miks tää on aina tämmöstä??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono ihminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono ihminen

Vieras
taas sen kuulin kun äiti soitti; kuinka paljon parempi siskoni onkaan, kuinka hyvä toinen vävy on, kuinka se on aina niin "hyvälaatunen" häntä kohtaan... mutta siinä samalla sitte unohtuu se että ei oo munkaan mies pahaa sanaa sanonu anopilleen... töitä on tehny yhteisessä lomapaikassa, mutta nyt taas vaan otetaan huomioon mitä TÄNÄ kesänä on siellä tehty. siskon porukka kun on ollu siellä melkein koko kesän (ovat työttömiä molemmat tällä hetkellä), mutta me ei oo päästy käymään paikassa koko kesänä. sillon kun olis päästy niin sisko on ollu myös siellä. yhtäaikaa ei tilojen rajallisuudesta johtuen mahduta olemaan siellä. no nyt sitten miehen loma on loppunu,lapset harrastaa, kaks heistä on jo kesätöissäkin, niin ei kai me päästä "mökille" viikolla ja sitte kun päästäs sillon menee tää toinen porukka sinne... mun on ihan mahoton muutenkin yli sadan km:n päästä lähtee tuonne, vaikka haluisinkin auttaa, mutta nyt alkaa kyllä loppua kärsivällisyys äidin kans, vaikka kuin yritän olla välittämättä jatkuvista valituksista. ja tuo ainainen vertailu "kun sä aina sanot mulle tuolla tavalla, ei x koskaan...", " x kyllä tekee sitä ja tätä, mutta... " tuo mutta ei kuulu tuossa puheessa oikeesti, mutta se jää ihan selvästi tuohon ilmaan roikkumaan ja puheen sävy antaa ymmärtää kuinka huono ja välinpitämätön tytär mä oon.:( aina tulee kans ne samat valitukset siitä kuinka hän on nuoresta asti joutunu tekemään sitä ja tätä, ja kaikki vanhat asiat vedetään mukaan... suoraan sanoen mä en enää kohta oikeesti jaksa! kun mua on äiti aina verrannu johonkin muuhun mun tappioks... siitä kai tää mun huono itsetuntokin johtuu ja se etten oo ikään osannu luottaa omiin kykyihini pärjätä ... nyt tulee itku... anteeks tää sekava purkaus, mutta kun ei oo ketään muuta jolle tässä ja nyt puhuis, oon yksin kotona...mä en jaksa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Annat joko kuulla kunniansa; sanot tai kirjoitat kaikki mikä kaivelee TAI et o enää missään tekemisissä. :wave: :|

jos sanon asiat suoraan tai yhtään kovempaan sävyyn niinku oon joskus sanonu (väsyksissä minäkin), alkaa toisessa päässä itku ja valitus kun verenpaineet on koholla ja ties mitä... ja niin ne varmaan onki, tiedän että on verenpainetauti , mutta kun sillä aletaan sitte aina kiristämään... ja taas verrataan siskoon...
 
Tämä on varmaan varsin tyypillinen ongelma tällaisten yhteisten lomapaikkojen kanssa. Aina vertaillaan, kuka tekee mitä ja paljonko tekee. Ärsyttävää.

Minä kestän itseeni kohdistuvan kritiikin äidiltäni, mutta sitä en hyväksy, että hän arvostelee puolisoani...Aikoinaan näin tapahtui ja lopetin yhteydenpidon vuodeksi. Kerroin ensin, mitä ajattelin asiasta, mutta tuo asia loukkasi minua siinä määrin, etten muuhun pystynyt.Sen jälkeen ei ole valitusta kuulunut. Näistä tapahtumista aikaa yli kymmenen vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti täälläkin:
Tämä on varmaan varsin tyypillinen ongelma tällaisten yhteisten lomapaikkojen kanssa. Aina vertaillaan, kuka tekee mitä ja paljonko tekee. Ärsyttävää.

Minä kestän itseeni kohdistuvan kritiikin äidiltäni, mutta sitä en hyväksy, että hän arvostelee puolisoani...Aikoinaan näin tapahtui ja lopetin yhteydenpidon vuodeksi. Kerroin ensin, mitä ajattelin asiasta, mutta tuo asia loukkasi minua siinä määrin, etten muuhun pystynyt.Sen jälkeen ei ole valitusta kuulunut. Näistä tapahtumista aikaa yli kymmenen vuotta.

näin mullakin on että tuon äitini minnun kohdistaman arvostelun vielä jotenkin kestän, mutta sitten kun puolisoa arvostellaan, niin sitä en minäkään hyväksy koska mun mies kuitenkin on kova tekemään töitä, mutta rajansa ne on jokaisella mitä jaksaa , ja mitä voi tehdä varsinkin kun asuu eri paikkakunnalla. en haluais huonoja välejä äitini kanssa, kun ei kuitenkaan tiedä milloin näkee viimeisen kerran, mutta kun asiat tehdään niin vaikeiksi ja monimutkaisiksi...

 
No eidä kesäpaikassa ei kukaan laske paljonko toiset tekee ja hyvin mahdutaan yhdessä olemaan. Tiedän, että minun mies ostaa sinne kaikki kalliit värkit nykyisin ja joskus se pistää meidän talouden tiukoille, mutta koskaan mistään ei tapella tai vertailla kuka on parempi. Minun miehellä nyt vain sattuu olemaan parhaimmat tulot tällä hetkellä niin on se toisaalta ihan ymmärrettävääkin. Ja voip hyvin olla mahdollista, että joulukuussa tulee vielä kuolleen appiukon veronpalautuksia ja niistä mies saa omansa takasin.

No meni vähän asian vierestä. Ap:lle sanoisin, että älä aloita mitään pitkää saarnaa äidillesi, joss illä verenpainetautikin on. Sano vaikka "Sinun iänikuinen vertailusi on antanut minulle huonon itsetunnon, josta kärsin. Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa kuin verrata minua siskooni aina unohtaen hyvät puoleni, ei tartte sanoa mitään".
 
Sinuna katkaisisin välit, ensin selittäisin, miksi ja sitten. Ei kannata kerätä ympärille ihmisiä, jotka tekevät surulliseksi saavat itsensä tuntemaan huonoksi. Kohta alat itsekkin uskoa, että olet huono ja sen jälkeen kaikki muutkin ympäriltäsi. Tiedän, että kuulostaa radikaalilta, mutta näin ystäväni teki samantyyppisessä tilanteessa ja elää nyt onnellista ja täysipainoista elämää... Tsemppiä!
 
Ria La Vida Loca , oon minä noin sanonutkin kuin tuossa lopussa ehdotat; vastauksena saan itkunsekaista soperrusta, että "enhän minä sinua kehenkään vertaa, miksi sinä noin sanot..." mutta kun se vertailu on jatkunu lapsuudesta tähän päivään.
Ja vielä tuohon teidän kesäpaikan yhteiseen käyttöön; kiva kuulla että semmoinenkin on mahdollista ilman riitelyä.
Se mikä mua vaan harmittaa tämän kesän osalta tuossa kesäpaikka hommassa, on se että ne harvat päivät kun olisi voitu mennä tuonne, niin sisko oli siellä, toki olisi voitu päiväreissu tehdä (ehkä) mutta kun ei päästy sitten edes minnekään muualle lomareissulle; ei edes päivän mittaiselle, kun aina on jollakin ollut jotakin velvoitteita jonnekin suuntaan... ja varmaan olisi ollut viimeinen kesä kun olisi vielä muuten koko perhe lähtenyt yhteiselle lomamatkalle...
 
kyllä mulla jo on huono itsetunto että ei se tästä enää muuksi muutu; onneks mun rakkaat täällä kotona sitten aina osoittaa että ne ainakin välittää musta sellaisena kun mä oon.
 
Mä olen oppinut johon tähän ikään mennessä, että tollasia puheita pitää oppia suodattamaan. Mun äidillä on vaan lisääntynyt masentavat jutut, niin sen sanomisilla ole enää mulle minkäänlaista painoarvoa.
 

Yhteistyössä