Miks??

Miks on taas niin raskasta? Välillä tulee vaan olo, et kumpa sais itkee ja itkee ja itkee.....Kaikki stressi kasautuu päälle töissä ja kotona.

Kaveri sain viikko sitten vauvan. Se vaan satuttaa niin kamalasti. Voin sanoa suoraan, että en ole yhtään onnellinen hänen puolestaan. Olen kateellinen ja katkera. Hän on kuin syntynyt kultalusikka suussa myös muissa asioissa. Tiedän, että lapsi sai alkunsa hoidoilla, hoidoissa olivat käyneet 3kk. Se vaan niin sattuu kun toiset saa lapsia, mutta me ei.

Välillä haluis vaan antaa periks ja unohtaa, toisinaan taas taistella vastaan.

Voimia teille kaikille!! :hug:

 

Varmasti moni täällä palstailijoista kamppailee samojen tunteiden kanssa kuin sinä. On se raskasta ja varsinkin silloin kun joku tuttavista ilmoittaa raskaudestaan ja lapsen syntymästä. Mulla ainakin on aikoja jolloin asiat harmittaa ja itkettää. Mutta vierellä myös ihana mies joka on tukena eikä elämää nähneenä odota mitään kummia. Hän ja muut ystäväni ovat parasta tukea. Välillä on huonompia hetkiä ja välillä parempia. Varsinkin silloin on kurjaa kun kuvittelee olevansa raskaana eikä sitten olekaan.

Voima halauksia ja jaksamista, sitä se vaatii. :hug:

 

kutenedellinen sanoi, tuo tunne varmasti valtaa meidät jokaisen jossain vaiheessa...
itselläkin on aina julman paha ola kun joku ilmoittaa vauvan tulosta, hetken aikaa..sitten se lähtee pois ja tulee taas kun vauva syntyy...mutta sekin tunne lähtee kummasti pois...
esim ystäväni sai vauvan ja se tuntui pahalta..kamala sanoa mutta tuntui..no, parin viikon ajan tunsin juuri noita kertomiasi tunteita kunnes kävin ystäväni luona ja näin heidän pienokaisen....
:heart:
sitten olin onnellinen heidän puolestaan ja ihastuin vauvaankin ja toivon heille kaikkea hyvää sydämestäni!
se vain vaatii sen pienen aikaa...
yritän taistella katkeruuden tunteita vastaan koska niistä ei ole muuta kuin haittaa myös itseleen.....
kova usko siihen että jossain vaiheessa meilläkin on se oma ihana jälkeläinen, auttaa jaksamaan välillä niin piikikkäässä lapsettomuus matkassa..

voimia ja tsemppiä :hug:

 

Ymmärrän kyllä tunteesi. Itse olen aina iloinen, kun joku lapsettomuushoidoissa ollut/lapsettomuudesta kärsinyt plussaa. Tänä syksynä noita plussia on ollut runsaasti, luomuna ja hoidoilla. Lie mistä johtuu
Kyllä siinä itsekin vähän miettii, että noille luomuplussa, muttei meille.
Ja aika lailla usko on hiipunut siihen, että mitään ikinä tulee.
Pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla ihmisillä on omat surunsa, myös niillä kultalusikkatapauksilla. Kenellekään elämä ei ole helppoa. Lapsen saaminen ei muuta elämää helpoksi. Siinä tulee suuri vastuu toisesta ihmisestä mukaan, ja se ei ole myöskään ihan kivuton juttu omaksua ja osata.
Ehkä sinun pitää kokea tämä suru, jotta joskus voit lohduttaa jotakuta saman kokenutta. Tai ainakin ymmärrät elämää syvällisemmin kuin monet
kärsimystä kokemattomat.
Ei tässä jaksa enää surra vatsamakkaroitaan tai vinoja hampaitaan, kun on suuremmat murheet. On ikäänkuin surut ja arvot paremmin kohdallaan. Olemme arvokkaita tällaisina, kuin olemme. Lapsien kanssa tai ilman.
Ihanaa elämää teille.

 

Ei voi kun edelliselle kirjoittajalle sano:
KAUNIISTI KIRJOITETTU :heart: