Miks perheet muuttaa hevonv**uun ja sit valittaa, että aika kuluu matkustamiseen?

Onko oikeasti niin kovin vaikea nähdä syy-seuraussuhdetta siinä, että se kehyskunnan ihana-pihana omakotitalo johtaa vääjäämättä pidentyviin työmatkoihin, kauppamatkoihin ja harrastusmatkoihin? Miksi pitää valittaa, että vuorokaudessa ei tunnit riitä, kun suuri osa ajasta kuluu (ihan vapaaehtoisesti valittuihin) siirtymisiin paikasta A paikkaan B, C ja D?

Selittäkää mulle tämä, pliis.

 

en osaa selittää tuota, koska olen samaa ite ihmetelly.. Ja sitten vielä kitistään siitä kun kukaan ei tule kylään..Voi olla kun asuu hevonpersiissä että kukaan ei halua tulla sinne tai ajaa sitä esim. 40km/suunta vaan kyläilyn takia...

 

Unohdit tuosta listasta vielä lasten hankalat ja pitkät koulumatkat.

 

en osaa selittää tuota, koska olen samaa ite ihmetelly.. Ja sitten vielä kitistään siitä kun kukaan ei tule kylään..Voi olla kun asuu hevonpersiissä että kukaan ei halua tulla sinne tai ajaa sitä esim. 40km/suunta vaan kyläilyn takia...

Sama täällä, meillä valitetaan kun ei kyläillä, mitäs muuttivat monen sadan kilometrin päähän. Itse en pidä olllenkaan matkustamisesta, joten neljän tunnin ajomatka ei kiinnosta, vaikka kova ikävä onkin.

 

tää taas niin riippuu. mihel työmatkaa 55km mulla vaihtelee 100m-100km. joten aika sama missä asutaan. mut ukkokullalla menee matkaan aikaa noin 45min. ja asutaan siis ihan hevon kuukkelissa pöpelikössä maalla. kaveri asuu helsingissä, kalliossa ja ajaa saman ajan töihin, kilometrejä vain on paljon vähemmän. eli ei noin mustavalkoista. siskolla sama juttu. asuivatten tampereella ja siel ruuhkissa menee sama aika ajaa töihin edellisestä kämpästä kuin nyt maalta vaikka kilometrejä tulee 3 kertaa enemmän.

 

Me valittiin asuinpaikka niin, että koulut, kauppa ja läheiset on lähettyvillä.

Tuttava muutti 100km päähän suurempaan kaupunkiin ja nyt ( reilu vuosi muuton jälkeen ) ihmettelee, miksei hänellä käy kylässä ketään. :headwall: No eipä ole itsekään käynyt meillä kuin kerran viimeisen puolen vuoden aikana.

 

Ja sitten vielä ihmiset ihmettelevät, miksi asumme "yhä" kerrostalossa lähiössä melko lähellä keskustaa. Mulle on ihan sama missä muut asuvat, mutta ainakin toistaiseksi meille merkitsee enemmän se, että mies pääsee nopeasti kotiin ja ehtii olemaan enemmän perheen kanssa ja minulla on varaa olla hoitaa lasta kotona.

Kaikilla ei tietty ole samoja mahdollisuuksia, esim. työpaikat eri suunnissa tai arvostavat eri asioita. Ihmetyttää kuitenkin, että meidän ratkaisuamme melkein surkutellaan.

 

en osaa selittää tuota, koska olen samaa ite ihmetelly.. Ja sitten vielä kitistään siitä kun kukaan ei tule kylään..Voi olla kun asuu hevonpersiissä että kukaan ei halua tulla sinne tai ajaa sitä esim. 40km/suunta vaan kyläilyn takia...

me käydään taas kavereiden luona kylässä vaik matkaa on 100km. ja siis ihan vain kahvilla. tää on taas niin ihmisestä kiinni. esim miesten sukulaisiin on 50km matkaa. aina valittavatten ettei me käydä vaik kerran viikossa siel melkein pyörähdetään, itse käyvät täällä kerran puolessa vuodessa. kun meille on kuulemma niin pitkä matka. hassua kyllä ollaan huomattu et ihan yhtä monta kilometriä tulee ajoi sen kummin päin tahansa.

ja lähin koulu on 3km päässä. toinen 9km. ja bussilla pääsee.

 

Me valittiin asuinpaikka niin, että koulut, kauppa ja läheiset on lähettyvillä.

Peesi tähän.

 

Eipä ole ollut ongelmallista lähteä käymään tutuilla kylässä. Naapureita riittää täälläkin ja niiden kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin aikoinaan rivitalossa asuttaessa, silloin ei edes naapureita koskaan nähty!
Matkojen takia pitää toki vähän osata organisoida, mutta esim. lasten harrastusten aikaan käyn itse ruokakaupassa, kirjastossa ja kuntosalilla.
Niin ja kyllä ne meidän kaverit tännekin on hienosti löytäneet. Tavataan nykyisin useimmin kuin kaupungissa asuttaessa, koska tulevat meillä usein koko päiväksi ja joskus jopa jäävät yöksi =) Itse myös vieraillaan heidän luonaan ja silloin vietetään entisten tunnin pikavisiittien sijasta aikaa yhdessä koko päivä.
Lasten koulumatkat sujuu hienosti taksikyydillä ja päivähoito on koulun kanssa samalla piha-alueella. Lisäksi koululla järjestetään lapsille iltapäivätoimintaa, on mm. seurakunnan kerhoa, musiikkikerho, liikuntakerho, askartelukerho, jne. Ja kyseiset kerhot alkaa lähes aina koulupäivän jälkeen. Pitää vain laittaa aamusta lapsille eväät reppuun iltapäivää varten =)

 

Minä ainakin haluan lapsilleni rauhallisen asuinympäristön, ts. ei kiitos kerrostalolähiöille. Haluan ison oman pihan ja luontoa ympärille. Ei niillä vierailla niin väliä. Mutta minä en valitakaan.

 

me asutaan hevonkuusessa mutta ei meillä oo hankala kauppa-, päiväkoti- saati koulumatka kavereitakin käy kylässä ja me kylästellään.

MUTTA jos haluaa vähänkään isompien kauppojen palveluita käyttää, saa ajaa sellaset kuusi tuntia yhteen suuntaan...

mutta kuten sanottu, oma valinta. Vaikka mä valitankin sitä että on tylsä istua 500km suuntaansa ni en mä silti täältä halua muuttaa mihinkään.

 

tää taas niin riippuu. mihel työmatkaa 55km mulla vaihtelee 100m-100km. joten aika sama missä asutaan. mut ukkokullalla menee matkaan aikaa noin 45min. ja asutaan siis ihan hevon kuukkelissa pöpelikössä maalla. kaveri asuu helsingissä, kalliossa ja ajaa saman ajan töihin, kilometrejä vain on paljon vähemmän. eli ei noin mustavalkoista. siskolla sama juttu. asuivatten tampereella ja siel ruuhkissa menee sama aika ajaa töihin edellisestä kämpästä kuin nyt maalta vaikka kilometrejä tulee 3 kertaa enemmän.

Just kans puolitutun kanssa rutisin kun jokapaikkaan on pitkämatka, mut sit tultiin tohon aika-asiaan; kaverin tytäs asuu helsingissä ja käy sielä kirjastossa, minimi aika mitä menee matkoineen on 3 tuntia. Mä käyn samassa ajassa hyvinkin lähikaupungissa 65 km:n päässä kirjastossa -tosin tarviin oman auton, kun julkista liikennettä ei ole.

 

Hevonkuusessa asutaan kans. Työmatka on 60 km, mut koulu on 3 km päässä, hoitopaikka 5 km päässä ja palvelut 10 km päässä. Matkoihin ei oikeestaan mee hirveesti aikaa kun autolla ne matkat huristaa. Tosin oon asunut aina hevonkuusessa joten kait tähän on jo kohta 25 vuodessa tottunut

 

Onko oikeasti niin kovin vaikea nähdä syy-seuraussuhdetta siinä, että se kehyskunnan ihana-pihana omakotitalo johtaa vääjäämättä pidentyviin työmatkoihin, kauppamatkoihin ja harrastusmatkoihin? Miksi pitää valittaa, että vuorokaudessa ei tunnit riitä, kun suuri osa ajasta kuluu (ihan vapaaehtoisesti valittuihin) siirtymisiin paikasta A paikkaan B, C ja D?

Selittäkää mulle tämä, pliis.

Helsingin sisällä aamuruuhkissa saattaa lyhyeen matkaan kulua sama aika kuin kehyskunnasta huristellessa työpaikalleen. Useimmiten siinä kehyskunnassa on kauppa, kirjasto, koulu ym. kunnalliset palvelut =)

 

Me asutaan oikeasti hevon kuukkelissa! Ja miehen työmatka on 40km (omani n. 8km n.10min, nyt kuitenkin olen äitiyslomalla) ja aikaa kuluu 30-45min riippuen kellonajasta ja säästä. Mutta ystäväni Helsingissä matkustaa kouluunsa joka sijaitsee Helsingissä melkein KAKSI TUNTIA! Meiltä kansalliselle lentokentälle noin 30 min mistä pääsee esim. Helsinkiin alle tunnissa jne. Eli kun ysiltä lähden kotoa niin jotakuinkin 10.30 Helsingissä! Kauppaan, postiin jne. 10km -> 10-15min. Kouluun ja neuvolaan vähän reilu kilsa. Perhekerhon kokoontumistilaan kilsa (en on kyllä vielä käynyt).. Totta on että ystävät eivät vieraile eteläsuomesta kovin usein kun ovat tottuneet niin lyhyisiin välimatkoihin ja muuhun kuin peltoihin, metsiin ja jokeen ikkunamaisemina. Silti heillä matkustamiseen kuluu moninkertainen aika päivästä. Outoa! En kyllä ole valittanut vaikka viimeiset kuukaudet käytössä ollut vain yksi auto. Yhden kerran harmitti kun olisin halunnut mennä kahville ystävän luo (30km) eikä ollut autoa eikä tietty julkista. Nyt onneksi taas kakkosauto joten pääsen tarvittaessa nopsasti minne haluankin.

 

Me asutaan hevonvitunkuusessa mut taksit kulukee ja hevosella pääsee.

 

Yksityisautoiluhan on avain kaikkeen! Ja luonto kiittää. Samoin lapsemme kahdenkymmenen vuoden päästä. Ihailtavan pitkänäköistä toimintaa.

 

Asenteestahan se on kiinni. Ollaan asuttu 6 vuotta kauempana kaikesta ja nyt se on alkanut vähän rassamaan, varsinkin kun on useampia lapsia ja vaan yksi auto eli mies töissä päivät sillä ja muu perhe kökkii kotona. Mutta tiedostetaan, että tää oli meidän oma valinta ja samoin se että on vaan yksi auto (sekä talouden sanelemaa...) Mutta tottahan on myös se, että hevonkuusesta saa paljon edullisemmin kodin. Meillä ei käytännössä ainakaan olisi ollut vaihtoehtona valita kaupunkiasumista. Tai no joo, tähän hintaan olis ehkä saanut kerrostalokaksion jostainpäin.

Meillä on onneksi koulut ja hoitopaikat kävelymatkan päässä ja kuppainen kyläkauppa myös. Muut asiat hoituu miehen työmatkan varrella. Ja kyläily, kulkeminen jne. on nimenomaan asennekysymys. Harrastuksiin ei kyllä viitsi kaupunkiin asti lähteä, ainakaan monena iltana. Arvostetaan sen verran ihan vaan peruskotielämää, että muuten menis liian hässäkäksi. Yritetään niputtaa asioinnit, kyläilyt ja käynnit aina jotenkin yhteen. Mutta esimerkiksi ollaan valmiita käymään illan aikana tai päiväseltään kyläpaikoissa 30-80 kilsan päässä, eikä se tunnu mitenkään pahalta kun siihen on tottunut.

Ihmiset varmaan senkin takia valittaa tästä asiasta, kun on tosi vaikea etukäteen arvioida miten sitä kulkemista sitten jaksaa ja perhetilanne ja tarpeetkin voi vuosien varrella muuttua.

 

Ehkä juuri siks että täällä ei tarvi kattella idiootteja kun naapuriin ei näy! Eikä ole tarvetta valittaa matkoista. Autoja seisoo pihassa niitä varten ja aikaakin on.

 

Yksityisautoiluhan on avain kaikkeen! Ja luonto kiittää. Samoin lapsemme kahdenkymmenen vuoden päästä. Ihailtavan pitkänäköistä toimintaa.

Yhyy, yhyy. Luonto kyllä sopeutuu.

Nimimerkillä työmatka 125km/suunta ja n. 4 edestakaista mannertenvälistä lentoa vuodessa.

 

Yksityisautoiluhan on avain kaikkeen! Ja luonto kiittää. Samoin lapsemme kahdenkymmenen vuoden päästä. Ihailtavan pitkänäköistä toimintaa.

Yhyy, yhyy. Luonto kyllä sopeutuu.

Niin sopeutuu, juu. Hirmumyrskyillä, kuivuudella, merenpinnan nousulla ja sukupuuttoon kuolevilla kasvi- ja eläinlajeilla. Mutta mitäpä siitä.

 

Muutettiin työnperässä maalle kun kaupungissa ei ollut töitä ja tuntui fiksummalle kulkea maaseudulla sitten vaikka vähän pidempiä matkoja palveluihin kuin nököttää kaupungissa työttömänä. Monesti kyllä taitaa lyhyilläkin matkoilla sitä aikaa kulua jos kulkee bussilla tai muulla vastaavalla. Asunto valittiin sen perustella mihin meillä on vara. Töihin sellainen matka että toinen pääsee kulkemaan ilman autoa ja pärjätään yhdellä autolla.

 

Yksityisautoiluhan on avain kaikkeen! Ja luonto kiittää. Samoin lapsemme kahdenkymmenen vuoden päästä. Ihailtavan pitkänäköistä toimintaa.

Yhyy, yhyy. Luonto kyllä sopeutuu.

Niin sopeutuu, juu. Hirmumyrskyillä, kuivuudella, merenpinnan nousulla ja sukupuuttoon kuolevilla kasvi- ja eläinlajeilla. Mutta mitäpä siitä.

Niin, ihan normaalia maapallon vaihtelua tuo kaikki on.

 

Yksityisautoiluhan on avain kaikkeen! Ja luonto kiittää. Samoin lapsemme kahdenkymmenen vuoden päästä. Ihailtavan pitkänäköistä toimintaa.

Arvoisa neiti/ rouva mustavalko. Ehdotan että kaikilta maailman kaupunkilaisilta takavarikoidaan autot sillä kaupungeissahan on tunnetusti JULKINEN! Silloin katoaisi suurin osa yksityisautoilusta kuin pieru saharaan ja vain me hevonkuuselaiset saisimme autoilla kun julkista ei ole! Jonkun on kuitenkin täälläkin asuttava ja kasvatettava ruoka teille kaupunkilaisillekin. Muuten te nääntyisitte nälkään (olisiko nyt niin suuri menetys). Revi siitä huumoria honey.