H
huono ihminen
Vieras
taas sen kuulin kun äiti soitti; kuinka paljon parempi siskoni onkaan, kuinka hyvä toinen vävy on, kuinka se on aina niin "hyvälaatunen" häntä kohtaan... mutta siinä samalla sitte unohtuu se että ei oo munkaan mies pahaa sanaa sanonu anopilleen... töitä on tehny yhteisessä lomapaikassa, mutta nyt taas vaan otetaan huomioon mitä TÄNÄ kesänä on siellä tehty. siskon porukka kun on ollu siellä melkein koko kesän (ovat työttömiä molemmat tällä hetkellä), mutta me ei oo päästy käymään paikassa koko kesänä. sillon kun olis päästy niin sisko on ollu myös siellä. yhtäaikaa ei tilojen rajallisuudesta johtuen mahduta olemaan siellä. no nyt sitten miehen loma on loppunu,lapset harrastaa, kaks heistä on jo kesätöissäkin, niin ei kai me päästä "mökille" viikolla ja sitte kun päästäs sillon menee tää toinen porukka sinne... mun on ihan mahoton muutenkin yli sadan km:n päästä lähtee tuonne, vaikka haluisinkin auttaa, mutta nyt alkaa kyllä loppua kärsivällisyys äidin kans, vaikka kuin yritän olla välittämättä jatkuvista valituksista. ja tuo ainainen vertailu "kun sä aina sanot mulle tuolla tavalla, ei x koskaan...", " x kyllä tekee sitä ja tätä, mutta... " tuo mutta ei kuulu tuossa puheessa oikeesti, mutta se jää ihan selvästi tuohon ilmaan roikkumaan ja puheen sävy antaa ymmärtää kuinka huono ja välinpitämätön tytär mä oon.
aina tulee kans ne samat valitukset siitä kuinka hän on nuoresta asti joutunu tekemään sitä ja tätä, ja kaikki vanhat asiat vedetään mukaan... suoraan sanoen mä en enää kohta oikeesti jaksa! kun mua on äiti aina verrannu johonkin muuhun mun tappioks... siitä kai tää mun huono itsetuntokin johtuu ja se etten oo ikään osannu luottaa omiin kykyihini pärjätä ... nyt tulee itku... anteeks tää sekava purkaus, mutta kun ei oo ketään muuta jolle tässä ja nyt puhuis, oon yksin kotona...mä en jaksa 