Mun kaveri meni ekan kerran psykoosiín, kun sen lapsi kuoli. Toisen kerran, koska lopetti liian aikasin lääkityksen. Toka kerralla olin ns. paikan päällä ja hoidin hänet myös toisen kaverin kanssa sairaalaan. Pikkuhiljaa se alko vaan vetäytymään ja käymään tosi hitaalla. Jäi vaan seisoskelemaan ja ihmettelemään. Sitten se alko puhumaan ihan omituisia, tai ihan järkeenkäyviä asioita, mutta ihan väärässä yhteydessä. Viimein sen puheista selvis, että se on menettäny ihan todellisuuden tajun, eli kuin unessa.
Oli kyllä tosi raskasta jättää se sairaalaan, kun tuntu, että tekee toiselle väärin, kun lähettää sen suljetulle, mutta oikeinhan se kuitenkin oli! Se oli vaan niin hirveetä istua sen vieresssä ja kertoa lääkärille sen hourailuista, kun se ite istu vieressä kuuntelemassa.