuista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
ehkäpä siksi että sitä toista oikeasti rakastaa ? vai onko sinulla aina tapana vaihtaa miestä kun jonkun kanssa tulee mutkia matkaan ?
Ei toki, eikä aviomiestä ihan niin helpolla vaihdakaan kuin avomiestä.
 
Suhde tuskin paranee 'papin aameneen' , siihen tarvitaan ihan muuta.

Avioliitto tekee kyllä monet asiat helpommiksi kuin avoliitossa, ja varsinkin ositus erossa, perimiset, lesken eläkkeet ja muut ovat kuten pitää, jos ikävästi käy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essi81:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
No enpä tajua minäkään, enkä sitäkään, miksi te roikutte tuollaisissa suhteissa.

Varsinkin kun on yhteistä omaisuutta on paljon helpompaa olla naimisissa. Oliko teillä Essi vieläpä niin, että tyttö ei ole teidän yhteinen? Siinä on avopuoliso puilla paljailla jos toinen kuolee (jää vaikka auton alle).


No siitä että roikun tälläisessä suhteessa niin en allekirjoita. Meillä on kuitenkin niin paljon hyvää, tuo naimisiin meno vaan kruunaisi suhteen.

Ja tyttö ei ole siis meidän yhteinen biologisesti. Joo totta on tuo että yhteisen omaisuuden kanssa jää kyllä puille paljaille jos toinen sattuu kuolemaan.

Mites sun lapsen käy, jos sinä kuolet?

 
Siis meillä on ihan sama tilanne. Oon myös yrittänyt miehelle puhua järkeä, että jos mies ja lapsi kuolisivat jossain samalla kertaa, jäisin ihan yksin ja lisäksi meidän KAIKKI omaisuus menisi miehen vanhemmille kun on miehen nimissä. Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mites sun lapsen käy, jos sinä kuolet?
Ei se naimisiinmeno välttämättä tuota asiaa muuta. Ystäväni oli naimisissa, lapset edellisestä avioliitosta. Lapset oli ystäväni kuollessa alle 10 v. Lapset siirtyivät biologiselle isälleen, vaikka sekä vainaja että leski olisi halunnut lasten huoltajuuden jäävän tälle leskelle.

 
Mä olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että jos on oikeasti sitoutunut toiseen, ei se avioliitto mitään muuta. Yhtä vaikeaa on eroaminenkin, jos on lapsia ja yhteistä omaisuutta. Käsittämätöntä oli kaverini ajatus, kun yhtä pitkistä liitoista erottiin, että hän sentään on NAIMISISSA. No joo, ei mun tarvinnut laittaa allekirjoitusta siihen paperiin, mutta kyllä se silti samanlainen prosessi muuten on.
 
Kirjoitin varmaan hieman epäselvästi, mutta en todellakaan odota että suhde paranisi naimisiin menolla, suhde ollut suht hyvällä mallilla koko ajan mutta nyt alkanut hiertää tuo asia. Kysyinkin neuvoja lopussa tähän huonoon itsetuntooni jos sitä kautta suhteen saisikin paremmin toimimaan..
 
Vaikka avioliitossa taloudellinen asema on turvatumpi, niin ei se nyt saisi olla yksin syynä mennä naimisiin! Luulen, että mies vastustelee jostain periaatteesta tai että naimattomana pysyminen tukee jotain villi- ja-vapaa-illuusiota, vaikka kaveri onkin sinänsä sitoutunut suhteeseen. Sitten kun toinen vielä kimputtaa säännöllisin väliajoin, niin siitä syntyy jonkinlainen kierre. Mies pitäisi saada ikään kuin itse keksimään se idea kosia. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja taas yksi itkun keskeinen ilta edessä:
Kuitenkin koitan panostaa itseeni, jotta mies voisi olla ylpeä. Koskaan en kuule että olempa nätti tai kaunis. Silti huomaan miehen tuijottavan ulkona ollessamme nättejä naisia ja vaihtavan katseita. Tekeepä itsetunnolle hyvää.

:( Luulenpa että suurin ongelmanne ei ole se ettei mies halua naimisiin tai se että sinulla on huono itsetunto tai se ettet sinä olisi kaunis vaan se, että olet tuollaisen miehen alun alkaenkin lastesi isäksi valinnut. Anteeksi rehellisyyteni. :(

Miksi muuten edes haluaisit aviomieheksesi miehen joka ei saa sinua tuntemaan itseäsi kauniiksi ja haluttavaksi ja joka jatkuvasti vilkuilee vieraisiin pöytiin?? Vaikka se nyt lastesi isäksi valikoituikin, niin älä nyt hyvä ihminen mene enää ojasta allikkoon ja päästä sitä ukkoa vielä naimisiinkin kanssasi! :heart:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tsupu:
En usko että miehesi etsii mitään parempaa, vaikka haluttomuus mennä naimisiin onkin ärsyttävää. Ajattele mieluummin näin: miten mies voi olla varma, että jaksat odottaa ikuisesti suhteen virallistamista? Lopeta naimisiinmenosta puhuminen kokonaan. Ala itse flirttailla hyvännäköisten miesten kanssa. Löydä oma viehättävyytesi ja luota itseesi. Anna miehen huomata, että hänellä on jotain ainutlaatuista!

Tässä on ideaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mites sun lapsen käy, jos sinä kuolet?
Ei se naimisiinmeno välttämättä tuota asiaa muuta. Ystäväni oli naimisissa, lapset edellisestä avioliitosta. Lapset oli ystäväni kuollessa alle 10 v. Lapset siirtyivät biologiselle isälleen, vaikka sekä vainaja että leski olisi halunnut lasten huoltajuuden jäävän tälle leskelle.

Juu, jäi ajatus kesken. Siis jos bioisäkin olisi kuollut/ei olisi tiedossa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ketjun eka:
Kysyinkin neuvoja lopussa tähän huonoon itsetuntooni jos sitä kautta suhteen saisikin paremmin toimimaan..
Ala tehdä asioita, joiden yötä itsetuntosi nousee. Älä odota, että joku toinen - miehesi tai kukaan muukaan - nostaa itsetuntoasi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Olivia83:
Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

 
Meillä taas mies on joskus puhunut naimisiinmenosta mutta minä en suostu naimisiin menemään (yhteiseloa takana n. 8 vuotta, 2 lasta ja kolmas tulossa) ja on se mieskin jo sen ymmärtänyt ettei naimisiinmeno muuta millään lailla sitoutumisemme astetta sillä olemme sitoutuneet toisiimme ja onhan meillä yhteisiä lapsiakin. Edes sukunimi ei muuttuisi sillä minä en sukunimeäni vaihtaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vivian:
Alkuperäinen kirjoittaja taas yksi itkun keskeinen ilta edessä:
Kuitenkin koitan panostaa itseeni, jotta mies voisi olla ylpeä. Koskaan en kuule että olempa nätti tai kaunis. Silti huomaan miehen tuijottavan ulkona ollessamme nättejä naisia ja vaihtavan katseita. Tekeepä itsetunnolle hyvää.

:( Luulenpa että suurin ongelmanne ei ole se ettei mies halua naimisiin tai se että sinulla on huono itsetunto tai se ettet sinä olisi kaunis vaan se, että olet tuollaisen miehen alun alkaenkin lastesi isäksi valinnut. Anteeksi rehellisyyteni. :(

Miksi muuten edes haluaisit aviomieheksesi miehen joka ei saa sinua tuntemaan itseäsi kauniiksi ja haluttavaksi ja joka jatkuvasti vilkuilee vieraisiin pöytiin?? Vaikka se nyt lastesi isäksi valikoituikin, niin älä nyt hyvä ihminen mene enää ojasta allikkoon ja päästä sitä ukkoa vielä naimisiinkin kanssasi! :heart:

Rehellinen sitä pitää ollakin, kiitos siitä. Alussa suhde oli mitä ihanin ja sain silloin tällöin niitä huomionosoituksia, nyt vaan tuntuu että olen koko miehelle ihan itsestään selvyys. Kovasti tätä miestä kaikesta huolimatta rakastan, paljon on yhdessä koettu niin hyvää kuin huonoakin. Ehkäpä tämä avasi minun silmäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vivian:
Alkuperäinen kirjoittaja Olivia83:
Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Tosi fiksu joo, musta toi olis jo tosi loukkaava kommentti! :headwall:

Minustakin kaikkea muuta, paitsi fiksu mies. En sietäisi tuommoista! Lakkaisin maksamasta mitään muuta, ja maksaisin vain lainanlyhennystä, tietysti ehdolla, että kämppä olisi yhteisomistuksessa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Olivia83:
Mua raivostuttaa ja suututtaa kun mies siihen vaan tokasee, että ala sitten maksaa osas lainojen lyhennyksistä niin laitetaan kämppä molempien nimiin! Kun meillä on sellanen jako, että mies maksaa kämpän ja mä autokulut ja muita laskuja. Eli osani olen mielestäni maksanut tästä mitä ollaan rakennettu, mut enpä kai sitten. Muuten niin fiksu mies, mut ei käsitä tätä asiaa yhtään!

Kamala tilanne, että yhteinen kotinne on vain miehen nimissä! Heti muutos tuohon asiaan. Jos teille tulee ero, niin mitä sulle jää käteen maksamistasi juoksevista kuluista!?
 

Yhteistyössä