"Miks se ei jo synny...." -jutut

Siis joo... Tuolta odotus-puolelta saa lukea vähän yhdestä sun toisesta viestistä, että "miks tää ei jo synny" ja "olen siivonnut ja saunonut ja seksiäkin on harrastettu eikä mitään tapahdu"...

Sitten kun katsoo viikkoja niin ne on jotain 37+ eikä lähelläkään laskettua aikaa
Ei siis ihmekään, että ei tapahdu - ei pidäkään tapahtua!

Näin keskosena syntyneen äitinä mua suoraan sanottuna oksettaa nuo jutut. Kyllä se lapsi syntyy kun on sen aika - se on ihan tarkoitettu niin, että se raskaus kestää sen 40 viikkoa!!!!
Meidän esikoinen syntyi vaikean raskausmyrkytyksen takia jo 32 viikolla ja alku oli aivan kamalaa. Olisin enemmän kun mielelläni odottanut vielä ne 8 viikkoa ja synnyttänyt sitten kun näin on tarkoitettu :/

Lopettakaa siis toi säälittävä voivottelu tai aloittakaa se sitten vasta kun on kulunut se 40 viikkoa.

 

Minä aloin noita juttuja voivottelemaan viikoilla 40+0. Pelkäsin, että vauvalle on käynyt jotain kun se ei jo synny. Ehkä olin vähän nuija silloin =) .

 

Minä aloin noita juttuja voivottelemaan viikoilla 40+0. Pelkäsin, että vauvalle on käynyt jotain kun se ei jo synny. Ehkä olin vähän nuija silloin =) .

Tämä on ihan ymmärrettävää. Mutta jollain 37 viikolla ei. Siitä tässä oli kyse
Itsekin alkaisin varmaan voivottelemaan lasketun ajan jälkeen

 

Mitä se sinun persettä kaivelee jos joku valittaa väsymystä eikä jaksaisi enää odottaa. Ei se vaikuta sinun lapsen syntymään millään tavalla.

 

Riippuu vähän voivotuksen määrästä. Joillakin voi olla jo todella tukalat oltavat noilla viimeisillä viikoilla ja se jännitys ja odotus alkaa huipentumaan. Mielestäni on ihan inhimillistä, että sitä vauvaa toivotaan jo. rv37+0 lasketaan muutenkin jo täysiaikaiseksi. Oma lapseni syntyi tasan 40+0 mutta kyllä siitäkin ne pari viimeistä viikkoa olivat jo aika kamalia. Lihoin hirveästi ja liitoskivut estivät kunnolla liikkumisen ja nukkumisen...

Ymmärrän kyllä että itse keskosen äitinä tekee mieli pyöritellä silmiä, mutta jokainen itse tuntee vaan ne omat tuntemuksensa, eivät nuo valittajat tiedä muusta.

 

Mulla alkoi tuo märehdintä kans esikoisen kanssa noin paria viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytystapa-arviossa oli tuolloin katsottu, että alkaa kokoa olemaan niin paljon, että pian edellytykset alatiesynnytykselle alkoi näyttää heikommalta. Siksi toivoin, että syntyis edes vähän pienempänä. No, syntyi 40+1 eikä mahtunut alakautta tulemaan.

Toisen lapsen kohdalla mulla oli suunniteltu sektio sovittu 39+3 ja toivoin, ettei vaan syntyis ennen tuota mutta syntyi silti :kieh:

Tietyssä mielessä en ymmärrä minäkään sitä kauheaa stressiä saada vauva syntymään ennen aikojaan. Mutta toisaalta asia on just niinku ap sanoi - vauva syntyy kun on valmis. Eli eihän noista seksin harrastamisesta ja siivoamisesta siis mitään haittaakaan vauvalle ole, koska ei se synnytystä käynnistä, mikäli vauva on vielä aikeissa mahassaan pysytellä.

Ymmärrän hyvin sen tuskaisen olon, mitä monella loppuraskaudesta on ja sen toiveen päästä siksi jo synnyttämään. Tuskin kukaan kuitenkaan niitä märehdintöjä tarkoittaa keskosten äitien harmistukseksi.

 

Mun mielestä kuuluu normaaliraskauteen että loppua kohti alkaa tulla malttamattomaksi ja odottaa kärsimättömänä synnytystä, ainakin iso osa äideistä. Varmasti parempi lähteä synnyttämään sillä tavalla. Ja kyllähän viikolta 37 eteenpäin vauva on jo valmis syntymään. Sinun näkökulmasi on tietysti erilainen, tuskin kukaan keskosena syntymistä lapselleen toivoo.

 

Mitä se sinun persettä kaivelee jos joku valittaa väsymystä eikä jaksaisi enää odottaa. Ei se vaikuta sinun lapsen syntymään millään tavalla.

Sinähän varsinainen älynlahja maailmalle olet.

 

Ne mankujat ovat niitä samoja jotka aina julkisilla paikoilla kokevat tarpeelliseksi huohottaa ja voivotella käsi vatsaa tuskainen ilme naamalla hieroen.

 

Olen miettinyt aivan samaa!
On todella rasittavaa lukea "kärvistelyjuttuja" jos rv takana tuo 37 tai 38 tai 39...
Itse synnytin rv 41+5, mutta en ollut vielä siihen mennessäkään valittanut, että miksei vieläkään!

Jotenkin tekopyhää, kun noita odotusketjuja lukee, niin huomaa että samaan viestiin on kirjoitettu jaksamisia ja voimia keskosen äidille ja samaan hengen vetoon ilmoitetaan, että onpas rankaa olla raskaana...

 

Ne mankujat ovat niitä samoja jotka aina julkisilla paikoilla kokevat tarpeelliseksi huohottaa ja voivotella käsi vatsaa tuskainen ilme naamalla hieroen.

Hmm... onkohan tässä nyt niin, ettei ihan ymmärretä sitä kuinka paljon ihmisten olotila vaihtelee loppuraskaudesta? Itse esikoista odottaessa kävin kaksi kertaa päivässä tunnin lenkillä, tehtiin muutto ihan loppuraskaudessa ja muutenkin voin ja jaksoin hyvin. Toisessa raskaudessa mulla puhkesi reumakivut, jotka tekivät elämän todella tuskaksi - ja mitään lääkettähän ei tietenkään raskausaikana niihin voinut aloittaa. Että todellakin voivottelin ja valittelin jos jonnekin kauemmas piti joskus lähteä - en tosin käsi vatsalla, mutta kuitenkin. Ja senkin varmaan ihmiset koki niin, että turhasta vaan voivottelen :xmas:

 

Ne mankujat ovat niitä samoja jotka aina julkisilla paikoilla kokevat tarpeelliseksi huohottaa ja voivotella käsi vatsaa tuskainen ilme naamalla hieroen.

No voi jeesus taas tällekin tulkinnalle. Mistä sinä tiedät kuinka paljon sitä huohotuttaa ja voivotuttaa muilla ihmisillä? Kyllä joillakin on raskauden aikana ihan oikeita vaivoja, eivät ne sinun kiusaksesi siellä huohota. Kannattaisi harkita ehkä jotain terapiaa jos raskaanaolevien huohottaminen ahdistaa.

Olen miettinyt aivan samaa!
On todella rasittavaa lukea "kärvistelyjuttuja" jos rv takana tuo 37 tai 38 tai 39...
Itse synnytin rv 41+5, mutta en ollut vielä siihen mennessäkään valittanut, että miksei vieläkään!

Jotenkin tekopyhää, kun noita odotusketjuja lukee, niin huomaa että samaan viestiin on kirjoitettu jaksamisia ja voimia keskosen äidille ja samaan hengen vetoon ilmoitetaan, että onpas rankaa olla raskaana...

Ja tässä myös sitä omaa napaa. Kai te ihmiset oikeasti ymmärrätte, että raskaustuntemukset ovat subjektiivisia? Kaikki eivät ole yhtä sirpakoita ja hyvinvointisia kuin te itse. Ja joillekin ihmisille se on suuri helpotus päästä tänne palstoille purkamaan niitä negatiivisia tunteitaan, kun välttämättä ei ole ketään jolle livenä niitä kertoa.

 

meillä syntyi poika viikolla 37, ihan terveenä, onneksi ei mennyt yhtään pidemmälle, koska painoa oli jo tuolloin se 4100g ja pituuttakin 53cm. olisi ollut vaarallista mulle, sekä lapselle, jos alakautta olisi syntynyt vasta viikolla 40, lapsen painoarvio meni meinaan 1,5kiloa pieleen viikolla 36+5, joten sektioo ei edes harkittu.
Esikoinen kun syntyi viikolla 40+2 ja oli tuolloin 3900g jäi hartioistaan todella pahasti jumiin, sydänäänet katosivat ja lakkasi hengittämästä, kun oli nini pahasti jumissa, onneksi kuitenkin saatiin sitten ulos, kun leikattiin välilihaa lähes perä-aukkoon asti auki. ja voin kertoa että olin kipeä

 

Jotenkin tekopyhää, kun noita odotusketjuja lukee, niin huomaa että samaan viestiin on kirjoitettu jaksamisia ja voimia keskosen äidille ja samaan hengen vetoon ilmoitetaan, että onpas rankaa olla raskaana...

No ei siinä kyllä minusta ole mitään tekopyhää. Minä ainakin pystyn nimittäin ajattelemaan myös muita ihmisiä ja heidän tilanteitaan enkä vain omaa napaani. Voin aivan rehellisesti ja aidosti kokea sympatiaa keskosen äidin puolesta ja silti olla tuskastunut omaan elämääni ison mahan ja reumakipujen kanssa.


Mulla on ystävä, jonka lapset on suunnitellusti leikattu 37 viikolla ja hänelle raskaudet on olleet jo 35 viikolta saakka todella tuskaisia ja vaikeita. Onneksi te ette sit ole häntä nähneet livenä, ettekä pahoittaneet mieltä näillä jutuillanne. Kun kaikilla on omanlaisensa tilanteet eikä niitä voi tietää muut. Jotenkin siis ihan turhaa suuttua siitä, että jokainen täällä palstalla purkaa omia ajatuksiaan, omista lähtökohdistaan.

 

ne on niitä samoja tyyppejä jotka tuolla vauvakuume-osastolla alkaa tehdä raskaustestejä 5 päivää "oviksen" jälkeen ja sitten tuskaileevat kun näyttää vaan negaa..

 

ÄLKÄÄ LUKEKO NIITÄ JUTTUJA, JOS NE NOIN HÄIRITSEE! Kai sitä kukin saa purkaa tuntemuksiaan palstalla. Vai saako täällä jutella vain asioista, jotka SINÄ katsot tärkeiksi?